Tuusulan Jokelan kirjaston lattialla pötköttää 45 kiloa silkkaa suloisuutta. Muhkea turkki, valtavat käpälät ja söpö kuono kuuluvat 9-vuotiaalle Hilma-neidille, joka käy kerran kuussa kuuntelemassa lasten lukemista kirjastossa. Hilma on Kennelliiton lukukoira. Sen tehtävä on kuunnella, olla läsnä. Lukukoira ei siis itse sentään lue.
”Lukeeko se, onkin yleisin vitsillä heitetty kysymys, jonka me kuulemme”, sanoo Hilman hihnan päässä Raimo Tuikka, koirakon ihmisjäsen.
Hilman kaulassa on keltainen lukukoirahuivi. Sen ympärille on kerääntynyt muutama fani rapsuttamaan sen upeaa turkkia ja silittelemään sen päätä. Siitä Hilma tykkää, ja sen muuten varsin majesteettinen olemus muuttuu melkeinpä pikkukarhumaiseksi. Kun rapsutus ja hempeä juttelu hetkeksi taukoaa, Hilma ojentaa valtavan käpälänsä, koskettaa polvea ja katsoo anovasti ihanilla silmillään. Lisää rapsutusta, se pyytää. Ja tietenkin sen pyyntöön vastataan, eihän Hilmalle voi sanoa ei.
”Ihanaa, kun Hilma on täällä. Lapset ja nuoret tulevat aina tervehtimään sitä. Hilmakin tervehtii aina jokaista tullessaan, Jokelan kirjaston henkilökuntaan kuuluvat Virpi Niskanen ja Sara Kokkonen kertovat.
Apua, vauva itkee!
Kun Raimo ja Hilma saapuvat rauhallisesti astellen Jokelan kirjastoon, he moikkaavatkin aina ensin henkilökuntaa ja esittelevät sitten itsensä ensimmäiselle lukijalle. ”Raimo ja Hilma”, he sanovat, sillä täällä ei sukunimiä saati titteleitä kuulutella. Lukijoita, yleensä lapsia, Hilmalla on lukukeikallaan yhteensä neljä, eli vartin verran se kuuntelee kutakin lukijaa.
”Lukukoiran tulee olla rauhallinen ja ihmisystävällinen sekä täysin ohjaajansa hallittavissa. Täällä lukijat ovat yleensä aika pieniä lapsia, yhtä paljon poikia ja tyttöjä. Heitä Hilma kuuntelee rauhallisessa lukusalissa istuen tai maaten”, Raimo kertoo.
Hilman lapsiystävällisyydestä Raimo kertoo esimerkin.
”Kerran Hilma kuuli vaunuista vauvan itkua, ja sille tuli hirveä kiire mennä apuun. Hilman piti heti päästä vauvan luokse katsomaan, mikä sillä oli hätänä”.
Lukukoiran täytyy olla rauhallinen myös yllättävissä tilanteissa, sillä lapset saattavat olla äkkinäisiä liikkeissään. Siksi kaikki lukukoirat ja niiden ohjaajat käyvät kahden päivän lukukoirakurssin, jossa ohjaajalle kerrotaan, miten koirien kanssa kohteissa toimitaan. Lisäksi lukukoiran pitää olla yli kaksivuotias ja perusterve, ja sen pitää tulla toimeen toisten koirien kanssa.
”Kirjastoissahan saattaa olla muita koiria, kuten opaskoiria. Hilma on toiminut jo ennen lukukoiratehtäväänsä kaverikoirana, joten tiesin, että se tulee toimeen toisten koirien kanssa. Kaverikoiratoiminnassa se leikkii aina aluksi lajitovereidensa kanssa. Meillä on kotona kaksi muutakin koiraa, chihuahua ja broholminkoira. Nekin toimivat kaverikoirina muun muassa palvelutaloissa”, Raimo kertoo.
Ahkera suojelija
Rodultaan Hilma-neiti on estrelanvuoristokoira. Voisi luulla, että Hilma ei olisikaan rotuominaisuuksiltaan ihan paras luku- tai kaverikoiraksi. Estrelanvuoristokoirat ovat nimittäin hyvin suojelevaisia, ja niillä on voimakas vartiointivietti. Ne eivät päästä vieraita ihmisiä tai muita koiria lähelle. On Hilmallakin kuulemma hyvin vahva vartiointitaipumus. Se saattaa jopa räyhätä tv:n luonto-ohjelmille.
”Se sanoo leijonille, että tänne ei ole asiaa. Joitain luonto-ohjelmia se kyllä katselee mielellään ja tunnistaa hetkessä Avara Luonto -ohjelman tunnarin”, Raimo hymyilee.
Suojeluvaisto on kuitenkin tilanteesta kiinni. Hilma ei juuri korvaansa lotkauta sohvalla maatessaan, kun ovikello soi.
”Hilma lukee minua yhtä paljon kuin minä sitä. Ovikellon soidessa Hilma näkee ja aistii, että joku tuttu sieltä on tulossa. Sitten se menee rauhallisesti tervehtimään tulijaa, sillä Hilma ei hypi ihmisiä vasten. Kerran katonkorjaaja pääsi nousemaan katolle ilman, että Hilma huomasi sitä. Alas korjaaja ei sitten päässytkään, kun Hilma äkkäsi tilanteen ja haukkui sille kumeasti.”
