Kun koirakko lähtee etsimään eksynyttä, niin silloin mennään yli kivien ja kantojen. Koirat Huuko ja Turo ovat mukana vapepa-toiminnassa herkku- tai rapsutuspalkalla. Pelkkä kehukin riittää.
Koirat elävät hajujen maailmassa. Niiden hajuaisti on jopa 10 000 – 100 000 kertaa herkempi kuin ihmisen. Koirien nenille on keksitty monenlaista hyötykäyttöä, muun muassa ihmisten pelastaminen.
Nenällään arvokasta työtä ihmisten etsimisessä tekee myös upea Huuko-koira, joka säntää omistajansa Tarja Sirolankanssa hankaliin maastoihin, jos ihminen on eksynyt ja mahdollisesti hengenvaarassa. Huuko on VIRTA-tarkastuksen suorittanut pelastajakoira, ja Tarja on puolestaan ollut mukana Vapepa-pelastustyössä koirakon ohjaajana kolmekymmentä vuotta.
Koirakko tarkoittaa koiraa ja ohjaajaa, ja VIRTA-tarkastuksen suorittanut koira toimii poliisiviranomaisten apuna henkilöetsintätehtävissä. VIRTA-testi on vaativa, ja se vie useita tunteja. Siinä katsotaan monia koiran ominaisuuksia, kuten kuntoa, motivaatiota ja sosiaalisuutta. Sosiaalisuuden tulee suuntautua ihmiseen, sillä toisesta koirasta ei pidä kiinnostua etsinnässä.
”Jokaisella määrätyllä alueella on etsimässä vain yksi koira. Usein koirat eivät muutenkaan työtehtävissä kiinnitä toisiinsa huomiota. Muussa tilanteessa ne voivat kyllä leikkiä keskenään”, Tarja kertoo.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa-toiminta vaatii paljon sitoutumista sekä koiralta että sen ohjaajalta. Kun kutsu pelastus- tai etsintätehtävään tulee, niin silloin mennään. Joulukuun puolivälissä Tarja oli lähdössä pikkujoulujuhliin, kun hälytys muutti suunnitelmat.
”Äkkiä kotiin vaihtamaan kamppeet ja Huuko auton kyytiin etsintätehtävää suorittamaan. Laitoin Huukolle valjaat päälle, ja sanoin, että lähdetään etsimään. Kyllä se heti huomasi, että nyt lähdetään töihin. Ja vaikka kuinka itse kuvittelisi olevansa aivan rauhallinen, niin koira vaistoaa myös ohjaajan adrenaliinin nousun.”
Huuko on 10-vuotias bouvier, ja se on toiminut virallisena pelastuskoirana kolme vuotta. Sen tarkka nenä on ollut mukana monessa, mutta Tarja huomauttaa, että toiminnassa noudatetaan aina vaitiolovelvollisuutta.
”Vapepa ei hehkuta koiriensa pelastustoimintaa. Poliisi sitten tiedottaa omalta osaltaan pelastustehtävistä.”
Poliisin apuna
Tänään Forssan loskasäässä vipeltää kaksi innokasta Vapepa-koiraa. Huuko on saanut kaverikseen Silja Kaijan bordercollien Turon. Turo ei ole virallinen VIRTA-koira, sillä se vielä harjoittelee testiä varten.
Huukon ja Turon etsintävaljaiden kellot kilisevät ja loskalumi tuntuu polttelevan tassujen alla, kun ne näyttävät Hymylle, kuinka ihmistä etsitään. Kun naiset vuorollaan piiloutuvat metsään, kumpikin koirista osaa löytää ”eksyneen” hetkessä.
Kun kadonnutta tai eksynyttä henkilöä etsitään, on liikkeellä usein iso Vapepa-joukko. Eksyneen avuksi masinoidaan koirakkojen lisäksi autoilla ja jalan kulkevia vapaaehtoisia etsijöitä. Heidän toimintaansa kulloisessakin tehtävässä koordinoi poliisi yhdessä Vapepa-johtajan kanssa. Silja on toiminut Vapepa-johtajana etsinnöissä.
