MITÄ TÄNÄÄN SYÖDÄÄN?

Timo Soini

Mukulana kysyin usein äidiltä jo aamulla, että mitä ruokaa? Meillä oli tapana syödä yhdessä, kun isä tuli töistä kotiin. Ruoka oli viiden maissa ja kaikki syötiin mitä lautaselle laitettiin. Ruokana oli usein sitä, mitä Aholan lähikaupassa oli tarjouksessa; milloin kanaa, maksaa, kalaa tai lihaa. Jauhelihasta sai monenlaista. Perunaa piti olla, koska isä ei ollut riisinsyöjä, niin kuin ei monet muutkaan sen ikäluokan ihmiset.

Ruoka oli kotimaista. En muista lapsena syöneeni saksalaista pihviä tai austalialaista lammasta. Ulkona käytiin syömässä perin harvoin ja silloin kun käytiin oli siinä juhlan tuntua, Winerleike on vieläkin minun muistojen Bulevardilla horjumaton suosikki. Kun siihen sai vielä cociksen kylkeen oli olo taivaallinen.

Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, meillä oli vielä n. 35 000 maitotilaa. Nyky-Suomessa on yhteensä noin 8000 eläintilaa ja siinä on mukana kaikki; maitotilat, mullitilat, kanalat, sikalat ja turkistarhat. Muutos on hätkähdyttävä ja raju. Tuotetun maidon, lihan ja kaiken muun eläinperäisenruuan tuotannon määrä ei ole laskenut. Tilakoko on suurentunut rajusti ja sitä myöten meillä on toisenlainen maalaismaisema. Haikailen koko Suomen lehmihalmeita.

Olen nähnyt elävän maaseudun, nykyihminen näkee televisiosta kun Viikin lehmät päästetään laitumelle. Näe lehmä livenä on nykyaikaa. Ihmiset rakastavat maaseutua ja eläimiä. Lomittajista kertova sarja Ylellä on supersuosiossa. Minäkin vahtaan sitä suurella innolla ja ihastuksella. Juuret ovat syvällä isänmaan mullassa.

Sillä on väliä, mitä syömme. En pääsääntöisesti pidä siitä, että toisten syömisiä moralisoidaan, mutta mielummin söisin kotimaista. Suomessa tuotettua ja kasvanutta. Saamme suomalaista ruokaa myös jatkossa, kunhan pidämme viljelijän ja tuottajan puolia. Jokainen sammunut tilasavu maaseudulla on kansantaloudellinen, inhimillinen, etten sanoisi eläimellinen tappio. Kun ostat suomalaista ruokaa, pidät ihmiset ja eläimet ”leivässä ”.

Tänään syön sitä mitä vaimo valmistaa tai mitä itse laitan. Ruuanlaitto on mukavaa. Olen opetellut sitä varttuneemmalla iällä. Opiskeluaikojen munakkaat ja riisi sekä kalapuikot ovat osaltani mennyttä maailmaa. Siskonmakkarakeitto on ehdoton suosikki, mitä liemiruokiin tulee ja kaava on sama kuin lapsuudessa. Kun siskonmakkarat ovat tarjouksessa, haen kaksi pakettia kerralla, kuten äiti aikoinaan Aholan kaupasta ja kattila liedelle.
Lautanen tyhjäksi ja mieli hyväksi.

Teksti:Timo Soini
Avainsanat: Timo Soini

Kommentit

Oma kommentti