Seitsemän vuotta on kulunut legendaarisen laulajan Reijo Taipaleen kuolemasta. Anita Taipale iloitsee läheisistään, joiden yhteydenpito lieventää yksinäisyyttä. Kesällä tavataan Miehikkälän-mökillä.
Teksti: Reija Kokkola kuvat: Arto Wiikari
Kymenlaakson Miehikkälän idyllisessä maisemassa kiemurtelee maantie kohti Kalliokoskea. Sitä pitkin huristelee tummansininen amerikanrauta Dodge Dart. Ohjauspyörän takana on sievä vaaleaverikkö, jonka vierellä istuu oman kylän laulajatähti Reijo Taipale. Anita Råback on juuri saanut ajokortin, ja hän on lähtenyt viemään Reijoa Kreivinkallion tanssilavalle, josta sittemmin tuli Taipaleen oma nimikkolava. Tällä lavalla ”Miehikkälän suuri mies” ehti esiintyä lähes 50 vuotta. Anita, 80, muistaa hyvin, kuinka hän ajoi kohti lavaa tuleva puoliso kyydissään. Sittemmin tiestä tuli tuttu hänellekin.
”Reijo esiintyi aina mielellään Miehikkälän Kreivinkallion juhannuspäivän tansseissa. Lavalla oli valtavasti väkeä, ja tunnelma oli aivan ainutlaatuinen. Tuona juhannuspäivänä en tosin ollut itse mukana tanssimassa, mutta vein ja hain Reijon, olinhan juuri saanut ajokortin.”
Eihän keskikesän juhla olisi ollut mitään ilman supersuosittua Reijo Taipaletta, jota yli tuhatpäinen yleisö tuli kuuntelemaan. Kreivinkallion lava on suuri, mutta silti osa yleisöstä joutui jäämään ulos kuuntelemaan maestron laulua. Reijon suosio säilyi läpi vuosien. Vielä juhannuksena 2015 Reijo Taipale veti paikalle tuhatpäisen joukon. Yleisö seisoi tiiviinä muurina lavan edessä, ja taaempana sitten tanssahdeltiin.
”Kreivinkallion lavalla oli todella ihana, sellainen aito tunnelma”, Anita sanoo.
Taipaleen perheen kolme lasta, Krista, Satu ja Roni, olivat yleensä myös mukana juhannustansseissa. Onhan perheen kesämökki siinä aivan lähellä. Kotijärveä pitkin voisi mennä soutamalla lavalle. Krista-tytär työskentelee Belgiassa, mutta hän on piipahtamassa Miehikkälässä työmatkallaan Suomessa.
”Muistan, kuinka hauskaa meillä lapsilla oli juhannustansseissa. Osattiin valssit ja jenkat. Kreivinkallion lavalla kävi eri-ikäistä porukkaa, ja lapsiakin oli aina paljon”, Krista muistelee.
Kotilava kuntoon
On kulunut 63 vuotta siitä hetkestä, kun Anita huristeli ensimmäisen kerran Dodge Dartillaan kohti Kreivinkallion lavaa. Hän on tullut paikalle Kristan kanssa katsemaan tuttuja paikkoja. Legendaarinen Kreivinkallion lava on puhallettu henkiin seitsemän vuoden hiljaiselon jälkeen. Kiitos siitä kuuluu Tanssikreivi ry:lle, ja etenkin Johanna ja Jani Heleniukselle sekä muusikko Pete Parkolle, jotka ovat uurastaneet pitkää päivää lavaa remontoidessaan. Seitsemässä vuodessa upea lava oli ehtinyt päästä huonoon kuntoon. Sen toiminta loppui, kun sitä pyörittäneellä urheiluseuralla eivät enää rahkeet riittäneet toimintaan. Johanna on itsekin yhdeltä ammatiltaan laulaja, ja Jani ehti tehdä pitkän uran Reijo Taipaleen taustasoittajana. Jani on myös kolminkertainen harmonikan Suomen mestari. Hän tuntee artistipiirit, ja hoitaa lavalle esiintyjiä.
”Työtä on ollut valtavasti, mutta olemme innoissamme siitä, että Reijo Taipaleen kotilava saadaan taas eloon. Olemme muun muassa raivanneet pusikoita ja kaataneet puita, jotta kävijät saavat nauttia jokimaisemasta”, Johanna ja Jani kertovat.
He eivät halua ottaa omiin nimiinsä kaikkea kunniaa, joten paikallinen timpurimestari Arto Kurko saa pariskunnalta lämpimät kiitokset. On hänen kädentaitojensa ansiota, että tanssiväki pääsee taas nauttimaan aidosta lavatunnelmasta.
”Hän on tehnyt valtavan työn. Reijo Taipaleen kotilava on meille todellinen intohimoprojekti. Kai me olemme sopivasti hulluja”, Johanna ja Jani hymyilevät.
Ja koska ollaan Miehikkälän suuren miehen kotilavalla, häntä myös kunnioitetaan monella tavalla. On kuvia, vanhoja julisteita ja valokuvia. Reijo Taipale oli kansan rakastama laulaja, jolle menestys ei missään vaiheessa noussut päähän. Hän oli aina ystävällinen ja otti muut huomioon. Reiskasta tykkäsivät kaikki.
”Hän oli todella hieno ihminen, ja olen kiitollinen, että sain tehdä Reiskan kanssa yhteistyötä. Kreivinkallion keikat olivat aina ainutlaatuisia. Hänen äänensä yhdistettynä hienoihin kappaleisiin upposivat yleisöön. Toista Reiskaa ei tule”, Jani kiittää edesmennyttä supertähteä.
