Teksti: Reija Kokkola
Puhumattomuus aiheuttaa hylkäämisen kokemuksen. Mykkäkoulua esiintyy paitsi parisuhteissa, myös perhepiirissä ja työelämässä. Joskus voi olla viisasta olla hetki hiljaa, jolloin pahin myrsky omassa mielessä laantuu.
Sana vain, on kaikki hyvin taas… Näin sanotaan laulussa, ja tottahan se on. Luultavasti suurin osa meistä on kokenut tuon tunteen, kun painostava ilmapiiri yhtäkkiä kevenee kuin taikaiskusta. Iso kivi sydämeltä putoaa ja on helpompi hengittää. Yhteys on jälleen palannut, minua ei hylättykään. Pelko ja ahdistus haihtuvat ilmaan.
Tuo yksi sana voi olla anteeksi, mutta yhtä hyvin se voi olla vaikka vain arkinen huomenta. Joka tapauksessa se merkitsee sitä, että mykkäkoulu on ohitse, jälleen kerran. Vuorovaikutuksen mielenterveysvaikutuksiin perehtynyt psykologi-psykoterapeutti Leea Stenvall toteaa, että puhumattomuuteen eli mykkäkouluun liittyvä ahdistus on meille ihmisille luontainen tunne. Siihen liittyy hylkäämisen pelkoa, jota ilmenee myös mustasukkaisuudessa tai kun pelkäämme jäävämme ryhmän ulkopuolelle. Ryhmästä pois sulkeminen on yksi kiusaamisen muoto.
”Haluamme kuulua joukkoon, olla yhteydessä muihin ihmisiin. Meillä on sisäänrakennettu kaipuu yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Puhumattomuus katkaisee tämän yhteyden, mikä aiheuttaa meissä ahdistusta. Tunnemme itsemme hylätyiksi, mikä on erittäin ikävä tunne ja siksi mykkäkoulu koetaan voimakkaasti”, Stenvall kuvailee.
Mykkäkoulutilanteessa puhumattomaksi vajonneet tehostavat tätä yhteyden katkaisemista myös elein ja ilmein. Mennään ohitse suu viivana katse visusti lattiassa tai ainakin kaukana mykkäkoulukohteen silmistä. Jos jonkinlaisia ääniä kuuluu, ne ovat tiuskivia tai murahtelevia, mutta yleensä ollaan ihan hiljaa. Se vasta ahdistavaa onkin. Kosketusta vältetään tietenkin viimeiseen asti. Ihmiset ovat myös herkkyysasteiltaan erilaisia, ja pahimmillaan reaktio tällaiseen hylkäämiseen on erittäin voimakas.
”Koska hylkäämisen pelko on sisäänrakennettu tunne, tällainen tilanne voi valpastuttaa hermoston aistimaan vaaraa. Jos kysyn, ja toinen ei vastaa, voi tilanne muuttua pelottavaksi, vaikka vaikenija ei oikeasti uhkaisi hylkäämisellä.”
Painostava hiljaisuus
”Menen kuuntelemaan hiljaisuutta”, totesi tuttava lähtiessään kotiin. Puhumattomuus voi viestiä suuttumuksesta, pettymyksestä tai vain jostain arkisesta asiasta. Joku menee puhumattomaksi siitä, että astiat ladottu ”väärin” tiskikoneeseen tai puoliso naukkaillut liikaa, ostanut tarpeettomia tarvikkeita, ja on muutenkin toiminut toisen mielestä väärin. Joku osoittaa mieltään mököttämällä myrtsinä, kun pitää osallistua tylsiin sukujuhliin. Vaikka nämä tilanteet eivät tunnu vakavilta parisuhde- tai perheongelmilta, ne saattavat varjostaa mykkäkoulusta kärsivän elämää kuitenkin niin paljon, että hän alkaa välttää pieniäkin konflikteja aiheuttavia tilanteita.
”Pitää muistaa, että yleensä mykkäkoulun uhrit myös itse syyllistyvät puhumattomuudella vaikuttamiseen. Näin meillä on tapana toimia, sillä olemme vain ihmisiä.”
