Miljoonasade-yhtyeen keulakuva Heikki Salo mielletään edelleen jyväskyläläiseksi, vaikka Pohjanmaan kasvatti on asunut Tampereella jo 1980-luvun lopulta lähtien.
Teksti Juhamatti Nieminen, kuvat: Matti Matikainen
Tuuli tuivertaa Tampereella Pispalanharjun korkeimmalla laella seisovan hirsitalon pihalla. Keittiön ikkunoista avautuu laaja näköala Pyhäjärvelle. Luonto muovaa maiseman joka päivä erilaiseksi, mikä on innostanut talon isäntää, Miljoonasade-yhtyeen keulahahmoa Heikki Saloa nappaamaan ikkunan takaa noin 6 000 valokuvaa järjestelmäkamerallaan.
”Kuvissa näkyy kaikki maailman värit ja valot. Maisema muuttuu koko ajan. Suunnitelmissani on pitää valokuvausnäyttely, kun koossa on 10 000 kuvaa. Luotan, että siinä vaiheessa joukosta löytyy kymmenen hyvää kuvaa”, Heikki virnistää.
Maisemalla on Heikille, 68, suuri merkitys. Se tuo hänen mieleensä lapsuudenmaisemat Pohjanmaalta, jossa Heikki varttui Lapuan Ruhan kylässä.
”Viimeistään Jalasjärven kohdalla alkaa aakeet laakeet. Tuntee olevansa kotonansa. Täällä on vähän sama. Kun ollaan mäen päällä, näkee kauas. Se rauhoittaa. Siitä saa mielenrauhaa. Silmä ei pökkää yhteen kohteeseen kiinni”, Heikki viittaa vanhaan pohjanmaalaiseen sanontaan.
Kolmikerroksinen hirsitalo on toiminut Heikin ja puoliso, näytelmäkirjailija Sirkku Peltolan kotina vuodesta 2008 lähtien. Maisemien lisäksi arvokkuutta tuo talon historia. Kyseessä on talo, jossa runoilija Lauri Viita syntyi rakentamisvuonna 1916.
”Ei me tätä Lauri Viidan takia hankittu, vaan meille tärkeintä oli löytää omakotitalo. Vanha hirsitalo, jota voisimme lähteä kunnostamaan.”
Heikki on ristinyt talon Lauri Viidan mukaan Tornikuuseksi.
”Nimi on suoraan Laurin Kukunor-runoelmasta. Sadussa peikot Kukonor ja Kalahari asustavat saunan takana olevassa tornikuusessa.”
Venäläisten bunkkeri
Historiaan havinaa tontilla koettiin jo Venäjän tsaari Nikolai II:n vallan aikana, jolloin pihamaa toimi venäläisten tulenjohdon pääbunkkerina. Bunkkeri purettiin jo 1920-luvulla. Siitä rakennettiin sittemmin purettu talon seinä, jonka palasia Heikki on hyödyntänyt keittiön pöydässä aina bunkkerista jäänyttä rautakiskoa myöden.
”Tämä on vanha venäläinen bunkkeri, jonka äärellä nyt istumme”, Heikki esittelee Hymyn reportterikaksikolle.
Ennen taloon asettumista Heikki joutui tekemään siinä mittavan remontin. Rakennus oli ollut pitkään vain kesäkäytössä, minkä myötä paikat olivat päässeet liki purkukuntoon. Ei ollut sisävessaa eikä sähköjäkään ollut uusittu sitten rakentamisen.
”Kysyin tutulta rakennusmestarilta, mitä kannattaa tehdä. Hän sanoi, että älä osta. Siitä kaksi viikkoa olin tehnyt kaupat ja palkkasin hänet vastaamaan remontista”, Heikki veistelee.
Remontissa uusiksi menivät liki kaikki.
”Hirsiseinät, savupiiput ja uunit ovat vanhoja. Kaikki muu on käytännössä uutta.”
Suurimman muutoksen on kokenut kellari. Maata piti kaivaa puolitoista metriä, ja perustukset valaa alaspäin. Nykyään kellarin uumenista löytyy Heikin työhuone. Siellä sanoittajavirtuoosi on valmistellut uutta materiaalia Miljoonasateen syksyn Lapsuuden sankarit -nimiselle 40-vuotisjuhlakiertueelle, jonka nimi on peräisin yhtyeen hitiksi nousseesta ensimmäisestä singlestä.
”Täällä syntyy tarinoita ja lauluja. Koko ajan sävellän uusia kappaleita ja koetan löytää uusia ratkaisuja. Kunnianhimo säveltämiseen on kova.”
Erikoisia keikkoja
Vuosien saatossa Miljoonasade on tullut tunnetuksi paitsi useista hittikappaleista, myös erikoisista tempauksistaan. Yhtye on soittanut konsertteja niin veden alla kuin kuumailmapallossa.
”Kaikkea on tullut tehtyä. Kaiken maailman toilailuja on ollut. Olemme tehneet keikkoja niin maalla, vedessä kuin ilmassa. Peruselementeistä puuttuu vain tuli. Kenelläkään meistä ei ole vielä välähtänyt, kuinka soittaisimme tulessa niin, että pysyttäisiin hengissä”, Heikki hymähtää.
Vedenalaiselle keikalle puitteet tarjosi Turun Samppalinnan maauimala, jonka pohjalla Miljoonasade esiintyi DBTL-festivaaleilla kesällä 1995. Yhtye oli veden alla kuin kotonaan, sillä kaikki muusikot harrastivat tuolloin kaikki sukeltamista.
”Sukellusvehkeet kulkivat mukana keikkabussissakin. Aina kun tuli muutaman tunnin rako matkalla, pysähdyttiin jossain sukeltamassa.”