Mummi rock-klubilla
Seitsemän vuotta on kulunut myös siitä hetkestä, kun Reijo Taipale menehtyi huhtikuussa 2019. Silloin musikaalisesti lahjakas Krista ehti isänsä vierelle pitämään häntä kädestä. Hetki oli ikimuistoinen, sillä Krista lauloi upealla äänellään isälleen vielä kerran Satumaa-kappaleen. Myös Reijon hautajaisissa Kristan kaunis ääni soi muiden yläpuolella.
”Musiikki oli minullekin vahva vaihtoehto nuorena. Kävin Sibelius-lukion, mutta valitsin toisenlaisen uran. Musikaalisuus on kuitenkin periytynyt”, Krista pohtii.
Ajatus kääntyykin heti yhteen suvun musikaalisista laulajista, nimittäin Sadun tyttäreen Senjaan, joka tekee parhaillaan uraa rap-artistina Senya-nimellä. Kun Reijo jo kymmenen vuotta sitten näki tytön lahjakkuuden, hän kannusti Senjaa, ”Papin omaa Senttua”, eteenpäin musiikin saralla. Teini-ikäinen Senja puolestaan kertoi ”Papin” olevan hänelle esikuva artistina. Tytön monipuolisuutta ihmetellessään Reijo naurahti, että vielä ei Senja sentään räppää. Kyllä Papi olisi nyt tyttärentyttärestään ylpeä! Senja oli äskettäin esiintymässä Helsingin rock-klubilla Tavastialla, ja totta kai myös mummi oli paikalla.
”Pääsin Tavastian bäkkärille. Ne nuoret olivat aivan ihania”, Anita muistelee Tavastian-keikan tunnelmia Helsingin yöelämän ytimessä.
Muistisairaus vei voimat
Kun Reijo vei vihille Anitan vuonna 1964, alkoi 55 vuotta kestävä yhteinen taival. Lapsenlapsia Anitalla ja Reijolla on neljä: Tove, Emilia, Ina ja Senja. Omat lapset ja lastenlapset ovat aina olleet heille tärkein asia maailmassa. ”Kaikki on hyvin, kunhan lapsilla ja lapsenlapsilla on kaikki hyvin”, Reijokin tapasi sanoa.
Anita ja Reijo olivat hyvin erilaisista lähtökohdista. Anitan vauras perhe asui pyhtääläisellä sukutilalla, kun taas Reijo oli yksi kymmenlapsisen lesken lapsista. Vaatimattomista oloista Reijo ponnisti artistitaivaalle laulun lahjan saatuaan. Kun Reijolla todettiin vuonna 2013 alkava muistisairaus, alkoi Anita kulkea keikoilla kuskina. Yleisössä vaimo hieman huolestui.
”Reijo alkoi unohdella kappaleitten sanoja, mutta hän osasi paikata ne niin hyvin, ettei yleisössä välttämättä huomattu mitään. Olin mielelläni mukana keikkamatkoilla. Mitä minä olisin yksin kotonakaan tehnyt”, Anita toteaa.
”Olin hänen omaishoitajansa”
Myös Jani muistelee Reijoa lämmöllä. Loppuvuosina Reiska saattoi kysyä häneltä, että miten tämä kappale nyt alkoikaan. Sanat kuultuaan Reiska veti laulun entiseen malliin. Kun Reijon muistisairaus paheni, myös hänen fyysinen kuntonsa romahti. Anita ei halunnut antaa periksi, ja joitakin Reijolle määrättyjä kuntoutusvaiheita lukuun ottamatta hän hoiti miestään kotona. Omatkin voimat olivat koetuksella.
”Olin hänen omaishoitajansa. Jälkeen päin minulle sanottiin, että yritin liian pitkään. Mutta eihän läheisestä huolehtimista voi lopettaa”, Anita miettii.
Yksinäisyys. Siitä Anita joutui kärsimään kauniissa kodissaan Helsingin Oulunkylässä Reijon kuoltua. Hän suri kovasti rakasta puolisoaan, kun ”ei ollut enää poskea, jota silittää”.
”Olen katsellut vanhoja valokuvia. Onneksi on paljon muistoja muun muassa monilta ulkomaanmatkoiltamme.”
Pahemmaksi tilanteen teki vuonna 2020 alkanut koronapandemia, jonka takia iäkkäitä ihmisiä estettiin liikkumasta ulkona tartuntavaaran takia.
”Olin vuoden verran yksin”, Anita sanoo.
Hän on kertonut jutelleensa Reijolle, kun mieleen pulpahti jokin asia tai tapahtuma. Ikävä oli viiltävä, kun hän totesikin olevansa yksin.
”Onneksi oli puhelin. Lapset pitivät koko ajan yhteyttä. Niin he pitävät edelleenkin. Joka päivä juttelemme puhelimessa, jos emme tapaa. Joka päivä muistan myös Reijoa. Olen myös jaksanut matkustaa talvisin USA:han Ronin luokse”, Anita kertoo.
Näistä mietteistä on onneksi helppo siirtyä iloisempiin tunnelmiin, kun aurinko paistaa, ja kesä on puhjennut täyteen kukkaansa. Kreivinkalliolla tanssitaan taas tulevana juhannuksena ja siitä eteenpäin aina elokuun puoliväliin asti. Anitakin ajattelee iloisena tulevaa kesää.
”Kreivinkallion lavan remontointi on hieno kunnianosoitus Reijolle. Hän olisi siitä varmasti erittäin iloinen”, hän kiittää.
Kommentit
Oma kommentti