Jone Nikulan suonet olivat tukkeutuneet korkean kolesterolin takia. Toipuminen sydänleikkauksesta on edennyt odotetusti, ja vointi on nyt hyvä. Enää hän ei tupruttele pikkusikareita.
Teksti: Reija Kokkola Kuvat: Tiia ahjotuli ja Sampo Korhonen
Juontaja-toimittaja Jone Nikula, 56, kertoo aloittaneensa taas saliharjoittelun toivuttuaan tammikuussa saamastaan sydänkohtauksesta. Ei hän silti sano vielä olevansa aivan entisensä, vaikka hän lääkärin luvalla saakin jo ”tehdä mitä haluaa”. Jone on aktiivinen liikkuja, joka on tottunut muuhun kuin sovalla löhöämiseen. Hän harrastaa joogan lisäksi muun muassa rankkoja motivaatiomarsseja, jolloin selässä on painava reppu.
”Äskettäin kokeilin lähteä lenkille repun kanssa, mutta se saa vielä toistaiseksi jäädä”, Jone sanoo.
Hän kertoo olleensa perusterve mies, kunnes pumppu yhtäkkiä petti. Jone sai sydänkohtauksen työpaikallaan Radio Cityn toimituksessa. Toipuminen on mennyt hyvin, mutta on vielä vaiheessa.
”Sairauslomalla en saanut tehdä sydänleikkauksen takia mitään hengästyttävää, vain sellaista kädenheilutusjumppaa. Leikkauksen jälkeen en voinut rasittaa itseäni liikaa tai venyttää rintalastaa ennen sen luutumista.”
Leikkauksen jälkeen sairaalassa hän jaksoi kulkea rollaattorin avulla joitakin kymmeniä metrejä, mutta nyt askel on jo melkein entisensä.
”Näin sairaalassa jopa huumoria siinä, kun katsoin ikäisiäni miehiä, jotka menivät rollaattorin avulla käytävillä. Kaikki näyttivät kovin onnellisilta jäätyään henkiin sydänkohtauksen jälkeen.”
Sittemmin Jonen kävelyt jatkuivat tarkasti reititettyinä. Hän suunnitteli kulkureitin siten, että hänen oli mahdollista päästä huilaamaan 500 metrin välein.
”Sain kohtauksen jälkeen pari kiloa lisää painoa, ja 15 kiloa löystyi”, Jone heittää.
Aluksi lepo ei tuntunut pakkolevolta, sillä sydänleikkauksesta toipuvana häntä lähinnä nukutti.
”En jaksanut edes lukea tai katsoa televisiota. En myöskään pystynyt keskittymään kirjoitustöihin”, Jone muistelee toipilasaikaansa.
Puristava tunne rinnassa
Viime vuoden lokakuussa Jone palasi radioääneksi Suomen ensimmäiseen paikallisradioon Radio Cityyn, josta hänen pitkä uransa aikoinaan alkoi. Aika pian paluun jälkeen kuuntelijat jäivät kuitenkin ihmettelemään, minne suosikkijuontaja katosi.
Palattuaan takaisin töihin maaliskuun viimeisenä päivänä Jone paljasti syyn: Sydänkohtaus työpaikalla kesken päivän. Kohtaus iski sunnuntaina, kun hän oli toimituksessa valmistelemassa seuraavan päivän lähetystä. Hiljaisessa toimituksessa oli rauhallista. Yhtäkkiä Jone tunsi olonsa huonontuvan. Hän ajatteli hakea kupin kahvia.
”Rinnassa tuntui outo, puristava tunne koko rintakehän alueella. Ei se mitenkään helvetin kipeää tehnyt. Enemmän olisi sattunut, jos olisi potkaistu sääreen. Tajusin kuitenkin nopeasti, että ei tämä nyt kahvikupillisella tokene. En ollut koskaan kokenut vastaavaa tunnetta. Aloin myös voida pahoin.”