Mykkäkoulu on siitä ikävä ilmiö, että sitä on oikeastaan kaikkialla, ei vain parisuhteessa. Työpaikoillakin mykkäkoulua esiintyy yllättävän paljon. Jo se, että kollega tai esihenkilö kulkee ohitse kuin olisit ilmaa tai jättää vastaamatta tervehdykseen, voi aiheuttaa vakavaa ahdistusta.
”Puhumattomuus voi olla myös henkistä väkivaltaa, vakavaa manipuloimista. Silloin pyritään saamaan toinen toiminaan oman tahdon mukaisesti. Tavoitteena on, että kun mykkäkoulu on kestänyt tarpeeksi pitkään, toinen lopulta taipuu.”
Teinien vanhemmille mykkäkoulu on varsin tuttua. Vanhempien pitää vain hyväksyä ohimenevä tilanne, sillä vaihe kuuluu ihmisen kehittymiseen aikuiseksi, kun ”aivot ovat remontissa”. Mutta valitettavasti myös vanhemmat voivat pitää mykkäkoulua. Kun teini-ikäinen tytär leikkaa upeat hiuksensa poikatukaksi, äiti vaikenee kuukausiksi.
”Vanhempien pitäisi pysyä turvallisina vanhempina myös teinien kanssa. Ei pidä ainakaan mennä mukaan mykkäkouluun. Silloin voi varovaisesti houkutella nuorta puhumaan vaikka autoreissulla.”
Tunnista räjähdysvaara
Stenvall toteaa, että on olemassa tervettä ja epätervettä puhumattomuutta. Joku saattaa kriisitilanteessa ja voimakkaan suuttumuksen vallassa tunnistaa itsessään räjähdysvaaran. Sen välttämiseksi hän voi sulkea paitsi suunsa, myös oven takanaan vetäen takkia niskaan.
”Silloin kyseessä saattaa olla aito avuttomuuden tunne tilanteessa, jolloin on tärkeää ottaa aikalisä. On ihan hyvä silloin vaieta, jos tulivuori säilyy purkautumatta. Tällöin henkilö voi olla rauhoituttuaan valmis puhumaan.”
Milloin kyseessä on sitten henkinen väkivalta ja pyrkimys toisen alistamiseen tahtoonsa puhumattomuudella?
”Silloin, kun mykkäkoululla pyritään toisen ihmisen kontrolloimiseen. Puhumattomuus on rangaistus, jonka pelossa toinen taipuu. Se on henkistä väkivaltaa, joka voi johtaa jopa vaarallisiin tilanteisiin. Mykkäkoulun pitäjä ei ota itse vastuuta tilanteesta, vaan sysää sen toiselle.”
Ahdistavat mykkäkoulut voivat kestää pitkiäkin aikoja. Miten ihmeessä mykkäkoulun saa päättymään?
”Yleensä aika auttaa. Yön yli nukuttuaan voivat tunteet olla jo laantuneet sen verran, että yhteyden saa taas toiseen. Jossain vaiheessa aika tekee tehtävänsä, mutta sitä odotellessa elämä voi tuntua todella ikävältä. Kirjoittaminen voi olla joskus toimiva keino. Siinä ei tosin voi ilmaista eri sävyjä, kuten puheessa. Tässä voi piillä väärin tulkitsemisen vaara, kuten koko puhumattomuudessa yleensäkin. Tulkitsemme toista ihmistä pieleen.”
Kun sitten mykkäkoulu on ohitse, sydän keventynyt ja aurinko taas paistaa, voi olla hankalaa alkaa selvitellä juurisyitä. Stenvallin mielestä kuitenkin kannattaisi avata tilannetta puhumalla, jotta jatkossa vältyttäisiin ahdistavilta puhumattomuuden jaksoilta.
”Puhumalla asioista voi oppia ennakoimaan tulevia tilanteita. Koska olemme herkkyystasoiltamme erilaisia, jotkut hakeutuvat helpommin ammattiauttajan luokse, toiset eivät koskaan. Jokainen toimii yksilöllisesti myös tässä tilanteessa.”
Kommentit
Oma kommentti