TEKSTI: MIKA KATAJALA KUVAT: SA-KUVA-ARKISTO
Mannerheim-risti on korkein taistelukenttien urotöistä myönnetty kunniamerkki. Jatkosodassa aikana tai heti sen jälkeen 191 suomalaista sotasankaria nimitettiin Mannerheim-ristin ritareiksi.
Nuorimmat ritarit, heitä oli kolme, olivat 19-vuotiaita. Heidän numeronsa olivat 41, 68 ja 138. Vanhin ritari oli sotamarsalkka Mannerheim itse, nimityshetkellä 74-vuotias. Hänen järjestysnumeronsa oli 18.
Tämän artikkelin päähenkilö nimitettiin ritariksi niinkin alhaisella numerolla kuin 7 eli jatkosotaa ei ehtinyt kauan kulua, kun komppanianpäällikkö (tuolloin sotilasarvoltaan luutnantti) Juho Pössi aloitti lukuisat urotekonsa taistellessaan Karjalan kannaksella 18. divisioonaan kuuluneessa Jalkaväkirykmentti 27:n kolmannessa pataljoonassa
Juho Pössi soti kotiseuduillaan, sillä hän syntyi tammikuussa 1898 Salmin pitäjässä Laatokan Karjalassa. Kansakoulun käytyään nuorukainen tähtäsi sotilasuralle. Aluksi hän toimi aktiivisesti kansalaissodan aikana suojeluskunnassa ja sen jälkeen rajavartiosotamiehenä.
Reserviupseerikurssi tuli suoritetuksi vuonna 1927 ja sen jälkeen Pössi oli komppanianvääpelinä aina talvisodan syttymiseen saakka eli marraskuun viimeiseen päivään vuonna 1939.
Pössi oli jo perheellinen mies, kun lähti talvisotaan. Ensimmäinen poika syntyi vuonna 1929 ja toinen 1932. Juho ja Naimi Pössin kuopus, tytär, syntyi jatkosodan jälkeen vuonna 1945.
Haavoittui Kollaalla
Juho Pössi määrättiin komppanianpäälliköksi ErP10:een (Erillinen Pataljoona). Pössi toimi myös erillisen sissikomppanian päällikkönä rajuissa talvisodan taisteluissa. Tulisimmat taistelupaikat, kuten Tolvajärvi ja Kollaa, tulivat tuolloin jo nelikymppiselle sotasankarille tutuiksi.
Talvisodan alussa käytiin verinen taistelu Tolvajärvellä, jota johti everstiluutnantti Paavo Talvela, myöhemmin kenraali. Hänen oikea kätensä oli everstiluutnantti Aaro Pajari, myöhemmin kenraali hänkin. Juho Pössi taisteli Pajarin joukoissa. Komentaja Pajari tunnettiin siitä, ettei hän pelännyt mitään, eikä kumartanut ketään.
Juuri Pajari ehdotti jatkosodan alussa elokuussa 1941 Juho Pössille Mannerheim-ristiä ja se ehdotus meni kuin menikin ylipäällikkö Mannerheimin erittäin tarkan seulan läpi.
Kenraalimajuri Aaro Pajari oli lopulta itse peräti kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari. Heitä Suomen sotahistoriassa on Pajarin lisäksi vain kolme muuta soturia: eversti Martti Aho, lentomestari Ilmari Juutilainen ja hävittäjälentolaivueen päällikkö, kapteeni Hans Wind.
Paavo Talvelan käsky Tolvajärven taistelun kuumimmalla hetkellä oli paljon puhuva: ”Perääntyminen loppuu nyt!” Niin se myös loppui ja suomalaiset saivat talvisodan ensimmäisen merkittävän hyökkäysvoiton. Pian taistelun jälkeen Juho Pössi ylennettiin luutnantiksi. Komppanianpäällikkö sai talvisodan ansioistaan kolme virallista kiitosmainintaa.
Huonompaa tuuria oli se, että Juho Pössi haavoittui talvisodan viimeisenä päivänä eli 13.3.1940. Sen jälkeen luutnantti Pössillä oli aikaa nuolla haavojaan, sillä alkoi reilun vuoden mittainen välirauhan aika. Pössi toimi muun muassa Pirkka-Hämeen Suojeluskuntapiirin aluepäällikkönä vuonna 1941 ennen jatkosodan alkamista.
Nopea ritariksi nimitys
Jatkosota syttyi kesäkuun lopulla 1941, kun Neuvostoliitto pommitti suomalaisia kaupunkeja. Maamme johto teki asiasta omat johtopäätöksensä ja niin Suomikin aloitti sotatoimet.
Tavoite oli vallata takaisin talvisodassa menetettyjä alueita ja säilyttää maamme itsenäisyys. Kaikki ei lopulta pitkän jatkosodan ja lyhyehkön Lapin sodan jälkeen mennyt aivan ”putkeen”, mutta kaikkein tärkein toteutui: Suomi säilytti itsenäisyytensä.
Komppanianpäällikkö Juho Pössi sotatie vei seuraavaksi tutuille kotiseuduille Karjalan laulumaille. Hän taisteli Jalkaväkirykmentti 27:ssä, jota komensi everstiluutnantti Lauri Haanterä.
Jatkosodan alettua suomalaiset valtasivat talvisodassa menetettyjä alueita takaisin vauhdilla. Rakkailla entisillä kotiseuduillaan taistelleille Karjalan miehille ei varmasti ollut motivaatiovaikeuksia käydessään puna-armeijan sotilaiden kimppuun.
