Jaska Mäkynen julkaisee maaliskuussa avoimen ja rehellisen elämäkerran. Lapsuus oli nälän, mutta myös rakkauden täyttämää. Kuoleman porteillakin hän on vieraillut. Kirjassaan hän kertoo myös musiikkimaailman raadollisuudesta. Hän epäilee, että moni musabisneksen vaikuttaja lukee kirjan korvat punaisina.
Kuolema on ollut 68-vuotiaan Jaskan elämässä läsnä pienestä pitäen. Hän oli 10-vuotias, kun isä kuoli syöpään. Isän kuolema oli pikkuiselle pojalle valtava menetys. Pian siskokin kuoli syöpään vain 27-vuotiaana. Isän ja siskon kuolemat tuntuivat pienestä pojasta epäreilulta. Hän näki lähellä lapsia, joilla oli vanhemmat, ja jopa isovanhemmat. Katkeruus hiipi sieluun ja sydämeen.
– En muista juuri mitään isän kuolemaa seuranneista kolmesta vuodesta, Jaska toteaa Reija Kokkolan kirjoittamassa jutussa.
Elämäkerta ei olisi elämäkerta, ellei se kertoisi päähenkilönsä lapsuudesta. Mutta kertoo se myös tangokuninkuusvuodesta ja musiikkibisneksestä.
Pohjalainen sisupussi ei antanut alistaa itseään, vaan taisteli levy-yhtiössä ja ohjelmatoimistossa ylhäältä annettuja käskyjä vastaan.
– Saatanan monta vuotta meni taistellessa alistusmentaliteettia vastaan. En suostunut allekirjoittamaan riistosopimuksia. Omalta osaltani pyrin aina olemaan yhteistyöhaluinen ja reilu, mutta ihan kaikkeen en voinut suostua. Niinpä minut sitten leimattiin v-mäiseksi mulkuksi, Jaska lataa.
Häntä kirjan vastaanotto ei pelota:
– Ei pelota. Minulla ei ole mitään hävettävää. En kadu päivääkään elämästäni. Olen elänyt isäni oppien mukaisesti. En ole tehnyt pahaa kenellekään.
Onko Mäkynen ollut oikeasti tangokuningas? Pyöri kovasti 8-10 vuotta sitten Kanarialla Apilaniityssä.. Luulin että oli joku apupoika tai vastaava .. En sattunut koskaan paikalle silloin kun lauloi,siis jos lauloi siellä.. Mikki ja Hose oli sen paikan tähtiä ja Maija myöhemmin.. Mielestäni ei ollut kovinkaan pidetty kaveri verrattuna moneen muuhun siellä esiintyneeseen.. Tarkoitan esim.. Hallikainen ,Bolström, Kaija Pohjola, jne.jne…