Rakkaus syttyi kuubassa – Urpo ja Ana olivat lama-Suomen kohupari!

Teksti: Aki Ollikainen

Syksyllä 1989 nousukauden huuma oli korkeimmillaan. SMP:n julkkiskansanedustaja ja entinen työministeri Urpo Leppänen oli matkustanut Kuubaan, jossa hänellä oli vireillä turistihotellihanke yhdessä kollegansa Arvo Kemppaisen(SKDL) kanssa. Heidän seurueensa oli päätynyt syömään ja siemailemaan tummaa rommia sekä seuraamaan Tropicana-kabareeta Santiago de Cuban Versailles-hotelliin, kun Leppänen iski silmänsä toiseen kabareen soolotanssijattarista – tummaan naiseen, jonka lantio teki poikkeuksellisen laajaa liikettä.

Joulukuun alussa Leppänen oli taas Kuubassa, seuraamassa samaista kabareeta. Esityksen päätyttyä tanssijat tulivat salin puolelle ja Leppänen ponkaisi ylös pöydästään, seisahtui tumman tanssijakaunottaren eteen ja tokaisi: ”Senorita, baila conmigo”, eli neiti, tanssi kanssani.

Urpo Leppänen oli tuolloin vielä naimisissa SDP:n kansanedustajan Sinikka Hurskaisen kanssa, mutta avioliitto natisi jo liitoksistaan. Urpo Leppänen ja kuubalainen tanssijatar Ana Risquet Ribalta olivat parin kuukauden ajan kirjeenvaihdossa, kunnes Leppänen huhtikuussa 1990 matkusti jälleen Kuubaan, tällä kertaa jo avioeroa hakeneena miehenä. Viimeistään tuolla matkalla Urpon ja Anan rakkaus roihahti kunnolla liekkeihin ja kotimatkalla kansanedustaja Leppänen istui lentokoneessa jo kihlattuna miehenä.  

Hurskaisen ja Leppäsen puoluerajat ylittänyt työpaikkaromanssi oli ollut kohu-uutinen sekin, mutta kun entinen ministeri nai Havannassa kuubalaisen kabareetanssijan, ei lööpeiltä voinut välttyä.     

Miestenlehden kanteen

Kansa, ja varsinkin tiedotusvälineet, seurasi suurella mielenkiinnolla, kun Ana saapui viimein Suomeen huhtikuussa 1991. Urpo Leppäsen elämässä oli kääntynyt uusi sivu, eikä se johtunut pelkästään tuoreesta avioliitosta. Leppänen oli pudonnut eduskunnasta maaliskuun vaaleissa eikä nousukauden aikaisesta bisnesmiehen urastakaan ollut jäljellä kuin kasa konkursseja ja miljoonien velat.  

Julkisuudella on kironsa, mutta joskus siitä on hyötyäkin. Leppäsen ”vanhaksi vihollisekseen” kutsuma Hymy-lehti järjesti pariskunnalle kahden päivän Pukevan esiintymisten jälkeen viikon kestäneen tavaratalokiertueen. Yli 20 000 uteliasta silmäparia Helsingin, Tampereen ja Turun tavarataloissa kävi ihmettelemässä eksoottista tanssijatarta. Koko seuraavan kesän Anaa, ja siinä sivussa Urpoa, vietiin esiintymään ympäri maata.

Vuosikymmenen alussa Suomi oli syöksynyt historiansa pahimpaan lamaan. Urpo ja Ana olivat kaivattu väriläiskä yhä tummempia sävyjä saavaan harmaaseen arkeen. Mutta lopulta lama alkoi verottaa Anankin esiintymisiä, kun keikkajärjestäjien rahapussin pohja alkoi häämöttää.

Kun työttömyysluvut olivat pahimmillaan 17 prosentissa ja lähes puoli miljoonaa kansalaista ulosotossa vuonna 1994, päättivät Urpo ja Ana yhteistuumin tarttua melko erikoiseen oljenkorteen. Iltapäivä- ja tavanomaisimpien aikakauslehtien lisäksi myös pornolehdet tunsivat kiinnostusta näyttävää pariskuntaa kohtaan. 

Anaa oli kyselty alastonkuviin niin kauan kuin hän oli Suomessa ollut, mutta hän oli niistä kieltäytynyt. Keväällä 1994 pariskunta istuutui yhdessä pohdiskelemaan uutta tarjousta, jonka päättivät hyväksyä. 

Kalle-lehden kesäkuun numeron kannessa Ana poseerasi rinnat paljaana ja lehden seitsemältä sisäsivulta löytyi lisää kuvia, joissa Ana oli vaahtokylvyssä tai pelkkään sifonkihuiviin kietoutuneena. Urpo Leppänen oli hoitanut oman osuutensa jo toukokuun Jallun sivuilla, joissa hän esiintyi yhdessä maan ensimmäiseksi silikonitytöksi tituleeratun Johanna Kareen kanssa.