Jatkosodan alkuvaiheessa, elokuun puolivälissä 1941 Pössi kunnostautui siihen malliin, että tuolloin everstin arvoinen Aaro Pajari teki esityksen Mannerheim-ristin myöntämisestä Juho Pössille. Komppanianpäällikkö heilui aivan etulinjassa keskellä veristen taistelujen, vaikka ikää oli kertynyt jo 43 vuotta.
Esityksessä mainittiin: ”Saartoi rohkealla hyökkäyksellä Ylikuunun mottiin, valtasi samoin Kirvun eteläpään, saartoi vihollisen selkään Vehkapäässä ja valtasi Antrean asemakylän itse esimerkillään miehiä eteenpäin vieden, kun kolme joukkueenjohtajista oli haavoittunut. Johti ensimmäisessä linjassa komppaniansa Vuoksen yli Hopeasalmessa yöllä 17-18.8.”
Mannerheim kävi aina tarkasti läpi ritariesitykset ja usein kului paljonkin aikaa, ennen kuin ylipäällikkö puolsi esitystä, tai hylkäsi sen. Pössin kohdalla Mannerheim toimi vauhdilla, sillä hän hyväksyi esityksen ennätysnopeasti, jo 29.8. Näin luutnantti Juho Pössistä tuli ritari numero 7. Se aiheutti myös sen, että nimityksestä ei kulunut kuin 20 päivää ja Pössi sai asetakkinsa kauluksiin kapteenin ruusukkeet.
Mannerheim perusteli nimityspäätöstään näin: ”Ylipäällikkö on nimittänyt Vapaudenristin 2.luokan Mannerheim-ristin ritariksi luutnantti Juho Pössin, joka joukkojen murtautuessa linnoitettujen vihollisasemien läpi etulinjan komppanianpäällikkönä valtasi kaksi ensimmäistä vahvaa bunkkeria ja jatkuvan hyökkäyksen aikana osoitti henkilökohtaista rohkeutta, neuvokkuutta ja ripeyttä.”
Vakava haavoittuminen
Kapteeni Pössi haavoittui jatkosodassa kaksi kertaa. Ensimmäinen tapahtui Aleksandrovkassa joulupäivänä 1941. Soturi toipui vammoistaan ja palasi pian takaisin tositoimiin.
Toinen haavoittuminen heinäkuun lopulla 1943 oli huomattavasti vakavampi ja paikka oli Rajajoella Sormenkärjen tukikohdassa, mikä sijaitsi lähellä Suomenlahden rantaa. Pössi sai osuman aivan sydämen viereen. Oli millimetreistä kiinni, ettei komppanianpäälliköstä tullut yksi sotiemme sankarivainajista.
Juho Pössi palveli isänmaataan komppanianpäällikkönä vuoteen 1944 saakka. Sodan jälkeen Pössi työskenteli Tampereen Sotilaspiirin esikunnassa adjutanttina vuosina 1945–1948.
Liittoutuneiden valvontakomission, mikä oli koottu sodan voittajavaltioista, tehtävänä oli muun muassa valvoa jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan toimeenpanoa. Komissio tarttui herkästi myös niin sanottuihin sotarikoksiin.
Sotiemme sankari Juho Pössi joutui myös komission kynsiin ja häntä syytettiin sotarikoksista. Pössi istui pidätettynä kaksi vuotta Miehikkälän varavankilassa ja aivan turhaan, sillä hänet vapautettiin helmikuussa 1947 ilman mitään syytettä.
Pössi erosi Tampereen Sotilaspiirin esikunnasta ja palasi maanviljelijäksi Maaningalle, missä kuoli kymmenen vuotta myöhemmin. Sotasankari haudattiin Maaningan kirkkomaahan ja poikkeuksellisesti sankarihautaan, vaikkei hän ollutkaan kaatunut rintamalla. Se oli hieno ele päättäjiltä.
Itse vaatimattomuus
Jämäkkä ja rohkea komppanianpäällikkö antoi vain yhden lyhyen lehtihaastattelun elokuussa 1953, hieman vajaat viisi vuotta ennen kuolemaansa. Se tapahtui veteraanin kotililalla Maaningalla.
Haastattelun aluksi Pössi muisteli, että maa oli vetänyt häntä aina puoleensa, sillä hän omisti jo Karjalan Salmissa maatilan. Se oli rintamaveteraanin mukaan eräänlaista sivutyötä, sillä hän oli kaikkiaan kolmisenkymmentä vuotta suojeluskuntajärjestön ja puolustuslaitoksen palveluksessa muun muassa rajamiehenä ja rajakomppanian vääpelinä.
Sanomalahden toimittaja yritti saada Pössiä muistelemaan talvisodan Kollaan taisteluita ja bunkkereiden valtauksia jatkosodassa. Veteraani käänsi keskustelun nopeasti ja varsin sujuvasti sodan jälkeiseen maanviljelykseensä, sen satonäkymiin ja muihin siviiliasioihin.
Talvi- ja jatkosodan sankariupseeri oli siis äärimmäisen vaatimaton mies ja lähinnä vain väheksyi uskomattomia urotekojaan. Haastattelija sai Pössistä irti neljä lyhyttä itse sotaan liittyvää kommenttia:
”Eivät ne yksin minun ansioitani olleet. En pidä niitä omina sotilaallisina saavutuksina. Minulla oli viime sodissa johdettavana paljon tehdastyöläisiä. Ne olivat hyviä sotilaita!”
Kommentit
Oma kommentti