”Vapepa-päivystäjällä on puhelin päällä läpi vuorokauden. Hyvin usein hälytys tulee ilta-aikaan, kun läheiset huomaavat, että aamulla tai päivällä liikkeelle lähtenyt henkilö ei ole palannut. Aina lähdemme etsimään mahdollisimman nopeasti, kun kutsu poliisilta tulee.”
Vapepa-johtaja käy läpi yhdessä poliisin kanssa alueen, jolla etsintää suoritetaan. Käytössään hänellä ja useimmilla pelastajilla on puhelimessaan ”karttahimmelisovellus”, josta etsijät näkevät oman alueensa, ja johtaja pystyy seuraamaan tilannetta reaaliajassa.
”Vapepa-johtaja näkee siitä koko ajan, missä kukin kulkee”, Silja sanoo.
Koirakolla on aina mukana myös kartturi eli suunnistaja. He kommunikoivat koko ajan keskenään. Ohjaaja kertoo koiran liikkeistä ja havainnoista, jotka kartturi raportoi edelleen johtajalle. Vaikka ihminen ja apuvälineet ovat tärkeitä, kaikkein tärkein on koira ja etenkin koiran nenä. Sen mukaan mennään vaikka yli kivien ja kantojen. Ihmiset menevät koiran perässä niin kovaa kuin vain pystyvät, joten pitää olla kunnolliset jalkineet ja mielellään hyvä kunto. Etsintätehtävää suorittava koira on irti, ellei olla asutusalueella, jolloin koira on kytkettynä pitkään liinaan.
Kadonneet rouvat
Huuko on siitä mainio, että se on osoittanut taitonsa niin haku- kuin jälkikoiranakin. Hakukoira ottaa ilmavainun, eli se tunnistaa ihmisen hajun ilmasta. Jälkikoira taas kulkee kuono maassa hakien maasta hajujälkiä. Ilmavainua voivat haitata tuuli ja luonnon elementit.
”On hyvä olla tuulen alapuolella. Kuitenkin esimerkiksi iso kivi voi hajauttaa ihmisen hajun, jolloin koira saattaa tehdä siksakkia”, Tarja havainnollistaa.
Usein kadonnutta henkilöä etsittäessä koiralle ei ole antaa minkäänlaista ominaishajua henkilöstä. Kerran Huuko osoitti loistavaa vainua, kun se oli Tarjan kanssa treenaamassa etsintää maastossa. Kaksi vanhempaa miestä oli kadottanut rouvansa marjametsään, kun Tarja Huukoineen sattumalta kohtasi miehet.
”Olin kuullut huutoa kauempaa. Ajattelin, että joku kutsuu koiraansa. En osannut itse arvella, mistä ääni tarkalleen ottaen kuului. Ilta alkoi jo hämärtää. Huuko otti marjastajien auton molemmista ovenkahvoista tunnistushajun, ja se pääsi heti jäljille”, Tarja muistelee.
Pian maastossa näkyi kaatunut puolukkaämpäri. Huuko jatkoi etsintää, ja löysi eksyneet rouvat metsästä. Se suunnisti suoraan apukuskin puolen hantaakia käsitelleen rouvan luokse. Kaatunut ämpäri oli nimittäin hänen. Tarja ja Silja painottavat, että eksymistä ei pidä hävetä, vaan kannattaa soittaa rohkeasti apua. Ensimmäinen kontakti on numero 112, josta viesti menee poliisille. Poliisi sitten masinoi vapaaehtoisia, kuten koirakoita, auttamaan. He suuntaavat poliisin määräämälle tapaamisalueelle, jossa puolestaan määritellään kullekin etsintäsektori. Silja lohduttaa, että eksyä voi kuka tahansa ja missä tahansa.