Siitä huolimatta mistään läpihuutojutusta keikassa ei ollut kyse. Suurimmat riskit muodosti sähkövirta, joka piti saada kulkemaan veden alle.
”Kaksi neljästä sähkömiehestä sanoi, että ei mitään järkeä ja kuolette heti. Puolentoista vuoden ajan rakennettiin systeemejä. Tehtiin kompaktit ja pienet soittimet, jotka kestivät vettä”, Heikki taustoittaa.
Miljoonasade pääsi tempauksensa myötä lehtien otsikoihin aina Amerikkaa myöden.
”Kukaan muu ei ole ainakaan toistaiseksi seurannut perässä. Olemme edelleen ainoa bändi maailmassa, joka on soittanut veden alla.”
Seuraavana kesänä poppoo veti keikan Tampereen Tammerfesteillä kuumailmapallossa. Musiikki raikui koko ilmakyydin Koskipuistosta Pirkkalaan.
”Koskipuistossa oli 10 000 ihmistä kuuntelemassa soitantaamme, joka lähetettiin kuumailmapallosta radiolähettimillä äänentoistolaitteisiin.”
Viimeisimpänä tempauksena muistetaan Miljoonasade-triathlon, jonka yhtye toteutti kesällä 2015.
”Lähdimme Jyväskylästä Äänekoskelle keikalle. Ensin pyöräiltiin reilut 30 kilometriä. Sitten juostiin kahdeksan kilometriä ja soudettiin 15 kilometriä kirkkoveneellä, jonka jälkeen nousimme saunan kautta lavalle”, Heikki selventää.
Tahti rauhoittunut
Miljoonasade sai alkunsa vuonna 1985 Jyväskylässä, jonka yliopistossa Heikki luki itsensä yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan yhteiskuntapolitiikka ja taidekasvatus.
”Ihmiset tulevat vieläkin minulta kysymään Tampereen ulkopuolella, mitä Jyväskylään kuuluu. Minua pidetään edelleen jyväskyläläisenä, vaikka olen muuttanut sieltä pois jo vuonna 1987.”
Paluu Jyväskylään koettaa paitsi syksyn kiertueella, myös syksyllä 2027, jolloin Jyväskylän kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa Heikin käsikirjoittama, Miljoonasateen kappaleisiin pohjautuva musikaali.
”Mistään jukeboksimusikaalista ei ole kyse. Näytelmäkään ei kerro Miljoonasateesta, vaan siinä on oma tarinansa.”
Miljoonasateen lisäksi Heikki on julkaissut soololevyjä, tehnyt kirjoja, näytelmiä sekä elokuva- ja tv-käsikirjoituksia, joita hän urakoi yhdessä vaiheessa samaan aikaan päällekkäin.
”Tein kaikkea ristiin ja rastiin. Minulla saattoi olla pahimillaan kahdeksankin työprojektia samaan aikaan. Välillä minulla oli niin kiire, että juoksin työpisteeltä toiseen.”
Kyseiset ajat ovat nyt taaksejäänyttä elämää.
”Enää en tee niin. Koko ajan teen kaikkea, mutta rauhallisempaan tahtiin. Vähempikin päivässä riittää, eikä tarvitse sinkoilla enää paikasta toiseen.”
Rauhoittumista on tuonut myös ikä, mutta kokonaan eläkkeelle Heikki ei halaja.
”Tämä on elämäntapa, jota ilman ei pärjää. Esiintyjänä tarvitsee tietyn määrän aplodeja aina kuukaudessa. Niistä saa virtaa, mikä auttaa pysymään hengissä.”
Aplodeja on luvassa syksyllä, kun Miljoonasade suuntaa juhlakiertueelle. Ennen kiertuetta Miljoonasade nähdään erikoiskeikalla heinäkuussa Valkeakosken Työväen Musiikkipäivillä, jossa yhtye saa vierailevaksi solistikseen YUP:sta muistettavan Jarkko Martikaisen.
Hunajaa ja viinirypäleitä
Musiikin vastapainona Heikki nauttii paitsi kävelylenkeistä Pispalan maisemissa, myös puutarhatöistä. Kangasalan kesämökillä laulaja kasvattaa hunajaa, kun Pispalan-kodin ulkoterassilla viihtyvät viiniköynnökset.
”Viinitarha oli ensimmäistä kesää pystyssä viime vuonna, jolloin se poiki 40 litraa viinirypäleitä. Odotan, että tulevana kesänä tulee vielä enemmän. Terassilla on kesäisin yhtä kuuma kuin Kreikassa, jonka myötä viinien kasvatus sopii kuvioon hyvin.”
Toinen intohimo on matkustelu eri maissa, jota Heikki toteuttaa vaimonsa Sirkun kanssa. Taiteilijapariskunta on ollut yhdessä yli 40 vuotta, jonka aikana he ovat tehneet yhteistyötä töidenkin parissa.
”Ratkaisukeskeisyys arkipäivän asioissa on auttanut suhteessamme pitkälle. Olemme aina tukeneet toisiamme ja kunnioittaneet toistemme uria. Huumoria unohtamatta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän huumoria tarvitaan. Se korvaa monet muut asiat”, Heikki hörähtää pilke silmäkulmassa.
Ylpeyttä Heikki kokee parin aikuisista lapsista, jotka ovat seuranneet vanhempien jalanjälkiä kulttuurin parissa. Valentin, 28, on luonut uraa muusikkona ja tuottajana, kun Pilke, 35, on niittänyt mainetta tv-käsikirjoittajana.
”Molemmista on tullut ammattiosaajia, josta pitää olla kiitollinen.”
Kommentit
Oma kommentti