Mustasta sukasta tekemäänsä naamioon kasvonsa kätkenyt mies astui elokuun 8. päivänä vuonna 1986 kello 13.40 Jakomäen Kansallisosakepankin konttoriin.
Mies oli 36-vuotias Jorma Kalevi Takala, jolla oli tilillä entuudestaan huumerikoksia. Nyt hän oli päättänyt ryöstää pankin. Mukanaan Takalalla oli katkaistu haulikko ja kassi, jonka hän ilmoitti sisältävän dynamiittia.
Pankissa paikalla olleet 13 henkilöä, asiakkaita ja konttorin työntekijöitä, Takala otti panttivangeikseen ja uhkasi räjäyttää kaikki hengiltä, jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuttaisi.
Pankkiryöstäjälle miljoona markkaa
Poliisi oli saanut hälytyksen Jakomäen konttorista ja oli pian tilanteen tasalla. Virkavalta piiritti konttorin ja paikalle hälytettiin myös poliisin erikoisyksikkö Karhu eli ”Karhukopla”, joka oli ollut parhaillaan harjoituksissa Tuusulan Hyrylässä.
Jo 1970-luvun alkupuolella perustettu yksikkö oli toiminut vuosikausia kaikessa hiljaisuudessa, mutta pian se oli tuleva tutuksi suurelle yleisöllekin.
Kello 14 jälkeen pankinjohtaja ilmoitti poliisille kaapparin vaatimukset. Takala halusi kaksi ja puoli miljoonaa markkaa rahaa ja pakoauton sekä kaksi huopaa, kolmet käsiraudat ja leveää teippiä.
KOP:n pääjohtajan Jaakko Lassilan päätöksellä Takalalle toimitettiin pankin pääkonttorista miljoona markkaa. Komisario Martti Latikka hoiti Jakomäessä neuvotteluja kaappaajan kanssa ja hän onnistuikin saamaan kaksi panttivankia vapautetuksi. Toinen heistä oli melko iäkäs ja toinen oli saanut lievän sydänkohtauksen.
Ampukaa kaappari!
Poliisi toimitti paikalle pakoauton, johon oli ilmeisesti asennettu seurantalaite, mutta ajopeli ei kelvannut Takalalle. Hän vaati käyttöönsä lähistölle pysäköidyn pankinjohtajan valkoisen Volkswagen Passatin, joka ajettiin pankin eteen kahtakymmentä vaille seitsemän illalla.
Samalla Takalalle vietiin pankin ovelle rahasalkku, huovat, käsiraudat ja teippirulla. Salkussa olleen miljoonan lisäksi Takala vei vielä Jakomäen konttorista kaikki 50 markan ja sitä suuremmat setelit, joista kertyi yhteensä yli 43 000 markkaa, sekä Yhdysvaltain dollareita ja Saksan D-markkoja.
Vähän ennen kello kahdeksaa Takala käveli huopien alle piiloutuneena kolmen panttivangin kanssa pankinjohtajan Passattiin. Loput kahdeksan panttivankia pääsivät tuolloin vapaiksi.
Helsingin poliisikomentaja Tapani Elomaa johti poliisioperaatiota ennen kuin poliisiylijohtaja Olli Urponen saapui poliisilaitoksen johtokeskukseen. Elomaa oli välittänyt Karhukoplaa johtaneelle poliisikomisario Pauli Matilaiselle käskyn, että kaappari tuli ampua, jos ampuminen ei vaarantaisi panttivankeja.
Ampumisen oli määrä tapahtua kaapparin tulessa ulos rakennuksesta. Käskyn toteuttaminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, koska autoa kohti siirtynyt joukkio oli kätkeytynyt huopien alle, eikä poliisi voinut olla varma, kuka heistä oli kaappari.
Varjostajat kannoilla
Autossa Takala istutti ratin taakse pankissa asiakkaana olleen 26-vuotiaan kauppatieteiden opiskelijan Jukka Häkkisen. Kaksi muuta pakomatkalla mukana ollutta panttivankia olivat Jakomäen konttorin pankkivirkailijat Anita ja Tuula.
Häkkisen ohjastama pakoauto lähti Jakomäestä kohti Vierumäkeä ja Lahtea. Poliisiylijohtaja Urponen ei halunnut, että pakoautoa seurattaisiin näkyvästi. Tarkoitus oli, että kaappaajaa varjostaisi vain kaksi poliisin siviilimallista moottoripyörää. Takalan vaatimuksesta alkumatkasta pankinjohtajan Passatia saattoi kaksi poliisiautoa – toinen edessä, toinen takana.
Kun pakoauton hätävilkut syttyisivät, piti saattajien poistua. Tämä tapahtui Keravan kohdalla. Poistuneiden, tunnuksin varustettujen poliisiautojen tilalle tuli kuitenkin useita tunnuksettomia poliisiajoneuvoja eri yksiköistä. Pian pakoautolla oli useamman sadan metrin mittainen saattue
Vierumäellä pakoauto pysähtyi huoltoasemalle tankkaamaan. Ylikonstaapeli Kari Tulikoura, joka oli Karhu-ryhmän varajohtaja, määräsi aseman hoitajaa katkaisemaan virran bensapumpuilta. Pakoautoa kuljettajaksi joutunut panttivanki Häkkinen ehti tankata Passatiin vain kahdeksan litraa polttoainetta. Kello oli jo puolta tuntia vaille puolenyön, kun saattueen matka jatkui Vierumäeltä kohti Heinolaa ja sieltä Mikkeliin.
Neuvottelut eskaloituvat
Takalan pakoauto saapui yhden aikoihin yöllä Mikkelin torille poliisiautojen letka perässään. Poliisiajoneuvot ryhmittyivät ympärille ja suluttivat kaappaajan auton.
