Tämä on aasi nimeltä Calle!

Satuaasin talli

Aasit ovat herkkiä ja viisaita eläimiä. Rasse-paran rescue-tausta ei estä sitä toimimasta terapia-aasina.

Miniaasi Calle vie minua agilityradalla, vaikka minun pitäisi olla se viejä. Lopella sijaitsevan SatuAasin tallin virikelaitumelle on tehty aaseille pieni agilityrata, jota minäkin pääsen Callen kanssa kokeilemaan. Calle on nimittäin aasi, joka on ihan huipputyyppi monella tavalla. Nyt se näyttää osaamistaan agilityssä.

Calle on aasilauman johtaja, joka ottaa johtajuuden heti, kun se huomaa ihmis-tumpelon olevan epävarma. Kun en heti ehtinyt sen edelle vetäjäksi, se otti homman haltuun ja lähti menemään aasimaiseen tyyliin sinne, minne halusi. Ja sehän halusi isolle kivelle heinäapetta rouskuttamaan. SatuAasin tallin yrittäjä Satu Valkas oli juuri näyttänyt, miten aasin kanssa kuljetaan radalla. Sehän näytti ihan helpolta. Ilmeisesti siksi, että sekä ihminen että aasi tiesivät, mitä tekivät.

”Minä menen edellä ja näytän omalla kehollani, mihin mennään. Calle tulee nätisti perässä. Kerran agilitytapahtumassa Calle meni radan 40 kertaa päivän aikana. Toinen aasi pysähtyi kesken päivän radalle ja jämähti siihen. Sitä ei huvittanut enää jatkaa sillä kertaa. Callen pieni koko on eduksi, kun mennään renkaan läpi”, Satu esittelee Callen taitoja.

Calle näyttää, miten sievästi se astuu renkaan sisäpuolelle siten, että kaikki jalat mahtuvat rinkulan sisälle. Mutta sitten alkaakin ”neuvottelu”. Calle pysähtyy, eikä liikahdakaan. Satu jää odottamaan kärsivällisesti, kunnes Calle päättää jatkaa matkaa. Tästä aasimaisesta ominaisuudesta käytetään helposti sanaa itsepäinen, jopa tyhmä. Muistatte varmaan sarjakuva-aasit, joissa aasia houkutellaan eteenpäin kepinnokassa killuvan porkkanan avulla. Tai sitten tuo Nalle Puhin Ihaa, joka surkeana vain riiputtaa päätään. Todellisuudessa aasi ei ole apea tai tyhmä eläin, päin vastoin. Aasit tekevät asioita, joista ne itse tykkäävät tai hyötyvät.

”Ne ovat sosiaalisia, rauhallisia ja varovaisia”, Satu kuvailee lemmikkejään.

Satuaasin talli

Daltonin veljekset

Varovaisuus näkyy aasin elämässä juuri paikalleen jämähtämisenä. Sitä ei voi pakottaa, ja se vaistoaa ihmisen hermostuneisuuden tai kiirehtimisen tunteen. Kun Satu oli viemässä yhtä lauman aasia trailerin kyytiin, aasi vaistosi Sadun hoputtamisen heti, ja kieltäytyi nousemasta kyytiin.

”Se kieltäytyi liikkumasta aloittaen neuvottelun. Totesin, että aasille ei nyt sopinut lähteminen, ja vein sen takaisin laitumelle. Otin sitten kyytiin toisen aasin ja unohdin samassa oman kiireeni.”

SatuAasin tallin ylälaitumella on pieni sievä polku, joka kiertää laidunta. Siinä aasilauma jolkottelee rauhallisesti peräkkäin kuin Daltonin veljekset konsanaan. Tosin aaseista pienin, Calle, on johtajana edellä ja muut tulevat perässä. Satu jakaa niille heinää moneen eri paikkaan, joista aasit sitten valitsevat kukin omansa. Laumalla on tässäkin arvojärjestys. Calle näyttää nopeasti Rasselle, että sen on väistyttävä. Tyynesti Rasse sitten siirtyy omalle heinäkasalleen. Aasien suuri laidun on karu, ei siis mikään ruohokeidas.

”Aasi on pohjoisafrikkalainen aavikkoeläin, joten se on tottunut karuun maastoon. Aasit syövät hyvin vähän. Täällä asuvat kuusi aasia syövät yhteensä kahdeksan kiloa heinää päivässä eli saman verran kuin yksi hevonen. Aaseille ei saa antaa liian ravintorikasta ruokaa, etteivät ne pääse lihomaan. Tietyn ruokintasuunnitelman mukaan mennään”, Satu kertoo.

Puuhaa ja metsäretkiä

Kun Satu ja vieraat häipyvät hetkeksi Callen silmistä, se alkaa huutaa kovalla äänellä. KRÄÄÄÄKKK! Ääntä on oikeastaan vaikea kuvailla, niin erityisen aasimainen se on. Callen huutoon vastaa kauempaa omalla äänellään Nico.

”Calle tiesi, että tänään tapahtuu jotain, tulee vieraita. Se harmistui, kun näytti siltä, että me poistumme”, Satu kertoo mölyn syystä.

Äkkiä siis takaisin aitaukseen. Kaikki aasit tulevat heti tutkimaan tulijoita, ja hyväksyvätkin meidät heti. Ne tulevat pyytämään rapsutusta, ja kun se lakkaa, Topi tönäisee lempeästi takapuolellaan pyytäen lisää rapsutuksia. Niiden turkki tuntuu ihanan pehmeältä ja karhealta kädessä. Nyt on menossa karvanlähtökausi, kuten kerran vuodessa kevätkesällä tapahtuu. Niiden rauhallisuus tarttuu, ja tuntuu, että maailman murheet ovat jossain kaukana.

