Pasi Koskisen, 58, rankin juoksu oli selvitä kivessyövästä, joka oli jo ehtinyt levittää lonkeronsa ympäri imusolmukkeita ja oli levinneisyydeltään pahinta, viiden asteen luokkaa.
Hoidot olivat tavallistakin rankempia, koska tuohon aikaan 28-vuotiaan Pasin odotettiin kestävän huippukuntoisena leikkausta seuraavat erittäin kovat systostaattihoidot, kahdeksan tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa.
– 167 päivää siitä, kun neula oli viimeisen kerran otettu suonesta, juoksin ensimmäisen maratonin, Pasi muistelee Hymylle.
Nuorempana hän tavoitteli tuloksia. Nyt hän vain juoksee askel kerrallaan. Kuten syövän iskiessä 28-vuotiaana vuonna 1993. Hän on kuluttanut lenkkitossujaan 90 000 kilometrin verran, kolmatta kertaa maapallon ympäri.
– Kaikki eivät voi pärjätä, mutta kaikki voivat yrittää pärjätä, on yksi Pasin motoista.
Kun kiertää puolentoista kilometrin rataa Kauhajoella kuuden päivän juoksussa yli 600 km, on voimia haettava muualtakin kuin kropasta. Pääkopasta.
– Sitä tyhjentää päänsä. Ei ole muuta maailmassa. Näin ajattelen muistakin asioista; kun menen metsään, olen sen kanssa, en ajattele kotona olevia laskuja. Teen aina vain yhtä asiaa kerrallaan. Ja en enää hae tuloksia. Sanoin Kauhajoen kuuden päivän juoksun voittajalle kesken juoksun, että haluan vain ylittää 600 kilometriä, en tavoittele voittoa.
Kirjassaan Pasi käy elämäänsä läpi pitkälti henkilöhistoriansa kautta. Syöpä vei yli viisi vuotta, kunnes hänet todettiin terveeksi. Toki syövän uusiutumisen peikko on jatkuvasti taustalla.
– Kun lähden tästä maailmasta, en usko elämäni tai henkeni jatkuvan missään muodossa. Mutta tärkeintä on, että minusta jää jälki tähän maailmaan. Haluan elää jokaisen päivän siten, että sillä on merkitystä ja siinä on oikeasti läsnä.
Lue Pasin tarina lehdestä ja näköislehdestä Lasse Tuorilan kirjoittamana ja Mika Kanervan kuvittamana.
Kommentit
Oma kommentti