Kaksitoistavuotias tyttökissa Nala sinnittelee viidettä vuotta insuliinipistosten varassa. Nala näyttää niin hyvältä, ettei ulkopuolinen arvaisi sen sairastavan sokeritautia.
Kun Brita Ekebomilta kysyy, paljonko Nalan diabetes on tullut maksamaan, hän sanoo, ettei ole laskenut ja arvelee summan olevan 4000–5000 euroa.
– En muista painoiko Nala puolitoista vai 2,5 kiloa, kun huomasin, ettei se ollut terve ja vein sen eläinlääkäriin, kertoo Brita, ja muistelee sairauden alkuvaiheen olleen erityisen vaikea.
Diabeteksen lisäksi Nalalla oli haima- ja munuaistulehdus, eikä maksakaan ollut kunnossa.
– Nala oli kipeänä hirveän aggressiivinen ja lääkärit epäilivät, ettei sitä kyetä sen käytöksen takia hoitamaan. Joutuivat rauhoittamaan ennen jokaista toimenpidettä.
Vaikka diabetes todettiin heti, Nalaa hoidettiin sairaalassa kaksi viikkoa.
Brita etsiskeli vertaistukea internetistä, mutta ei löytänyt suomenkielistä kissojen diabetesryhmää.
– Lopulta löytyi englanninkielinen Diabetic Cat -ryhmä, joka oli niinä aikoina korvaamaton. Lisäksi meillä oli ihana lääkäri, jolla oli aikaa tutkia, neuvoa ja kannustaa.
Kissapotilaan hoitaminen kotioloissa vaati totuttelua.
– Kesti monta tuskaista kuukautta ennen kuin saimme normaaliarvot kaikkeen ja tasapainon lääkeannokseen.
Kaksi vuotta meni hyvin, kunnes Brita löysi lattialta Nalan kulmahampaan, jonka juuripuoli oli pyöreä kuin nuppineulan pää. Nalalla oli kissojen flor-hammassairaus, joka ei liity diabetekseen. Koska vaiva on etenevä ja diabetes aiheuttaa riskitekijän, poistettiin kaikki hampaat.
Kahdesti päivässä Brita mittaa kissapotilaan verensokerin ja antaa insuliinipistoksen.
– Nala tulee heti luokse, kun otan tarvikelaatikon esiin, tai sitten se tulee kutsusta. Jos en huomaa ajan kulua, se ilmoittaa itse, että ottaisi pistoksensa, Brita-rouva paljastaa.
Tasapainottelu Nalan terveydestä on sujunut pääsääntöisesti hyvin, mutta takapakkiakin on tullut. Siitä on iso hyöty, että emäntä on oppinut tulkitsemaan Nalan käytöstä. Lue mielenkiintoinen kissajuttu painetusta lehdestä. Jutun on kirjoittanut Maija Ankkuri.
Kommentit
Oma kommentti