Minttu tuli raskaaksi 13-vuotiaana: ”En ole pilannut elämääni”

Espoolainen Minttu Lavikka, 20, synnytti Alex-esikoisensa peruskoulun kahdeksannen luokan jälkeen kesälomalla.

– Sain käytyä yhdeksännen luokan normaalisti, sillä äitini hoiti päivisin Alex-vauvaa, hän kertoo Hymyn painetun lehden jutussa.

Mikkelistä kotoisin oleva Minttu Lavikka on aina ollut määrätietoinen ja rohkea. Kun hän alkoi 13-vuotiaana odottaa esikoistaan, hän sai kohdata paljon ennakkoluuloja.

– Vaikka en suosittele kenellekään, että lapsena ryhtyy vanhemmaksi, niin silti koen, että minulle tämä on sopinut. En koe jääneeni mistään paitsi. Vaikka on ollut välillä rankkaa, niin on tämä ollut vaa´an toiselta puolelta katsottuna myös tavattoman palkitsevaa. Olen pärjännyt hyvin.

Tänä vuonna kuusi vuotta täyttävän Alexin lisäksi perheessä on kolmevuotias Jasmine.

Minttu muistaa, kuinka hänen aavistelunsa alkoivat vuonna 2015, kun jatkuva väsymys ja huonovointisuus ottivat hänessä vallan. Raskaustestin hän teki, kun kuukautiset jäivät pois.

– Kyllä se oli järkytys, en voi sitä kieltää. Lapset eivät ole koskaan vahinkoja, vaan he ovat aina lahja. Minulla ei ollut mitään muuta ajatustakaan vaihtoehtona, vaan oli täysin selvä, että minä pidän lapseni. Äidille asiasta kertominen oli luontevaa ja helpottavaa, sillä Minttu on itse kymmenlapsisen perheen toiseksi vanhin lapsi.

– Äiti otti asian aivan rauhallisesti. Hän oli asiaa jo ounastellutkin, mutta isosisko raapi päätään, että mitenkäs minä häntä nuorempana menin lisääntymään, Minttu nauraa, ja lisää, ettei raskauden keskeytys ollut missään vaiheessa hänelle vaihtoehto.

Koska Minttu oli niin nuori raskaaksi tullessaan ja Suomessa seksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja on 16, herätti se pienellä paikkakunnalla puheita paheksunnasta ihasteluun ja kannustukseen.

– Minuun ei ole koskaan vaikuttanut negatiivisten ihmisten mielipiteet. Tiesin heti alusta lähtien, että pärjään ja selviän tästä hienosti. Se, että äiti hoiti poikaa kun kävin peruskoulun viimeisen luokan, oli iso asia. Toki opettajat olivat ymmärtäväisiä ja pidin etäpäiviä paljon. Minulla ei koskaan ollut hinkua pyöriä ”kartsalla”, vaan olin oikeasti innoissani kasvavasta vatsastani ja se valmisti minua vastuullisuuteen kaikessa.

Lue juttu lehdestä.