Maailman kauneimman kissan standardit täyttävä persialaisen rodun edustaja Hattara katsoo rauhallisesti ympärilleen upeilla silmillään. Sen pään kuviointi on harvinaisen symmetrinen, ja korvatkin kauniin muotoiset. Hattara julistettiin lokakuussa 2025 hallitsevaksi maailmanvoittajaksi Romanian Bukarestissa maailmannäyttelyssä FiFen (Fédération Internationale Féline) World Show’ssa.
Oikeasti Hattaran nimi on Luna Heinroos sen kasvattajan, virolaisen Piret Heinroosin mukaan. Hattara sopii kuitenkin nimeksi mainiosti. Sen upea, paksu ja pitkä turkki tuntuu ihanan pehmeältä, oikeastaan silkkiseltä kämmenen alla. Hattara katsoo luottavaisesti valtavilla, pyöreillä silmillään eikä ole moksiskaan siitä, että ympärillä on kymmeniä muita kissoja ja kuviakin otetaan. Ei turhaan persialaisten kissojen sanota symboloivan kauneutta ja eleganssia!
Maailman kauneimman persialaisen kissan viittaa kantavan Hattaran omistaja Mikaela Hakonen on syystäkin lemmikistään ylpeä. Maallikko menee termeissä helposti sekaisin, kun Mikaela kertoo, mitä kaikkea tämä vasta yhdeksänkuinen kaunotar onkaan jo aiemmin voittanut.
”Oikeastaan ihan kaiken. Tässä Keravan Cfa-näyttelyssä kaikki kissarodut kilpailevat keskenään, ja taso on kova. Tilanne on uusi Hattaralle, joten minua vähän jännittää sen puolesta”, Mikaela myöntää.
Tänään Hattara on siis ensimmäistä kertaa CFA:n (The Cat Fanciers’ Association Inc:in) järjestämässä kissanäyttelyssä Keravalla. Hattara on mukana aikuisena kissana, vaikka nuorihan se vielä on. Ihmeen rauhallisesti se tarkkailee tilannetta omassa häkissään, jonne se kannettiin odottamaan pääsyä tuomarin pöydälle. Kilpailuihin vihkiytymättömälle kissojen arviointi näyttäytyy monimutkaisena tapahtumana, joka päättyy lopulta kovatasoiseen finaaliin. USA:lainen tuomari Dennis Ganoe nostaa Hattaran häkistä ja asettaa sen pöydälle. Hattara on viilipyttymäisen upea näky, vaikka vasta äsken se leikki vimmatusti huiskulelullaan omassa näyttelyhäkissään. Pian yleisö puhkeaa taputuksiin ja Mikaela sulaa hymyyn. Hattara asettaa hienosti käpälänsä häkin pienoille. Se taitaa tietää oman arvonsa.
”Hattara voitti ensimmäisen osion”, Mikaela iloitsee.
Koko perhe mukana
Kissaharrastus yhdistää koko perhettä. Perheen isä Janne Kautto Penttinen toimii tuomarin avustajana, ja lapset Hilla, 8, ja Huiske, 2, ovat hekin tottuneesti mukana näyttelyssä. Tämä perhe suosii H-kirjainta, sillä Hattaran lisäksi kotona on vielä neljä persialaiskissaa: Hatti, Hera, Hippi ja Hunis.
”Meille kissat ja ihmiset ovat samanarvoisia. Olen neuvolassa puhunut lasten takajaloista”, Mikaela nauraa.
Heidän kodissaan kissat saavat olla pöydilläkin. Se on ihan järkevää, sillä pitäähän näyttelykissan olla rennosti pöydällä tuomarin edessä.
”Ei niitä kuitenkaan ihan joulupöytään oteta kinkun viereen”, Mikaela huomauttaa.
Tavallaan kissat kyllä syövät mielellään kinkkua, sillä possun ulkofile on niiden herkkua. Hattaralle maistuu ruoka hyvin, ja possun lisäksi se rakastaa kanaa. Ruokavalio on lihansyöjälle juuri oikeanlainen.
”Markettiruokaa en syötä kissoille lainkaan, vaan tilaan raakaruoan lisäksi Saksasta sellaista kissanruokaa, joka jäljittelee mahdollisimman tarkasti hiirtä. Kissa on lihansyöjä, ja hiiri on sille luontaisinta ravintoa”, Mikaela sanoo.
Ei siis ole yhdentekevää, mitä kissa suuhunsa laittaa. Niinpä tälläkin maailmanluokan kaunottarella karva on pehmeää, hyväkuntoista ja vailla paakkuja. Toki persialaisen kissan paksu ja pitkä karva vaatii säännöllistä hoitoa. Kun ne tottuvat siihen pienestä pitäen, hoitaminen sujuu ongelmitta.
”Persialaiskissan omistajan täytyy tykätä kylpyhuoneessa asumisesta. Ja siitä, että vaatteissa on karvoja”, Mikaela hymyilee.
Näyttelyyn valmistaudutaan ihan erityisellä pieteetillä. Hattaran upean turkin huoltamiseen kului edellisenä iltana monta tuntia. Miten Hattaraa puunattiin Keravan näyttelyyn?
