Anniina Valtonen kolmivuotiaastaan: "Kieltäydyn kohtelemasta häntä kuin isoa lasta"

Anniina Valtonen kolmivuotiaastaan: ”Kieltäydyn kohtelemasta häntä kuin isoa lasta”

Anniina Valtonen elää ruuhkavuosia kahden pienen lapsen äitinä.

Hän joutuu sukkuloimaan myös isomman lapsensa – kohta kolmevuotiaan – tunteiden välillä. Luonnollisesti pienokainen haluaa myös samanlaista huomiota, jota loppukesällä syntynyt vauva saa.

Näin Anniina kirjoittaa päivityksessään Instagramissa:

”Äiti katso minä olen jo näin iso!”
Esikoiseni seisoo jakkaralla ja venyttelee käsiään korkeuksiin.
”Kylläpä sinä olet kasvanut”, totean, vaikka voin nähdä hänet mielessäni vielä ihan pikkuisena.
”Katso äiti minä yletyn!”
Hän nousee jakkaralta ja varvastellen rämpyttää vieressä olevaa valokatkasijaa.
”No ohhoh! Et sinä siihen eilen ylettynyt”, sanon vitsaillen.
”Nii-in minä söin illalla puuroa ja yön aikana minun varpaani venyivät.”
”Olipa tehokasta puuroa”, ja nauramme molemmat.

Vaikka esikoiseni on pian jo kolme, kieltäydyn kohtelemasta häntä kuin isoa lasta, sillä hän on kuitenkin vasta vain melkein kolme, kertoo Anniina.

Valtosen mukaan vauvan tulon myötä moni hänen osaamansa asia on kokenut taantuman.

– Hän haluaa, että häntäkin syötetään. Hän haluaa jatkuvasti syliin eikä yhtäkkiä osaakaan laittaa takin vetoketjua kiinni.

– Olen päättänyt suhtautua asiaan rennosti. Entä sitten, jos syötän kahta lasta. Entä sitten, jos sylini on täynnä tai uloslähtiessä vetoketjuja suljettavana. Ihan turha tässä vaiheessa on opetella uusia juttuja ja vaatia esikoiselta liikoja. Jos hän ei osannut sukkia laittaa itse jalkaan ennen vauvan tuloa, hän tuskin osaa sitä ihan heti vauvan tulon jälkeenkään. Ajan kanssa ne varpaat sujahtaa sukan sisään, lusikka taas suuhun ja vetoketju kiinni.

Anniina kertoo nyt seuraavansa, että kuinka esikoisensa makaa lattialla ja opettaa esimerkillään vauvaa, ja esimerkiksi kuinka päätä nostellaan.

– Hän on myös oiva apu tutin suuhun laittamisessa ja puklujen pyyhinnässä sekä jaksaa kärsivällisesti odottaa vuoroaan. Nämä ovat taitoja, joita hän ei osannut ennen vauvan tuloa. Taitoja, jotka ovat nyt tärkeämpiä kuin sukkien jalkaan laitto. Lasten kanssa arki on kehitysvaiheesta toiseen suunnistamista, ja aika välillä vilahtaa silmissä. Ehkä jo huomenna se valokatkasija räpsyy ilman varvasteluja.