Jutta Urpilainen. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia.
Presidenttiehdokas Jutta Urpilaisen verkkosukkakohu on jälleen nostettu julkisuuteen. Esimerkiksi Helsingin Sanomat nosti aiheen esille.
Urpilaisen ”uskottavuutta on koeteltu” hänen poseerattuaan uudenvuodenaattona 2008 Iltalehdessä ”glamour-kissana” verkkosukissa ja pinkissä minimekossa. Noin siis jotkut ajattelevat.
Urpilaisen pukeutuminen verkkosukkahousuihin ja poseeraaminen Iltalehden kannessa oli tiettyjen tahojen mukaan monelle järkytys. Mutta on siinä toinenkin puoli. Harmaa ja tylsähkö poliitikko sai tuulta tuon ajan purjeisiin ja teki asian, jollaista politiikan parissa työskentelevän sen ajan aikalaiselta ei osattu odottaa.
Urpilainen on itse todennut kirjassaan Rouva puheenjohtaja, että: ”Ajattelin, että tuskin siinä mitään pahaa on, jos nuori nainen uudenvuodenasuunsa liittää verkkosukkahousut. En missään tapauksessa osannut odottaa, että asiasta nousisi niin mahdoton häly”.
Niinpä. Voi niitä aikoja verrattuna nykyaikaan. Kun esimerkiksi Suomen entinen pääministeri Sanna Marin poseeraa bikineissä Instagramissa pakarat paljaina, niin edes se ei aiheuta samanlaista julkisuusmylläkkää, jota Urpilaisen pukeutuminen verkkosukkahousuihin lehden kansikuvassa sai aikaan. Eikä kuvassa ollut edes paljastelua, ei näytetty alastomuutta, eikä kuvausasennot olleet edes kovin seksikkäitä. Ei ainakaan siinä muodossa miten nykyisin mallit Instagramissa poseeraavat.
Koska media tuntuu yhä olevan kiinnostunut aiheesta – toki onhan aina presidenttiehdokkaista kaikki tuotava esille – niin kerrotaanpa kerrankin miten kaikki oikein tapahtui. Onhan tuota asiaa setvitty mediassa jos toisessakin, mutta tekijöitä kuulematta, Urpilaista itseään lukuunottamatta.
Allekirjoittanut oli tuolloin Iltalehdessä toimittajana ja kirjoitti kyseisen jutun sekä sopi haastateltavan – eli Jutta Urpilaisen – kanssa kyseisestä tapaamisesta. Silloinen esimies Markku Virkkala oli toimituspäällikkönä ja valokuvaajana Kari Pekonen, kuuluisa Iltatyttöjen valokuvaaja. Eli kyseiset henkilöt olivat tämän jutun aikaansaaneen ”kohukoplan” jäsenet.
Elettiin vuoden 2008 loppupuolta ja normaalissa palaverissa toimituspäällikkö Virkkalan kanssa mietittiin mahdollisia kansiaiheita tulevaan uudenvuoden aattona ilmestyvään numeroon. Yhtenä vaihtoehtona oli poliitikko Jutta Urpilainen, mutta mietimme, että kiinnostaisiko tuolloin julkisuuskuvaltaan melko väljähtyneenä pidetyn poliitikon kansikuva lehden ostajia. Millä jutusta saisi mielenkiintoisen?
Palaverin jälkeen soitin puhelun stailaajalle, jolle annoin ohjeeksi, että Jutan vaatetuksen pitäisi olla sellaista, jota hänellä ei yleensä yllään nähdä. Toiveena oli, että pukeutuminen olisi mahdollisimman seksikästä. Näin Jutasta saataisiin täysin uudenlainen puoli esille.
Studiolla oli mukava tunnelma. Juttaa kuvattiin vauhdikkaasti ja kiireistä poliitikkoa haastattelin aina vaatteiden vaihtamisen välissä. Studiolla Jutta kävi verhon takana kokeilemassa asuja ja ainakin osa niistä oli myös Jutan mieleen. Hän ei valittanut mistään pukeutumiseen liittyvästä, vaan teki sujuvaa yhteistyötä koko prosessin ajan.
