Ukrainalaisten droonien harhautuminen Suomen ilmatilaan ja maan kamaralle lisäsi varautumista. Sami Ilves uskoo, että drooneja tulee jatkossakin harhautumaan Suomeen.
Teksti: Reija Kokkola kuvat: Joni Kautto
On helppo arvata tulleensa oikeaan taloon, kun ovella on vastassa kaksivuotias labradorinnoutaja Cara. Sen näkeminen tuo hymyn huulille, sillä koiran yllä on suojalasit ja -liivi. Caran isäntä, imatralainen Sami Ilves ei ole unohtanut perheen lemmikkiä miettiessään mahdollista suojautumista harhadrooneilta. Tietenkään Cara ei näissä vetimissä kulje alvariinsa, mutta kuvausta varten sille on puettu turvatamineet.
Ilves ei myönnä olevansa mitenkään erityisen huolissaan Ukrainan harhadrooneista, vaikka asuukin kaakonkulmalla Imatran laitamilla. Ja onhan drooneja eksynyt jo Uudellemaallekin. Ilveksen kotoa Venäjän rajalle on matkaa noin seitsemän kilometriä. Lähin väestönsuoja lienee muutaman kilometrin päässä – linnuntietä.
”En tarkalleen tiedä, missä on lähin väestönsuoja. Jos drooni putoaa lähelle, täällä kotona turvallisin paikka lienee alhaalla saunassa, jossa on kaksi betonipiippua. Siellä on mahdollista selvitä hengissä, jos ei ihan kohdalle osu”, Ilves miettii.
Kriisitilanteeseen varautumisen hän aloitti jo vuonna 2014, kun Venäjä aloitti hyökkäyksen Krimin niemimaalle. Pihalla on valtava keko polttopuita, on patteriradio ja kaasulla toimiva liesi, jota voi käyttää tarvittaessa.
”Ei varautuminen silti tuo lisää turvallisuuden tunnetta. Varmemman olon se kuitenkin antaa, kun on varautunut poikkeustilanteisiin. En suinkaan elä täällä rajan läheisyydessä pelossa, mutta onhan se hyvä varautua, jos on pitkään vaikka ilman sähköä. Turvallisuutta tulisi vain siinä tapauksessa, että itärajaa saisi siirretyksi joitakin satoja kilometrejä”, Ilves naurahtaa.
Venäjän kiusantekoa
Kun ukrainalaisia drooneja alkoi maalis-huhtikuun taitteessa harhautua Suomen ilmatilaan ja maan kamaralle, alkoivat monet kaakossa ja muualla itärajan läheisyydessä tähyillä taivaalle uusin silmin. Oudot vanat taivaalla ja erikoiset äänet herättävät huolta.
Ilves kertoo, että itänaapurin häirintätoimiin on saatu hänen kotiseudullaan tottua jo pitkään, jo ennen droonien harhailuakin. ”Ainakin minun kännykkäni saa nettiyhteyden vaihtelevasti. Joskus pitää kavuta ylös mäelle, eikä signaalia silti ole. Sitten se taas toimii ihan hyvin. Veneillessä navigointi vaikeutuu häirinnän takia. Voihan se toki johtua jostain muustakin.”
Mäelle kun kapuaa, voi nähdä Saimaan loistavan kaukana. Sieltä ainakin saa vettä, jos poikkeustilanne yllättää. Kun veden suodattaa ja keittää, se on ihan juomakelpoista. Sen voi sähkökatkon aikana keittää kaasuliedellä. Ilves on varannut ruokaa ja vettä ainakin viikoksi koko kuusihenkiselle perheelle. Vettä hän säilyttää 15–20 litran kannellisissa sangoissa.
”Talossa on neljä vessaa, mutta niitä ei tietenkään pidä käyttää, jos tulee sähkökatko. En sentään ole vielä aloittanut ulkohuussin rakentamista”, Ilves naurahtaa.
Ilves toimii Imatran reserviläisten puheenjohtajana, joten hän on luonnollisesti tavistallaajaa tietoisempi rajojen ulkopuolisista uhkista. Toiminta reserviläisissä viekin hänen vapaa-ajastaan ison osa. Ryhmän keski-ikä hipoo 50:ttä eli juuri Ilveksen ikävuosia. On paljon ammuntaharjoituksia ja -kilpailuja, mutta myös muuta tarpeellista toimintaa.
”Ammuntaharjoitukset ja -kilpailut vievät noin 70 prosenttia toiminta-ajasta. Maata pitää puolustaa, joten ampumista tulee harjoitella koko ajan. Emme talvipakkasilla kuitenkaan lähde ulos, vaan silloin keskitytään aseiden putsaamiseen ja muuhun huoltoon. Toki harjoitellaan myös puolijoukkueteltan pystytystä ja järjestämme seitsenotteluita.”
Älä koske!
Sitten on aika astua pienehköön huoneeseen, jonne pääsee vain oikean koodin naputtamalla. Tässä makuuhuoneen takana sijaitsevassa huoneessa onkin aikamoinen varustus erilaisia sotatarvikkeita. Huone on visusti lukittu, sillä Ilves ei halua, että perheen ”ipanat” eksyisivät tilaan vahingossakaan. Vaikka huone sijaitsee salaoven ja koodin takana, sitä vartioivat lisäksi valvontakamerat. Ne ilmoittavat heti Ilvekselle itselleen ja ulkopuoliselle vartiointiliikkeelle, jos tilaan on menty luvatta. Kaikkiaan Ilveksellä on kahdeksan valvontakameraa sekä kolme erilaista hälytintä, jotka reagoivat tarvittaessa nopeasti. Lukuisat aseet ovat visusti lukkojen takana kaapeissa.
