Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta oli todellinen kaukopartiomies, sissi ja sotiemme sankari isoilla kirjaimilla. Suorannan maineikas sotilasura alkoi jo talvisodan alussa. Sotiemme jälkeen ritari Suoranta toimi vielä 1950-luvulla YK-rauhanturvaajana Suezilla Siinain niemimaalla.
Teksti: Mika Katajala KUVAT: SA-KUVA-ARKISTO
Talvisodan päättymisestä tuli maaliskuun puolivälissä kuluneeksi 86 vuotta. Sen sodan veteraaneja ei ole enää joukossamme.
Heidän urotyönsä Suomen itsenäisyyden eteen eivät kuitenkaan unohdu. Nuoret sotilaamme uhrasivat elämästään talvisodan paukkupakkasissa paljon ylivoimaista puna-armeijaa vastaan. Suurin osa talvisodan sankareista otti vielä osaa pitkään kestäneen jatkosodan verisiin taisteluihin.
Yksi heistä oli vuonna 1917 Karstulassa syntynyt Paavo Lauri Matias Suoranta, Mannerheim-ristin ritari numero 88. Paavo, kuten niin monet nuorukaiset sotiemme alla, osallistui aktiivisesti suojeluskuntatoimintaan.
Nuorukainen alkoi suorittaa varusmiespalvelustaan syksyllä 1938 jääkäripataljoona 4:ssä. Erikoinen yhteensattuma oli se, että samassa yksikössä palveli legendaarinen ja maailmallakin laajasti tunnettu suomalainen sotasankari Lauri Törni.
Törni taisteli talvi- ja jatkosodan lisäksi 1960-luvun puolivälissä kahteen eri otteeseen Vietnamissa, missä hänen kohtalokseen tuli helikopterin törmääminen vuoren seinämään. Ensin Törni julistettiin kadonneeksi ja vuotta myöhemmin kuolleeksi.
Kun Paavo Suoranta suoritti varusmiespalvelustaan, Suomen kohtalonvuodet alkoivat lähestyä vääjäämättä. Marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939 alkoi talvisota, jonka puna-armeija aloitti Stalinin johdolla. Sodan syttymistä niin sanottujen Mainilan laukauksien avulla yritettiin itänaapurimme puolelta lavastaa Suomen syyksi, mutta yritys oli täydellisen läpinäkyvä.
Heti sissiosastoon
Paavo Suoranta palveli talvisodassa 22-vuotiaana 6. ja 7. rajakomppaniassa, joka operoi itäisellä Karjalan kannaksella. Jo talvisota teki Paavosta legendaarisen tiedustelijan eli kaukopartiomiehen. Nuori mies ei ollut pituudella pilattu, sillä senttejä oli kertynyt vain 157, mutta sitä vastoin kaukopartiotoiminnassa tarvittavaa ketteryyttä ja sitkeyttä löytyi runsaasti.
Paavo teki talvisodan aikana osastonsa kanssa useita tiedusteluretkiä vihollisen puolelle. Moni kyseiseen osastoon kuulunut sissi toimi myöhemmin jatkosodassa suoraan marsalkka Mannerheimin alaisuudessa. Paavo Suorannan yksikkö jatkosodassa oli Päämajan erillispataljoonan 4:n osasto Vehniäinen.
Talvisota päättyi vuonna 1940 ja sen jälkeen alkoi reilun vuoden mittainen välirauhan aika. Kaukopartiomies Suoranta ei jäänyt pyörittelemään peukaloitaan, vaan alkoi heti keväällä tositoimiin Suomen kenttäarmeijan hyväksi. Suomi oli varautunut päättyneen talvisodan jälkeen puna-armeijan uuden hyökkäyssodan varalle.
Salaisia tiedusteluretkiä
Paavo oli oppinut liikkumaan taitavasti Karjalan kannaksella vihollisen puolella ja niin olivat vuorossa tiedustelumatkat aina vanhan Suomen ja Neuvostoliiton rajalle saakka. Näitä salaisia reissuja Paavo teki kaikkiaan seitsemän. Niiden arvokkaina tuomisina oli tarkkaa tietoa vihollisen kalustomääristä, puna-armeijan joukkojen sijanneista, niiden siirroista ja liikenteestä.
Samaan aikaan Paavo Suoranta kävi laskuvarjohyppykurssin, josta oli huomattavaa apua sissitoiminnassa. Viimeisen partiomatkan Paavo teki vain kolme viikkoa ennen jatkosodan syttymistä kesäkuussa 1941. Se retki suuntautui Hiitolaan, Kaarlahteen ja Inkilään. Suomen armeijan liikekannallepanoa oli jo käynnissä, sillä uuden sodan uhka oli mitä ilmeisin.
Jatkosota alkoi ja kaukopartiotoiminta jatkui jo kesä-heinäkuussa Suomen menestyksellisen hyökkäyssodan myötä. Paavo oli Osasto Vehniäisen kantavia voimia ja hän teki partioreissuja muun muassa alaosasto Kuopassa, jota johti maineikas vääpeli Jali Kuoppa. Paavo Suoranta, tuolloin jo kersantin natsat saanut taistelija, toimi partion radioviesti-miehenä.
Eräs Räisälän ja Pyhäjärven seudulle suuntautunut reissu oli kaikkea muuta kuin kuurupiiloa vihollisen kanssa. Osasto Kuopan sotureiden piti pärjätä seitsemän vuorokauden muonalla kolmetoista päivää, koska täydennystä ei saatu lainkaan vihollisen radiohäirinnän vuoksi.