Siihen perustuvat myös SatuAasin tallin tarjoamat aasi- ja luontoavusteiset psykologikäynnit, joita Satu harjoittaa aasiensa kanssa. Hän on itse ollut pienestä pitäen hevosharrastaja, ja opiskeltuaan psykologiaa yliopistossa hän päätti yhdistää työssään eläinten terapeuttisen vaikutuksen suorittamiinsa tutkintoihin. Toiminta alkoi pian painottua mielen hyvinvointia tukevaan suuntaan. Tallilla käy monenlaisia ryhmiä ja yksittäisiä asiakkaita saamassa tukea erilaisiin ongelmiin. Hoitokäynneistä hyötyvät muun muassa nepsy-oireilevat tai oppimisvaikeuksista kärsivät lapset, nuoret ja aikuiset.

”Toiminta on monipuolista puuhaamista aasien kanssa tai yhteisiä metsäretkiä. Samalla voimme puhua mieltä askarruttavista asioista. Aasien luota lähtiessä asiakkaalla on yleensä aina parempi mieli kuin tullessa. Itsekin saan aaseista hyvää oloa.”

Satuaasin talli

Rescue-Rasse

Palataan vielä virikelaitumelle, jossa lauma liikkuu rauhallisesti heinää syöden ja polulla jolkotellen. Koska nyt on kaunis päivä, kaikki ovat tulleet tyytyväisinä ulos nauttimaan rauhallisesta liikunnasta. Laitumella on myös katos, jos sade sattuisi yllättämään. Vaikka aasin karva tuntuu paksulta käden alla, se ei kuitenkaan pidä eläintä kuivana tai lämpimänä yhtä hyvin kuin hevosella. Siksi talvisin ne viihtyvät tallissa.

”Kyllä aasit talvellakin ulkoilevat, mutta ne karttavat kovaa pakkasta ja kosteutta”, Satu kertoo.

Tony-aasin Satu osti Tanskasta, ja lisäksi sen kylkiäisenä tuli Rasse. Sadun oli tarkoitus myydä Rasse eteenpäin, mutta hän huomasi sillä olevan aivan vinot takajalat, joita se vispaa ristiin rastiin mennessään. Kukaan ei halunnut ostaa Rassea, joten Satu päätti pitää sen itse. Rasse-paralla on ilmeisesti surullinen rescue-tausta.

”Sitä on kohdeltu kaltoin. Rasse on kuitenkin ihana, sosiaalinen aasi, joten se sopii loistavasti terapia-aasiksi. Mielihän toiminnassa on tärkeintä. Ei sen tarvitse vetää kärryjä”, Satu huomauttaa.

Vaikka lauma liikkuu luottavaisesti vieraiden ihmisten lähellä, yksi asia niitä selvästi ihmetyttää. Aasit, kuten monet ihmisetkin, rakastavat tuttuja asioita ja rutiineja. Kun lähistölle tulee jotain poikkeavaa, outoa, ne kavahtavat. Nyt niiden omalle kotiniitylle on tullut musta reppu, jonka sisällä on valokuvaajan välineitä. Ne kiertävät repun epäluuloisina ja välttävät sen lähellä olevaa heinäruokintaa. Itse kameraa ne tuntuvat suorastaan rakastavan, sillä monella on heti turpa kiinni linssissä. Kun valokuvaaja kyykistyy ottamaan kuvia, Calle änkeää aivan liki.

”Se pitää kyykistymistä kutsuna tulla luokse”, Satu selittää.

Satuaasin talli

Harkitsevainen eläin

Aasilla on isot korvat, ja laumaeläimille tyypillisesti se pelästyy kovia ääniä, ja etenkin äkillisiä liikkeitä. Nämä aasit ovat tottuneet ihmisiin, joten ei tarvitse pelätä, että ne pelästyessään potkisivat tai purisivat. Calle tosin on ärhäkkä suojelemaan reviiriään, jos tuttua ihmistä ei ole paikalla. Silloin aitaukseen ei kannata änkeä.

”Kun aasi pelästyy, se hypähtää ehkä metrin verran ja jää sitten tarkkailemaan tilannetta. Se ei siis säntää laukkaan, kuten hevonen pelästyessään”, Satu kertoo.

Hän on tuonut agilityradalle pienen kylpyhuonematon. Matto on tärkeä esine aasien kanssa touhuttaessa. Aasit kun viisaina eläiminä eivät halua astua totutusta poikkeavalle alustalle, oli se sitten uusi asfaltti, kaivonkansi, sateen värjäämä hiekkatie tai jopa polun yli kaatunut korsi. Kylpyhuonematon avulla aasit ovat tottuneet siirtymään erilaisille alustoille, kuten sisätilavierailuilla niiden on tehtävä.

Siis, jos ne haluavat. Pakottaahan ei voi.

”Jos maa näyttää niistä epäilyttävältä, ne jämähtävät miettimään. Liian liukasta, oudon väristä tai muuten epäilyttävää pintaa ne arastelevat.”

On aika sanoa kiitokset ja heippa näille suloisille söpöläisille. Niillä näyttääkin olevan jo omat puuhat mielessään. Calle on ottanut jalkapallon suuhunsa ja tökkii sillä muita saadakseen leikkikaverin – mutta kaverit vain haukottelevat. Donna on tiineenä, ja se vetäytyy talliin. Tony nukahtaa niille sijoilleen päiväunille.