”Olen itsekin eksynyt, vaikka osaan tarkkailla luonnon merkkejä, kuten aurinkoa. Sähkölinja voi olla myös hyvä merkki. Olen kuitenkin sienimetsässä eksynyt, kun huomio on täysin kiinnittynyt sieniin.”
Yhteinen ilo
On hauskaa katsoa Huukon ja Turon ammattimaista ja iloista seuhtomista metsikössä, kun niillä on työvaljaiden tuoma etsintävaisto päällä. Ei haittaa, vaikka nyt ei ole kyseessä oikea hätä, vaan koirat etsivät toisen omistajaa.
Myös ohjaajalta vaaditaan Vapepa-toiminnassa tiettyjä edellytyksiä. Ohjaajan tulee käydä etsintäkurssi tai vastaava koulutus sekä ensiapukurssi. Viestintävälineitä pitää osata käyttää, ja suunnistustaitoakin täytyy olla. Ennen kaikkea ohjaajan pitää osata lukea koiraansa. Miten se reagoi? Lähteekö heti määrätietoisesti etenemään vai jämähtääkö se paikoilleen? Kertova koira nappaa suuhunsa kaulassaan roikkuvan patukan, ja vie sen ohjaajalle löytämisen merkiksi. Toinen taas ilmoittaa asiasta haukkumalla.
”Ohjaajan tehtävä on sitten hankkia apua paikalle. Hän jää koiran kanssa, ja kartturi tarkistaa löydetyn kunnon.”
He painottavat, että Vapepa-toiminta vaatii pitkäjänteisyyttä ja vahvaa sitoutumista niin ihmiseltä kuin koiraltakin. Koska etsintään saattaa mennä useita tunteja, jatkuva harjoittelu on tärkeää.
”Me molemmat innostuimme toiminnasta heti. Tämä vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa, mutta ennen kaikkea auttamisen halua. Tästä saa koiran kanssa yhdessä tekemisen riemua. Toiminta sitouttaa, ja ainakin meillä harjoittelu ja etsinnät vievät suuren osan vapaa-ajastamme.”
Myös yhteisöllisyys korostuu Vapepa-toiminnassa. Kun etsitty löytyy, koko mukana ollut porukka kokee onnistumisen iloa. Kun Tarja joulukuussa lähti juhlien sijasta metsään rämpimään, hänen ja Huukon etsintäsektori oli niin sanotusti tyhjä. Etsittävä henkilö ei siis ollut siellä.
”Tyhjän alueen arvo on yhtä tärkeä kuin muidenkin. Tyhjäksi todetulla alueella ei enää tehdä etsintää. Tieto on siis onnistumisen kannalta hyvin tärkeä”, Silja painottaa.
Löytyikö joulukuussa kadonnut henkilö? Tapahtumasta on jo sen verran aikaa, ja poliisi on siitä tiedottanut, että Tarja ja Silja voivat kertoa miten siinä kävi.
”Valitettavasti eksynyt löytyi menehtyneenä.”
Tärkeä löytö sekin, sillä läheistä huoli ja epätietoisuus on usein raastavaa. Silja toteaa, että marjastajat tai sienestäjät eivät ole pääsääntöisiä etsintöjen kohteita. Muistisairaat lähtevät helposti vaeltamaan, joten heidän etsintänsä on yksi tärkeä työkohde myös koirakoille. Osaavatko Huuko ja Turo sitten ilahtua onnistuneesta etsinnästä?
”Ne tykkäävät harjoituksista ja etsinnöistä. Niitä palkitaan herkuilla, mutta kyllä niille kelpaavat palkinnoksi pelkästään kehut ja rapsutukset”, Tarja ja Silja hymyilevät.
Teksti: Reija Kokkola Kuvat: Tommi Tuomi
Kommentit
Oma kommentti