Mikä sitten tekee voimakkaan vartiointitaipumuksen omaavasta Hilma-neidistä niin hyvän lukukoiran? Ympäristö ja Hilman tietoisuus tehtävästään lukukoirana merkitsevät paljon. Kotia ja aidattua kotipihaansa Hilma vartioi ja suojelee jopa raivoisasti, mutta kun kirjastossa ollaan, se tietää, miten tulee käyttäytyä. Ei lukukoirana olla vartioimassa, eihän olla edes omalla pihalla. Lisäksi Hilma selvästikin nauttii ihmisten läheisyydestä ja rauhallisesta lukuhetkestä. Ja on jälkeenpäin saadulla palkintonamillakin oma merkityksensä.
”Kun Hilma näkee, että otan esille lukukoirahuivin, se ei päästä minua enää silmistään. Pakkaan kassiin makuualustan ja juomakupin. Sitten se lähteekin innoissaan mukaan autolle.”
Osaa Hilma murjottaakin. Kun välillä sen omat kotikoirakaverit pääsevät koirakaverihommiin, ja Hilma jääkin kotiin, on sen katse paljonpuhuva.
”Silloin se mulkoilee minua nyreissään sohvalla. Vai niin, muut menevät, mutta minä en pääse. Kotiin tultaessa se on jo iloinen, eikä se enää mökötä.”
Kyky rauhoittua
Kyky rauhoittua lukutilanteessa on lukukoiran tärkein ominaisuus. Koiran soveltuvuutta arvioidaan muun muassa ”käsittelemällä” koiraa. Sitä kopeloidaan, kosketellaan tassuja ja turkkia. Tällaisia tilanteita lukukoira kohtaa usein työssään. Raimo kertoo, että arvioinnissa ei oleteta, että koira olisi heti lukukoiraksi valmis.
”Soveltuvuustilanteessa kuitenkin usein nähdään, onko koirassa potentiaalia lukukoiraksi. Valmista koiraa ei siis haeta, mutta toki jotkut koirat ovat heti hyvinkin valmiita tehtävään.”
Hilma on viisas koira, joka tunnistaa loistavasti erilaiset tilanteet. Aluksi se saattoi olla hämmentynyt siitä, että kirjastoissa ei mennäkään eri huoneisiin rapsuteltavaksi ja siliteltäväksi. Tällaiseen toimintaan se on tottunut kaverikoirana, kun mennään vaikkapa palvelutaloon ilahduttamaan vanhuksia.
Runoja ja tiedettä
Lukukoiran tehtävä on tärkeä, sillä lukutaito voi olla hyvinkin heikoissa kantimissa ja lukeminen ääneen jännittää. Onneksi nykyään on olemassa hilmoja, jotka auttavat lapsia lukemisessa. Ohjaajan tehtävä on minimaalinen. Hän vain katsoo tilannetta sivusta pitäen kuitenkin hihnasta kiinni. Jos lukija kysyy jotain kirjastaan tai koirasta, toki ohjaaja vastaa. Muuten hän ei puutu lukutilanteeseen, vaan on ennemminkin näkymätön ja antaa lukijalle täysin oman rauhan.
”Teoriakoulutus on ohjaajalle tärkeä, sillä lukukoiratoiminnassa ohjaaja toimii yksin koiransa kanssa, toisin kuin kaverikoiratoiminnassa, jolloin paikalla on aina toinenkin koirakko.”
Raimo kertoo olleensa väärässä luulossa kuvitellessaan etukäteen lukukoirahetkeä. Hän ajatteli, että lapsi varmasti hieman säheltää, rapsuttaa ja pölpöttää niitä näitä lukukoiralleen.
”Näin ei todellakaan ole. Lapsi keskittyy täysin lukutehtäväänsä. Siihen, että koira kuuntelee hänen lukemistaan. Koira on turvallinen kuuntelija. Se ei kritisoi, korjaile tai neuvo. Minusta on hienoa olla näkemässä, kuinka lukutaito kehittyy koiran ansioista.”
Myös aikuiset lukemista tai suomen kieltä opettelevat henkilöt voivat hyötyä lukukoirasta. Joillekin koira voi olla jopa yleisö. Eläkeläismies on käynyt lukemassa Hilmalle Eino Leinoa, ja on se kuunnellut myös tieteellistä tekstiä.
”Eräs lukija valmistautui tohtorin väitöstilaisuuteen lukemalla Hilmalle materiaaliaan. Se varmasti lievensi jännitystä”, Raimo pohtii.
LUKUKOIRAT
● Kennelliiton lukukoiratoiminta on eläinavusteista vapaaehtoistoimintaa.
● Lukukoirat työskentelevät lähinnä kirjastoissa. Lukukoira kuuntelee lukijan lukemista puuttumatta
virheisiin, moittimatta, antamalla lukijalle mahdollisuuden keskittyä ja nauttia lukemisesta.
● Lukukoiran tulee olla yli 2-vuotias perusterve, luonteeltaan lukukoiratoimintaan soveltuva koira, joka on joko Kennelliiton jalostus- tai FIX-rekisterissä. Myös lukukoirat arvioidaan ennen kuin ne pääsevät mukaan toimintaan. Ohjaajan on oltava täysi-ikäinen ja Kennelliiton jäsen. Lukukoiraohjaajan on suoritettava Kennelliiton lukukoirakurssi.
● Lukukoiran tunnistaa keltaisesta huivista ja ohjaajan nimikyltistä.
Lisätietoja lukukoiratoiminnasta löydät Kennelliitosta.
Lähde: Suomen Kennelliitto ry
Kommentit
Oma kommentti