VAIMONI KOIRA

Timo Soini

En saanut siskoni kanssa aikanaan kotieläintä, koska isä sanoi, että hän on ainoa eläin tämän katon alla. Se oli isä- Martin huumoria, oikea syy oli, että hänen mielestään koira ei kuulunut kerrostaloon. Ei hänellä sinänsä olllut mitään eläimiä vastaan.

Noudatin samaa taktiikkaa omiin lapsiini, kunnes Jytky- vaalien jälkeen hermoni ” pettivät ” ja meille hankittiin Boris. Mukava King Charlesin spanieli. Äkkiä me kaikki toisiimme totuimme. Aika jätti Boriksesta nelisen vuotta sitten.

Lapset aikuistuivat ja ajattelin, että nyt alkaa koiraton aika. Vaimoni kuitenkin alkoi haikailla koiraa ja saman kennelin sivu vilkkui tietokoneen ruudulla,josta Boris oli hommattu. Auto lähti ( minun ajamana ) kohti Kristiinankaupunkia ja paluukyydissä oli mukana Bruno. Samanrotuinen trikolori.

Yksi asia oli toisin. Olin lopettanut puoluepolitiikan ja minulla oli enemmän aikaa. Ryhdyin käyttämään sitä vaimoni koiraan. Bruno lähti mökille ja mummolaan, joka paikkaan. Vaimo piti koiraa hyvänä ja teki pitkiä lenkkejä. Minä lyhyempiä ja juttelin sille moneen kertaan kaikki parhaat juttuni. Joskus jopa tuntui, että se nauroi.

Bruno on tasainen luonne. Se on aina hyvällä päällä. Hyväntuulisuus on tarttuvaa. Kun lähden Brunon kanssa pihalle, tiedossa on yleensä jotakin mieltä virkistävää. Mökillä se toimittaa vahtikoiran tehtävää ja tekee kaikkea sitä mitä minäkin uinnista makkaransyöntiin.

Mitä maksaa päivä mielenterveyttä? Sille ei ole mitään hintaa. Jos kerran vaimoni koira voi tuoda minulle hyvää mieltä, voisinko minä tartuttaa sitä muihin ihmisiin, olla ystävällinen, kuunnella toisten huolia, silloinkin kun siihen ei ole yhteiskunnallista velvoitetta. Olla niin kuin koira ihmiselle? Mukana ja läsnä.

Bruno tietysti päivystää ruokapöydän vieressä kun syön ja kaikkien oppaiden vastaisesti, palkitsen sen lopuksi pienellä osallisuudella. Sitten menemme päivälevolle sohvalle. Siinä kaksi koirasta ottaa pienet tuplurit ja jatkavat arjen askareita.

Eläinten merkitystä ihmisten hyvinvoinnille ei pidä aliarvioida. Koira, kissa tai mikä muu eläin tahansa voi muistuttaa keitä olemaan ihmisiksi. Myös ihmisille. Moni on yksinäinen ja kaipaa kavereita ja juttuseuraa. Ollaan saapuvilla, jos mahdollista. Opin sitä Brunon kautta, se on aina valmis, mitäs jos ottaisimme siitä esimerkkiä sinä ja minä?

Ollaan enemmän hyvällä tuulella ja kuunnellaan muitakin sekä annetaan parhaat puolet itsestämme. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas.