Tuija Pehkonen muutti perheensä kanssa pohjoiseen. Alku oli kuitenkin tunteiden vuoristorataa.
Asiasta hän kertoo kolumnissaan Yhteishyvässä.
”Kun viimein sain lumilautailevan mieheni innostumaan, hypähdin riemusta ilmaan kuin pieni lapsi. Vihdoin voisin toteuttaa unelmani! Saisin nollattua aivoni ja löytäisin taas itseni”, Tuija kirjoittaa kolumnissaan.
Alku ei kuitenkaan sujunut suoraan siten, että mielenrauha olisi rentouttanut pohjoisessa asumista. Ei, vaan asiat eivät sujuneetkaan ihan suunnitellusti.
”Vielä enemmän minua ihmetytti, missä se kovasti kuuluttamani mielenrauha lymyili. Istuin uuden mukamas-kotimme sohvalla muuttolaatikoiden ja matkalaukkujen keskellä, yritin etsiä kynsisaksia ja lapset sekoilivat ja sinkoilivat vieressä.”
Lue myös: Tuija Pehkonen ilman ”meikkiä” – ”…meinasin purskahtaa itkuun harmituksesta”
”Uusi koti ei tuntunutkaan kodilta. En saanut kuivausrumpua toiminaan, imuri ei vetänyt tehokkaasti. Astianpesukoneen ohjelmakin oli liian pitkä, eikä tuntunut pesevän likaisia lautasia puhtaaksi ilman erityisen huolellista esipesua.”
Tuija kirjoittaa, että malttamattomana ihmisenä hän oli odottanut, että parin päivän jälkeen olisi uusi ihminen ja mieli olisi rauhoittunut.
”Sen sijaan olinkin kiukkuinen ja kireä.”
Aika kuitenkin teki tehtävänsä ja vähitellen mieliala muuttui.
”Sittemmin mieleni on kyllä heittänyt kuperkeikkaa.”
”Olemme perheen kanssa viettäneet aikaa yhdessä enemmän kuin ikinä ja takkatulen loimussa iltapala maistuu vähän paremmalta.”
Lähde: Yhteishyvä
Kommentit
Oma kommentti