”Se pestiin, kuivattiin ja kammattiin. Käytän myös erilaisia hoitoaineita. Kissat totutetaan jo pienenä pesuihin, sillä niiden turkki pitää pestä kerran viikossa tai parissa. Osalle riittää pesu kerran kuussa. Hattaran karvanlaatu on sellainen, että se saattaa sähköistyä ja kerätä pölyä. Sen kyllä tuntee käsissä.”
Puuteria ja puunausta
Matka Jyväskylästä Uudellemaalle Keravalle alkoi jo aamuyön tunteina, ja Hattara torkkui tyytyväisenä autossa. Kun auto kurvasi lopulta parkkipaikalle, Hattara päästi kovan maukaisun.
”Ihan kuin se olisi ymmärtänyt, että nyt tultiin perille näyttelyyn. Se matkustaa omassa kankaisessa kantohäkissään.”
Näyttelyhäkissä Hattaralla on tietenkin myös hiekkalaatikko. Sille on myös ruokaa, sillä näyttelypäivä on pitkä. Mukana on hieno välinelaukku, josta Mikaela ottaa tarvikkeita tarpeen mukaan. Kun Hattaran upeat silmät kostuvat, Mikaela pyyhkäisee niitä kevyesti pumpulilla.
”Äiti kuivaa silmät”, hän sanoo hellästi.
Myös luonnonmukaista kissoille tarkoitettua silmäpuuteria voidaan käyttää silmien ympärillä. Hattaran katse on kaiken hälinän keskellä avoin, ja viikset kiertyvät uteliaasti eteenpäin jopa tuomarin käsittelyssä pöydällä.
”Persialaiset kissat ovat valtavan sosiaalisia ja leikkisiä. Ne tarvitsevat runsaasti virikkeitä ja tekemistä. Kotona Hattara seuraa minua koko ajan. Ulos en ikinä päästäisi kissaa.”
Kissojen ulkoileminen vapaana on aihe, joka puhuttaa jatkuvasti. Se jakaa kansaa saaden välillä aikaan melkoisia kierroksia.
Itkua ja huutoa
Mutta mitä tapahtui viime vuoden lokakuussa? Paljonkin, jos Hattaralta kysyttäisiin. Nuori naaras matkusti kissanäyttelyyn ylellisen pehmeän silkkiturkkinsa kanssa kauas Bukarestiin. Siellä järjestettiin kissojen maailmannäyttely FIFe World Show, jossa kauneudestaan kilpaili myös Hattara. Sen kanssa kilpailuun lähti jännittämään Janne, koska Mikaela ei päässyt matkaan terveydellisistä syistä. Hän seurasi huippujännittävää kilpailua kotona Jyväskylässä Youtubesta.
Pian olohuoneessa kaikui huuto ja itku. Itku kumpusi tietenkin silkasta ilosta, kun oma suloinen Hattara julistettiin maailman kauneimmaksi persialaiseksi kissaksi. Kyynelet nousevat yhä silmiin Mikaelan muistellessa tilannetta. Tunteita on vaikea edes kuvailla.
”Kilpailun taso oli aivan hurja. Mukana oli monta upeaa, voittoa tavoittelevaa kaunista kissaa. Eräskin brasilialainen oli aivan huipputasoa. Itkin ja huusin, kun Hattara voitti koko kilpailun. Olihan se ihan mahtavat tunne! Ei sellaista voi kokea koskaan uudestaan”, Mikaela sanoo.
Tänään perhe kuitenkin halusi tulla Keravalle, jotta Hattara saisi kokemuksen aikuisten kilpailuista. Vaikka kissa olisi kauneudellaan jo valloittanut maailman, on kilpailutilanne aina kilpailutilanne. Kun katsoo ihmisyleisöä, tulee tunne, että ihmiset jännittävät enemmän kuin kissat. Mitä nyt yksi siamilainen pitää omaa konserttiaan, kuten rodulle on tyypillistä. Kissojen omistajat kuitenkin kannustavat toisiaan, ja tunnelma on ystävällinen.
”Ennen lokakuista näyttelyä Hattaralla oli jo arvostettuja palkintoja koko ruokapöytämme täydeltä. Sitten tuli vielä tämä maailman kaunein -voitto. Tilanne on vähän kuin olympiavoittajalla. Toki voi osallistua MM-kisoihin ja pienempiin urheilutapahtumiin, mutta on olemassa vain se yksi olympiavoitto”, Mikaela vertaa.
Kun katsoo maailman kauneinta Hattaraa, tulee mieleen kysyä, mitä tuollainen rotukissa oikein maksaa. En saa suoraa vastausta.
”Näitä ei saa aina edes kovalla rahalla. Moni muukin asia vaikuttaa kuin raha, esimerkiksi omistajaksi haluavan maine.”
Kun Hattara perheineen kurvaa iltamyöhällä kotiin, ei suloinen kilpailija enää muistele päivän tapahtumia. Se käy juomassa, maistaa iltapalaa, ja on pian nukkumassa. Mutta niinhän siinä taas kävi, että Hattara putsasi pöydän. Debyytti Cfa:ssa oli huikea menestys, sillä Hattara oli koko näyttelyn korkeimmat pisteet kerännyt kissa. Suomeksi sanottuna siis paras eli voittaja.
”Varasimme heti yöllä matkan seuraavaan näyttelyyn Riikaan”, Mikaela hymyilee.
Teksti: Reija Kokkola Kuvat: Kaj Widell/Pauli Araneva
Kommentit
Oma kommentti