Puhuimme haastattelussa ennalta sovituista aiheista ja kaikilla oli tiedossa, että olemme tekemässä kannen pääjuttua. Sen on tarkoitus tuoda esille vuodenvaihteeseen sopivaa fiilistelyä, joka ei ole vakavaa ja tuo esille juhlatunnelmaa.
Kuvaukset ja haastattelu kestivät parisen tuntia ja sitten lopuksi tuli viimeiseen asuun pukeutumisen vuoro.
Stailaaja esitteli eri vaihtoehtoja sukkahousuvalikoimastaan ja ehdolla oli myös verkkosukkahousut. Jutalle ehdotettiin niiden pukemista ylleen. Hän ensin hiukan empi.
Jutta sanoi, että ”onkohan näiden pukeminen sopivaa ja ovatko nämä liian rohkeat”.
Sanoin tuossa tilanteessa Jutalle naurahtaen, että ”kyllä puet ne, ne ovat todella hyvännäköiset ylläsi. Ne tekee sinusta vieläkin seksikkäämmän kuvissa”.
Jutta sen jälkeen teki, kuten mallit yleensä, eli työtä käskettyä. Ei se sen kummempaa ollut. Emme edes ajatelleet tuossa tilanteessa, että asiasta tulee niin valtava kohu, joka otetaan esille mediassa yhä uudestaan ja uudestaan.
Tuolloin Iltalehdessa toimituspäällikkönä toiminut Markku Virkkala muistaa tapauksen näin:
– Jutta Urpilaisen paljon huomiota herättäneet kuvat syntyivät hyvinkin normaalin toimitusprosessin tuloksena, Markku Virkkala muistelee.
– Mietimme Jari Kupiaisen kanssa uuden vuoden kansihenkilöitä, ja päädyimme kysymään Jutta Urpilaista uuden vuoden lehden vähän riehakkaampaan kuvaan. Tarkoitus oli yksinkertaisesti karistaa politiikan pölyt hetkeksi, ja siinä onnistuimme. Jutta Urpilainen suostui. Kuvat olivat menestys. Ja myös monen irvailun kohde. Nyt ne tuntuvat vain hauskalta muistolta. Onnea Jutta Urpilaiselle presidenttikisaan, Virkkala päättää.
Valokuvaaja Kari Pekonen puolestaan muistaa tapauksen näin:
– Taitto oli antanut summittaiset ohjeet: vaaleanpunainen tausta ja sininen tekstin upottamista varten. Sininen taustapaperi oli loppunut, joten jouduin värjäämään vaaleanpunaisen taustapaperin siniseksi värivalolla. Mikä oli oikeastaan vähän tekninen moka, sillä kuvan alareuna jäi pinkiksi, Kari Pekonen muistelee.
– En ehtinyt seuraamaan itse asujen valintatilannetta, sillä laittelin valoja sekä taustoja ja kirosin sitä puuttuvaa sinistä taustapaperia. Kuvaustilanteessa Jutta oli tosi joustava ja huumorintajuinen ja äärettömän kiltti.
Itse ”valokuvamallin” kuvaamisesta Pekonen muistaa ”asetelleensa” Jutan vaaka-aukeaman vaatimaan sivuttaiseen vaaka-asentoon ja kannen pystykuviin. (Kuvat näet tästä)
– Olin vähän pettynyt itseeni, sillä en löytänyt sillä kertaa mitään omintakeista kuvaideaa. Kuten vaikka edellisellä viikolla kuvaamaani Esa Saariseen, jonka laitoin tulemaan läpi paperitaustasta. Tai aiemmalla viikolla rakkausrunoteoksen julkaisseen, silloisen ministeri Claes Anderssonin kuviin, johon heitin ruusun terälehtiä kuvan etualalle. Kuulostavat tylsiltä ideoilta, mutta toimivat studiokuvissa.
Itse kuvien aiheuttamasta kohusta Pekonen on kuullut paljon.
– Kun kuvista nousi kohu, törmäsin Juttaan työkeikalla eduskunnassa. Pahoittelin aiheuttamaani harmia. Mutta sittemmin olen ajatellut, että ehkä se vain virkisti Jutan hieman harmaata julkisuuskuvaa.
Kommentit
Oma kommentti