Nakukuvista molemmat saivat palkkioksi 10 000 markkaa. Oman osuutensa Ana Leppänen käytti lomamatkaan kotiseuduilleen Kuubaan.        

Vennamon vanavedessä

Pohjois-Karjalan Polvijärvellä helmikuun 10. päivä vuonna 1944 syntynyt Urpo Leppänen koki poliittisen herätyksen monen ikätoverinsa tavoin kuohuvalla 60-luvulla. Poliittisen kodin hän löysi vuoden 1968 presidentin vaalien alla Veikko Vennamon johtamasta Suomen Maaseudun Puolueesta. Vennamosta oli kehkeytynyt Urho Kekkosen arkkivihollinen ja jo koulupoikana Leppäseen oli tarttunut Joensuun poikalyseon opettajakunnan Kekkos- ja maalaisliittovastainen henki.

Helsingin yliopistossa tilastotiedettä sekä filosofiaa ja kansantaloustiedettä opiskellut Leppänen oli myös perehtynyt taloustieteilijä John Kenneth Galbraithin sekä sosiologi ja filosofi Herbert Marcusen teorioihin. Vaikka kyseisiä herroja pidettiinkin enemmän vasemmistolaisina, ei aikakauden vallankumouksellinen eetos vetänyt Leppästä puoleensa. Veikko Vennamon teeseissä hän näki Galbraithin ja Marcusen oppien parhaiden puolien yhdistyvän – tavallisen kansan oloja voi parantaa samalla liiallista radikalismia padoten. 

Urpo Leppänen oli ensimmäistä kertaa ehdolla vuoden 1970 eduskunta vaaleissa. Tuolloin hän ei mennyt läpi, mutta Vennamo kutsui lupaavan nuoren poliitikon puolueen palvelukseen ja tutkijan ura sai jäädä. Vuosina 1970–1972 Urpo Leppänen toimi SMP:n tiedotuspäällikkönä ja puoluesihteerinä vuosina 1972–1977 sekä 1979–1984.

Vuonna 1979 Leppänen nousi eduskuntaan Kymen vaalipiiristä ja vuoden 1983 vaaleissa hän teki jo vaalipiirin ääniennätyksen lähes 17 000 äänellä ja oli koko maan viidenneksi eniten ääniä saanut ehdokas. Noissa vaaleissa SMP otti vaalivoiton ja Kalevi Sorsa nosti puolueen hallitukseensa. Urpo Leppäsestä tuli Sorsan IV hallituksen työvoimaministeri. Näkyvyyttä tuore ministeri sai, kun hallitus ajoi läpi Lex Leppäseksi ristityn työllisyyslain, joka velvoitti kuntia järjestämään töitä tietyn ajan työttömänä olleille. Laki perustui ns. Rinteen malliin, jonka oli luonut Rauman työvoimatoimiston johtaja Heikki Rinne.

SMP pääsi mukaan vuoden 1987 vaalien jälkeen Holkerin hallitukseen, mutta Leppäselle ei tullut ministerin postia vaan hänestä tuli eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Siltä paikalta hän kuitenkin erosi 1988, kun välit puolueen puheenjohtajaan Pekka Vennamoon alkoivat tulehtua. Vuonna 1989 Leppänen erosi SMP:stä ja perusti oman Vapaiden demokraattien eduskuntaryhmän, josta siirtyi Liberaaliseen kansanpuolueeseen, jonka listoilla putosi eduskunnasta vuoden 1991 vaaliessa. 

Perussuomalaiset syntyy

Lamavuodet eivät olleet helppoja Leppäsen entiselle puolueellekaan, joka oli ajautunut taloudelliseen umpikujaan. SMP teki konkurssin toukokuussa 1995 ja Urpo Leppänen oli perustamassa sen raunioille uutta puoluetta yhdessä muun muassa Timo Soinin ja Raimo Vistbackan kanssa. Leppänen keksi uudelle poliittiselle toimijalle nimen: Perussuomalaiset, jonka läsnäolijat muut hyväksyivät.

Leppänen kuitenkin jätti Perussuomalaiset, kun puheenjohtajaksi noussut Timo Soini lähti viemään puolueen linjaa oikeistolaisemmaksi ja puritaanisemmaksi. Se ei pohjimmiltaan liberaalille Leppäselle enää tuntunut omalta.

Urpo Leppänen kuoli 66-vuotiaana Forssan sairaalassa maaliskuussa 2010. Jäätyään leskeksi Ana Leppänen jäi asumaan Forssaan. Vuonna 2016 antamassaan haastattelussa hän kertoi jättäneensä tanssiuran taakseen ja oli tuolloin aloittanut päivätyön paikallisessa autokorjaamossa.