UUDENVUODENLUPAUS

Timo Soini

Elämä yllättää ja tuntuu siltä, että kaikialla vain vauhti kiihtyy. Pitäisi katsoa tulevaisuuteen, vaikka osa mielestä tykkää menneisyyden muistoista ja jopa muuttelee menneitä mieleisekseen. Aika kultaa muistoja. Ennen oli lumisemmat talvet ja kuumemmat kesät ja kaikki muutenkin paremmin.

Minne ovat unohtuneet uudenvuodenlupaukset? Ennen niistä touhotettiin monta viikkoa. Kuka lupasi lopettaa tupakoinnin ( entistä useammat ovat lopettaneet), laihtumista moni on luvannut ja päihtymisen vähentämistä, ainakin tipatonta tammikuuta.

Uudenvuodenlupaus voi olla joko julkinen tai salainen.Jos kailottaa sitä kaikille, paine lupauksen pitämiseen kasvaa ja lähipiirissä seuranta on taattu tai sitten lupaa itselleen hengessään tehdä muutosta ja parannusta. Tärkeintä on, että lupaus pitää. Me ihmiset sorrumme, kuka mihinkin, mutta yrityksen ja tahdon pitää olla vilpitön.

Minä kiroilen liikaa. Kristitty mies ja pirua kutsuu. Siinä on ristiriita, jossa on parannuksen paikka. Vaiva on vuosikymmenten marinoima ja koteloima. Se ilmenee suurten tunteiden yhteydessä etenkin urheilun seuraamisessa ja pakko se on myöntää; yhteisten asioiden seurannassa. Ajan ja tilanpuutteen vuoksi en anna esimerkkejä, mutta tunnen kaikki perkeleet ja ne ovat olleet ahkerassa käytössä.

En minä uskalla luvata, että kiroilua pystyn jättämään, mutta teen salaisen lupauksen itselleni, joka painetaan tähän sivulle, että vähennän sitä. Sillä moni on joutunut sitä kuuntelemaan ja olen turastellut paljon myös itsekseni. On siinä tunteellisella miehellä tekemistä ja takkuamista.

Hyvien päätösten tekemiseen ei välttämättä tarvita uutta vuotta. Niitä voi tehdä joka päivä. Silti, joitain hyviä vanhoja tapoja on hyvä elvyttää. On peräti piristävää uskoa ja luottaa siihen, että saa kättelyssä takaisin yhtä monta sormea kuin siihen antaa.

Hyvät tavat eivät maksa mitään. Päivää, kiitos ja hyvää yötä ovat mukavaa kuultavaa. Samasta lähteestä kun ei uhku makeaa ja karvasta vettä. Hyvää uutta vuotta Hymyn lukijoille. Ollaan tänäkin vuonna hurmaavia omia itsejämme.