”Tietenkin pyrin suojaamaan tämän tilan. Toki joka paikkaan voi päästä halutessaan. Ehkä tänne pääsisi vaikka isolla kuorma-autolla, seinät kun eivät ole betonia”, Ilves toteaa.
Hyllyillä on esillä erilaisia sotatarvikkeita, joista Ilves nappaa käteensä kranaatin. Se ei ole oikea kranaatti, ja muutkin tilassa olevat pötkylät ovat savukranaatteja.
Nyt kun Suomen maaperään on pudonnut ihan tiettävästi myös räjähdyslastilla ollut drooni melko lähelle siviilialuetta, on tilanne ollut aidosti vaarallinen. Drooneja ei missään tapauksessa pidä mennä ihmettelemään liian lähelle. Ilves huomauttaa, että maastosta tai vesistöstä voi yhä löytyä sodanaikaisia räjähteitä.
”Ihmiset eivät osaa välttämättä varoa niitä, vaan he menevät tökkimään ja jopa potkiskelemaan kranaatteja. Pienikin tärähdys voi räjäyttää kranaatin, vaikka se onkin epätodennäköistä. Silti se yksikin toimintakelpoinen on vaarallinen. Joku oli juuri kuljettanut autossa järvenpohjasta löytämänsä kranaatin poliisiasemalle, mikä on tietenkin vaarallista. Jos löydät sodanaikaisen räjähteen, älä koske siihen”, Ilves painottaa.
Häkkäselle moitteet
Kun Suomeen putosi ensimmäisen kerran harhadrooneja, puolustusvoimien hitaaksi koettu reagointi herätti kysymyksiä. Suomea on pidetty puolustautumisen ja kansalaisten turvallisuuden mallimaana, mutta yhtäkkiä vain drooneja putoili, eikä niitä ollut havaittu. Ja kun havaittiin, tiedotus tökki. Kansalaisia ei varoitettu drooneista, mikä lisäsi epävarmuuden tunnetta ja ehkä yhä tiiviimpää taivaalle tuijottelua. Ilves seuraa kotikoneeltaan taivaan liikkeitä. Ilves ymmärtää Puolustusvoimien tilannetta.
”Ei voitu tiedottaa ennen kuin oltiin varmoja tilanteesta. Siinä toimittiin sääntöjen mukaisesti. Droonien alas ampuminen ei ole mitenkään yksinkertaista jo senkin takia, että luodit eivät saa mennä rajojen yli. Sotatila on sitten eri asia”, Ilves sanoo.
Sen sijaan puolustusministeri Antti Häkkäsen toimia droonitilanteessa hän moittii. Häkkänen oli tuolloin lomamatkalla, eikä hän keskeyttänyt lomaansa palatakseen Suomeen.
”Koska hän on puolustusministeri, hänen olisi pitänyt tulla Suomeen kesken lomansa. Puolustusministerin tehtävä olisi vaatinut sitä. Kyllä siinä vähän luottamus meni”, Ilves toteaa.
Hänen ”sotatarvikehuoneessaan” on myös 3D-tulostin, jolla hän pystyy tekemään varaosia pieniin drooneihin, joita hänellä itselläänkin on. Tulostin on samanlainen, kuin Naton harjoituksissa käytetty. Lukuisten reppujen lisäksi Ilves on tilannut israelilaisvalmisteisen sotilasrepun, jonka saa kätevästi kiinni luotiliiviin ja pieni droonikin mahtuu hyvin reppuun.
”Reppu on sellainen, että saan nopeasti droonin käyttöön. Harjoittelemme reserviläisissä drooniammuntaa käyttämällä muun muassa drooniin kiinnitettyä kypärää tai muovipulloa. Osuminen on todella vaativaa”, Ilves huomauttaa.
Henkarissa roikkuu myös eri vuodenaikoihin sopivia maastopukuja sekä ”röllipuku”.
Raja-aita on tärkeä
Vaikka Ilves on varautunut hyvin mahdolliseen droonin tuloon, hän tietää, että droonilta on vaikea suojautua.
”Kasvillisuus auttaa, ja verkoilla voi yrittää suojata eri kohteita. Droonin äänen kyllä kuulee, mutta siinä vaiheessa voi olla jo myöhäistä. Drooneista tiedottaminen on tärkeää. Se ei ole sodanlietsontaa, vaan tiedon jakamista ihmisille”, hän miettii.
Vaikka Ilves on tavanomaista paremmin varautunut kriiseihin, hän luottaa yhä Suomen Puolustusvoimiin. Luottamus Natoon sen sijaan on murentunut. Hän huomasi, että reserviläisten keskuudessa Nato-myönteisyys kasvoi selkeästi vuonna 2014, kun Venäjä miehitti alueita Ukrainasta.
”Nato-mielisyys nousi selkeästi, mutta vasta 2022 sama tapahtui ei-reserviläisten keskuudessa. Nyt presidentti Donald Trumpin takia luotto Naton apuun on laskenut.”
Itärajan tuntumassa kun ollaan, katse kääntyy myös raja-aitaan, jolla estetään Venäjää tuuppaamasta pakolaisia Suomen puolelle. Ilveksen saaman tiedon mukaan on ihan mahdollista, että maahanmuuttajia alettaisiin työntää Suomen puolelle, jos aitaa ja sen myötä tarkempaa valvontaa ei olisi.
”Emmehän voi tietää, millä aikeilla sieltä tultaisiin, vaikka oikeita pakolaisiakin olisi. Valvonta on nyt huomattavasti tehokkaampaa kuin ennen. Se on hyvä asia.”
Kommentit
Oma kommentti