Maukka Perusjätkä, 64, ärjyi aikoinaan Säpinää-menestyshittinsä moottorisahaa päristellen. Maukka ja moottorisaha käyvät yhä keikoilla ja nyt kalustoon kuuluu myös sydämentahdistin.
Säpinää, Helsingin kaduilla!
Kyseiset sanat jysähtivät kuin nyrkki silmään Suomen nuorison mieliin vuonna 1979. Tuolloin juuri 18-vuotiaaksi yltänyt klanipäinen Maukka Perusjätkä, eli Mauri Airta karjahteli levylle ensimmäisen hittikappaleensa, ja hänestä tuli kansallinen punkilmiö. Vihaisen nuoren miehen sanomaa korosti Säpinää-kappaleen alussa uhmakkaasti pärisevä Partner-moottorisaha.
”Se tuli mukaan puolivahingossa. Mua ei päästetty sisään Helsingin punk-mekan eli Kill Cityn studioon. Hain oman avaimen, eli moottorisahan, tempaisin sen oven takana käyntiin, niin johan ovi aukeni”, Maukka Perusjätkä kertoilee Nurmijärvellä omakotitalonsa keittiössä kahvikupponen kädessään.
Elävien legendojen ykköskastiin kuuluva Maukka Perusjätkä ei ole perusilmeeltään vanhentunut juurikaan. Neliömäiset kasvot ja klaniksi ajettu pää ovat yhä ne miehen tunnusmaisimmat piirteet. Puhumattakaan terävistä kommenteista, joita siivittää katupoikamaisen stadin slangin vivahteet.
Maukan elopaino on sen sijaan sahaillut vuosien mittaan suuntaan, jos toiseenkin.
”Mä painoin tuhdimmillani sellaiset 192 kiloa. Useita kiloja alkoi tippua muutamia vuosia sitten, heti kun lopetin viinan juonnin ja roskaruualla mässäilyn. Mua vaan alkoi tympiä se krapulainen ja ähisevä olotila.”
Kun Maukka alkoi elää uudella ja terveemmällä tavalla, hän hakeutui ja pääsi mahalaukun ohitusleikkaukseen, kansanomaisesti ilmaistuna lihavuusleikkaukseen.
Toimenpiteessä mahalaukusta jää käyttöön yleensä noin 50 millilitran pussi, johon ohutsuoli yhdistetään.
Toimenpide tuotti ajan kanssa toivotun tuloksen ja neljä vuotta sitten 60-vuotispäiviensä kynnyksellä mies oli peräti 70 kiloa sutjakampi. Nyt Maukan paino on vakiintunut noin 110 kiloon.
”Luonne on aina säilynyt samana, vaikka paino on heilahdellut ja ikää tullut. Kyllä mä vieläkin nostan ukon tarvittaessa ryysyistä seinälle, jos hommat kusee”, Maukka kiteyttää naurahtaen.
Discomeininki yllätti
Mennäänpäs vielä takaisin Maukan nuoruuteen. Miehen aktiivinen ura musiikin saralla ja bändihommissa alkoi jo 1970-luvulla, kun Suomeen levisi niin kutsuttu uuden aallon musiikki, new wave. Se syntyi aikoinaan pitkälti Britannian vahvan punk-liikkeen jälkeisenä ilmiönä.
Uusi aalto oli eräänlainen vastareaktio aikansa raskaalle rockille ja monimutkaiselle proge-bändimusiikille. Se toi mukanaan tuoretta energiaa, tee-se-itse-asennetta ja urbaania kapinahenkeä. Samalla punkin raakasävytteinen tyyli muuttui kokeellisemmaksi, kevyemmäksi ja myös taiteellisemmaksi.
Suomalaisen uuden aallon ja myös punkin kehdoksi kulminoitui Helsingissä sijaitseva nuorisopaikka Kill City. Monenkirjavassa mestassa perustettiin jo toiminnan alkuvaiheessa oma uuden aallon bändi. Sen vaihtelevissa kokoonpanoissa olivat Maukan lisäksi mukana vuosien varrella muiden muassa sellaiset tutut nimet kuin Jimi Sumén, Andy McCoy, Meiju Suvas ja Kaija Koo.
Uuden aallon näkyvimmäksi edustajaksi nousi Kill Cityssä ahkerasti touhunnut Maukka Perusjätkä, kun hän sai ensimmäisen menetyshittinsä Säpinää. Kappale kuultiin myös vuoden 1980 katsotuimmassa kotimaisessa elokuvassa Täältä tullaan elämä.
Hänen suurimpana hittinään pidetään usein kuitenkin samana vuonna kesällä julkaistua biisiä Vaatteet (on mun aatteet). Maukan ystävän ja bändikaverin Ralf Örnin kirjoittamassa kappaleessa yhdistellään taitavasti rockia ja discoa. Levytyksessä oli mukana kitaroimassa Hanoi Rocks -legenda Andy McCoy.