Siitä huolimatta tämän reissun tulos oli huima, sillä osasto katkaisi vihollisen rautatien ja suistivat junia raiteiltaan Inkilän ja Leinjärven asemilla. Kaiken huipuksi partio vielä suisti ratapenkalle Myllypellon asemalla vihollisen peräti 40 vaunun miehistönkuljetusjunan.
Haavoittui rataiskussa
Kun jatkosotaa oli sodittu puolisentoista kuukautta, Paavo Suoranta haavoittui kaukopartioreissulla. Se tiedustelumatka oli keskeytettävä, kun toinenkin partiomies sai siipeensä. Runsaasta verenvuodosta huolimatta Paavo kykeni palaamaan vihollisen selustasta Suomen rajaa kohti ja antamaan samalla radiolla tuiki tärkeän viestin loppupartion sijainnista ja paluun ajankohdasta.
Ei kulunut aikaakaan, kun sissi Suoranta oli jälleen tositoimissa. Kaukopartioreissuja oli kertynyt jo suuri määrä siihen mennessä, kun marsalkka Mannerheim nimitti Paavon Mannerheim-ristin ritariksi numerolla 88 elokuussa 1941.Talvi- ja jatkosodan aikana Paavo Suoranta teki kaikkiaan peräti kolmisenkymmentä kaukopartiomatkaa.
Hän toimi reissuilla yleensä joko partion johtajana tai radistina. Kun lasketaan kaikki partioreissut yhteen käy ilmi, että Paavo Suoranta oli sotiemme aikana peräti kolmen kuukauden ajan vihollisen selän takana tiedustelemassa ja tuhotöitä tekemässä.
Näin Suomen kenttäarmeijan ylipäällikkö Mannerheim perusteli päätöstään myöntää Paavolle kaikkein korkeimman kunniamerkin eli Mannerheim-ristin:
”Ylipäällikkö on päivämäärällä 31.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Paavo Lauri Matias Suorannan. Kersantti Suoranta on kunnostautunut sekä talvi- että käynnissä olevan sodan aikana kaukopartiotehtävissä. Hän on tehnyt parikymmentä retkeä oleillen vihollisen selän takana yhteensä kolmisen kuukautta.
Oleilu tarkoittaa tässä tapauksessa junien suistamista, vihollisosastojen ja pesäkkeitten tuhoamista ja erittäin arvokkaiden tietojen hankkimista vihollisen liikkeistä ja ryhmityksistä. Kersantti Suoranta onkin tarkka ja luotettava havainnoitsija ja valpas ja nopea välttäessään uhkaavia vihollisia.
Erittäin sitkeänä ja kestävänä on hän monasti auttanut väsyneitä tovereitaan näitten taakkoja kantaen ja latuja aukoen. Henkisesti erikoisen virkeänä ja leikkisänä on kersantti Suoranta ollut partioitten mielialan ylläpitäjänä ja rohkeudessaan esikuvana toisille.”
Sotahistoriaan on jäänyt Paavosta hauska pieni kuriositeetti Mannerheim-ristin luovutustilaisuudessa. Marski kysyi Paavoa kätellessään, että tietääkö ylikersantti, mistä ansioista hän on saanut mitalin. Aina iloinen ja sanavalmis tuore ritari ei hämmentynyt ylipäällikön yllättävästä kysymyksestä. Hän vastasi nopeasti hymy huulillaan: ”Repun kannosta, herra marsalkka!”
Siinailla rauhanturvaajana
Paavo Suoranta kuului jatkosodan kaksi viimeistä vuotta kuuluisaan kaukopartio-osastoon eli Osasto Vehniäiseen. Siitä muodostettiin Päämajan alainen erillinen pataljoona 4 ja sen 1. komppania. Osaston päällikkönä toimi todella rautainen tiedustelu-upseeri, majuri Johannes ”Hannes” Vehniäinen.
Paavolle töitä riitti vihollisen selustassa koko jatkosodan. Vänrikiksi ylennetty sissi kotiutettiin marraskuun viimeisenä päivänä, eli sattumoisin talvisodan syttymisen vuosipäivänä, vuonna 1944. Luutnantin arvon hän sai vuonna 1957 ja yliluutnantiksi ylentäminen tapahtui itsenäisyyspäivänä vuonna 1967. Eivät menneet kullatut ruusukkeet väärälle soturille!
Sodan jälkeen vuonna 1947 huhuttiin, että sodassa olleita taitavia kaukopartiomiehiä värvättiin tiedustelumatkoille Neuvostoliittoon. Paavo Suoranta oli yksi heistä. Tuskinpa huhut aivan tuulesta temmattuja olivat, mutta kun asiaa tiedusteltiin suoraan rintamaveteraani Suorannalta, hän ei asiaa koskaan myöntänyt.
Muutaman vuoden kuluttua jatkosodan loppumisesta Paavo Suoranta valmistui metsäteknikoksi ja työskenteli pitkään Kemi Oy:n palveluksessa. Sitä ennen veteraani osallistui 1950-luvun puolivälissä kahden vuoden ajan YK-toimintaan. Paavo oli Siinailla ja kyseinen yksikkö oli ensimmäinen rauhanturvatehtäviin lähetetty suomalainen komppania. Yliluutnantti Paavo Suoranta kuoli 84-vuotiaana Pellossa marraskuussa 2002 ja sinne hänet myös haudattiin.
Teksti: Mika Katajala, kuvat SA-KUVA-ARKISTO
Kommentit
Oma kommentti