Puoli kahden aikaan poliisi aloitti neuvottelut, joita se kävi Passatin etuistuimelle siirtyneen Anitan välityksellä. Takala itse ei suostunut suoraan neuvotteluun poliisien kanssa. Mikkelin baarit alkoivat sulkea oviaan ja pikkuhiljaa torille alkoi valua uteliasta – ja melko humalaista sivustaseuraajaa.
Takala vaati autoonsa polttoainetta ja mahdollisuuden jatkaa matkaa ilman ehtoja. Poliisin johtoryhmä oli ohjeistanut omia neuvottelijoitaan tarjoamaan kaappaajalle mahdollisuutta paeta panttivankien vapauttamisen jälkeen. Neuvotteluilla oli kuitenkin tarkoitus pelata aikaa ja väsyttää kaappaajaa, jonka henkilöllisyys ei vielä tuossa vaiheessa ollut poliisin tiedossa.
Vähitellen tilanne alkoi kiristyä. Kaappaajan puolesta neuvotteluja käyneet panttivangit anelivat poliisia suostumaan kaappaajan vaatimuksiin oman turvallisuutensa takia. Poliisilla oli täysi työ pitää kauempana juopunutta yleisöä, joka vaati kaappaajalle ”nappia ottaan”. Lopulta neuvotteluissa ei enää edetty poliisin oppikirjan mukaan, vaan ne menivät kaappaajan, panttivankien ja poliisin väliseksi asiattomaksi huuteluksi.
Traaginen loppunäytös
Puoli neljän jälkeen Takala uhkasi räjäyttää auton. Varttia vaille pakoauto lähti hitaasti eteenpäin, mutta pysähtyi kymmenen metrin päähän poliisin sulutuksesta.
”Jos emme pääse eteenpäin, me kaikki lennämme ylöspäin. Me lennämme koko paska. Näytän poliiseille mallia seuraavia ryöstöjä varten!” ensimmäistä kertaa äänessä ollut Takala karjui.
Neuvotteluja käynyt Paavo Selin ATARI-ryhmästä sekä Karhu-ryhmän Kari Tulikoura viittilöivät panttivankeja poistumaan autosta.
Etupenkillä ollut Anita sai oven auki ja säntäsi pakoon. Heti perään takapenkillä istunut panttivanki, Tuula, avasi oven ja syöksyi ulos autosta. Kuljettajan puoleisen oven Takala oli kuitenkin lukinnut. Näin kolmas panttivanki, ratin takana istunut Jukka Häkkinen oli yhä sisällä autossa, kun Karhu-ryhmän päällikkö Pauli Matilainen antoi ylikonstaapeli Kari Tulikouralle hyökkäyskäskyn.
Tämä otti muutaman juoksuaskeleen talon nurkalta pakoauton eteen ja ampui laukauksia konepistoolilla. Myös kaksi muuta Karhu-ryhmään kuulunutta poliisia avasi tulen lääninhallituksen ikkunoiden läpi kohti kaappaajaa. Sitten kuului kammottava pamaus. Savupatsas kohosi taivaalle, liekit loimottivat ja ilmassa leijui repeytyneitä seteleitä.
Kaappaaja Jorma Takala ja hänen viimeinen panttivankinsa Jukka Häkkinen kuolivat räjähdyksessä. Oliko Takala painanut itse laukaisinta vai oliko joku poliisien ampumista luodeista osunut dynamiitin sytyttimeen, ei selvinnyt koskaan.
Kolme Karhu-ryhmän poliisia loukkaantui, heistä pahiten auton edessä ollut Tulikoura. Hän menetti toisen jalkateränsä ja joutui ennenaikaiselle eläkkeelle. Tuula, toinen paenneista panttivangeista, oli saanut jaloilleen räjähtäneen auton puskurin.
Jälkipyykki
Oikeuskansleri Jorma S. Aalto ei nähnyt syytä viedä ketään poliiseista käräjille virkavirheestä. Moitittavaa hän kyllä poliisin toiminnasta löysi, muun muassa asenteissa voimakeinojen käyttöön.
Kuolleen panttivangin Jukka Häkkisen omaisia oikeuskanslerin päätös ei tyydyttänyt, vaan siviilikanteen. Asiaa käsiteltiin Mikkelin raastuvan oikeudessa, joka vapautti poliisit syytteistä.
Sen sijaan Karhu-ryhmän johtajan komisario Pauli Matilaisen vastakanne tuotti tulosta. Matilainen oli vaatinut omaisille ja heidän asianajajilleen tuomiota kunnianloukkauksesta ja maksamaan hänelle miljoonan markan korvauksen.
Omaisia Mikkelin raastuvanoikeus ei sentään hennonut tuomita, mutta heidän asiaansa ajaneet juristit Matti Wuori, Heikki Salo ja Leo Hertzberg tuomittiin 20 000 markan korvauksiin. Itä-Suomen hovioikeuskin katsoi poliisien olevan syyttömiä, mutta kumosi Häkkisten asianajajille langetetut korvaukset.
Yli kuusi vuotta traagisten tapahtumien jälkeen asiaa puitiin vielä korkeimmassa oikeudessa. Se asettui eri kannalle kuin alemmat oikeusasteet. Matilainen tuomittiin 60 päiväsakkoon virkarikoksesta ja kuolemantuottamuksesta.
Kolhun oli saanut myös kansalaisten luottamus poliisin erehtymättömyyteen.
Lue myös: Poliisi tutkii Vantaalla tapahtuneita ryöstöjä – pääepäillyt vangittu
Kommentit
Oma kommentti