”Vaatteet-biisi oli silloin ilmestyessään tosi kova hitti esimerkiksi discoissa ympäri Suomea. Ensin sitä mun diskomeininkiä hieman kummasteltiin, kun meikäläinen oli mielletty lähinnä kovaksi punkkariksi. Biisin tarttuva rytmi ja kertosäe veivät kuitenkin jengin mukanaan. En mä ole pitänyt itseäni koskaan punkkarina. Mielimusaani on kasarirock, sellainen korviin tarttuva sukkahousuhevi.”
Maukka muistelee naurahtaen, että Vaatteet-kappale sai hitiksi noustuaan jopa koomisia piirteitä julkisuudessa.
”Pääsin, tai oikeastaan jouduin Apu-lehteen paperinukeksi. Lehdessä oli silloin sellainen osio, jossa oli piirretty tunnettu henkilö ja sen ympärillä erilaisia vaatekappaleita. Sille paperinukelle sai sitten leikata saksilla siitä mieleisensä kuteet ja pukea ne sen päälle.”
Julkisuutta paossa
Vaikka menestyshitit veivätkin nuorta Maukkaa kovaa vauhtia pitkin Suomea keikoille, oli hän kuitenkin kouluttautunut jo aiemmin sähköasentajaksi.
”Ei kyse ollut siitä, että mä ajattelin sen musahypetyksen joskus loppuvan ja sitten piti olla jokin oikea työ takataskussa. Mä olen vaan aina pitänyt kaikista sähkövempaimista ja niiden kanssa touhuamisesta. Sähköasentajan työ on mulle kutsumusammatti.”
Maukka teki tiiviin keikkailun ohessa myös niitä paljon puhuttuja oikeita töitä ja säntillisen ahkerasti.
”Hyvin usein menin sunnuntaina viikonloppukeikkojen jälkeen työpaikan pukuhuoneeseen nukkumaan, että olin maanantaiaamuna aina ajoissa työmaalla.”
Eräässä vaiheessa Maukka koki julkisuuden niin painostavaksi, että hän lähti joksikin aikaa Ruotsiin tuttujen luokse vetämään happea.
”Oli sellaisia aikoja, kun ei voinut olla yhtään rauhassa, jos liikkui vaikka kaupungilla. Aina oli joku selittämässä jotain tai pyytämässä nimmaria. Känniläiset urpot olivat tietysti pahimpia, niillä sitä asiaa vasta aina olikin.”
Myöhemmin keikkailun ja menestyshuuman hiivuttua Maukka Perusjätkä palasi sähköasentajan töihin ja kouluttautui myöhemmin alalla työpaikkansa esimieheksi.
”Kyllä mua edelleen melkein kaikki kutsuvat Maukka Perusjätkäksi. Virallisiin papereihin joudun kirjoittamaan oikean nimeni.”
Vikaa etsittiin kauan
Nykyisin Maukka on virallisesti eläkkeellä sähköalan hommista, mutta käy sanojensa mukaan ”jeesaamassa kavereita ongelmatilanteissa oman jaksamisen mukaan”. Nyt miehen jaksaminen on kohentunut, kun hänelle asennettiin parisen vuotta sitten sydämentahdistin.
”Vikaa etsittiin vuosikymmeniä. Sykkeet nousivat ja laskivat ja joskus lähti tajukin kesken päivän. Mua tutkittiin aina uudestaan ja lääkärit levittelivät käsiään, mitään konkreettista ei löytynyt.”
Sitten tapahtui ihmeellinen ja onnekas yllätys. Maukka oli nimittäin kymmeniä vuosia aiemmin vahingossa telonut kätensä ja kävi tuolloin hoidattamassa sen lääkärillä. Hoitodokumenttiin tallentui pieni maininta sydämen ylimääräisestä hermosäikeestä, joka saattaa aiheuttaa myöhemmin ongelmia.
”Sen tiedon löytyminen pari vuotta sitten oli ratkaiseva asia hoidon kannalta. Sain tahdistimen ja oikeat lääkkeet. Keikkailussa täytyy vaan muistaa, että en seiso lavalla bassokaiuttimen edessä, sillä se jytinä saa mun sydämen väärään tahtiin.”
Maukka keikkailee yhä 10–15 esiintymisen vuositahtia ja tekee myös uutta musiikkia kotipihalle rakentamassaan treenikämpässä.
”Moottorisaha on aina mukana keikkakalustossa. Ja myös sydämentahdistin. Siinäpä ne tärkeimmät!”
Teksti: KAI MERILÄ, kuvat: KAI MERILÄ JA MAURIN AIRTAN KOTIALBUMI
Kommentit
Oma kommentti