Hän soitti itse hätäkeskukseen ja hälytti ambulanssin. Samalla hän kertoi parille Radio Novan kollegalle epäilevänsä saaneensa sydänkohtauksen. Hekin soittivat pian ambulanssin, joten lopulta autoja tuli vahingossa kaksi. Sitä ennen Jone oli siirtynyt toimituksen sohvalta lattialle makailemaan.
”Ajattelin, että jos kuolen, ei mene hyvä sohva pilalle. Tuo sohva on kaiken sosiaalisen kohtaamisen keskus, ja olisi ollut epäreilua viedä ilo siitä. Sitten menetin tajuntani.”
Nelinkertainen ohitusleikkaus
Ambulanssit saapuivat paikalle parissa minuutissa. Jone muistelee, että hänen itselleen soittamassa ambulanssissa oli mukana ensihoito, mutta kollegoiden hälyttämä auto oli lääkäriambulanssi. Sitten alkoikin tapahtua. Jone ”lätkäistiin henkiin jotain virtaa antamalla”, eli defibrillaattorilla. Hänet saatiin palaamaan tajuihinsa nopeasti.
”Kun tulin tajuihini, rinnassa oli sellaiset lätkät. Oli fiksua saada sydäri Helsingissä ja lähellä Meilahden sairaalaa. Sinne päästiin nopeasti hiljaisena sunnuntaipäivänä. Ensin vain huiviin lääkkeet ja ukko paareille. Lääkkeiden ansiosta olo oli leijuva.”
Meilahdessa hänelle tehtiin varjoainekuvaus. Kaikki kävi niin sulavasti, ettei Jonea edes huolestuttanut, vaikka kyseessä oli sentään sydänkohtaus.
”Kun pääsee Meilahden sairaalan sydänosastolle, ei tarvitse stressata mistään. Porukka on niin helvetin skarppia ja osaavaa. Minulle kerrottiin koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tiesin, ettei ainakaan hoitohenkilökunnan kompetensissa ollut valittamisen varaa.”
Sairaalassa hän halusi heti soittaa tanssija-tanssinopettajavaimolleen Hanna Karttuselle kertoakseen tilanteesta. Hanna on työnsä puolesta noin puolet vuodesta ulkomailla, tällä kertaa Islannissa.
Akuutin tilanteen takia hoito eteni nopeasti. Hän yllättyi ja helpottui kuullessaan, että ohitusleikkaus olisi jo seuraavana päivänä. Lääkityksen ansiosta hän ei tuntenut kipuja, ja olo oli sellainen, että velatkin muuttuivat saataviksi.
”En edes osannut jännittää leikkausta. Minulle tehtiin nelinkertainen ohitusleikkaus. Kun heräsin, paikalla oli jo fyssarikin antamassa neuvoja. Viikon päästä minut kotiutettiin. Kaikki meni hyvin ja nopeasti, vaikka tietenkin rintalastani oli todella kipeä ja tuntui kuin olisin jyrän alle jäänyt.”
Statiineista nivelkipuja
Ensimmäisen kuukauden Jone ”roikkui punkan pohjalla” ja napsi lääkkeitä aamuin illoin. Hanna-vaimo lensi kotiin työmatkaltaan Islannista avuksi, koska sydänpotilaana Jonen tekemisiä oli rajoitettu, eikä hän olisi paljon jaksanutkaan. Mutta mistä sitten johtui, että urheilullinen ja normaalipainoinen mies sai yllättävän sydänkohtauksen? Siihen Jonella on selitys, nimittäin jo nelikymppisenä korkeaan kolesteroliin määrätyt statiinit, tai oikeastaan niiden puute.
”Kerran saunaillassa tuli puhetta statiineista kavereiden kanssa. Totesin, että sehän oli peruslääke vähän jokaiselle. Päätin silloin itsekin ottaa selville kolesteroliarvoni. Verenpainetta minulla ei ole koskaan ollut, mutta kolesteroliarvot olivat koholla jo nelikymppisenä.”
Valitettavasti Jonelle määrätyt kolesterolilääkkeet aiheuttivat niin voimakkaita sivuvaikutuksia, että niiden ottaminen ei tullut pitemmän päälle kuuloonkaan. Lääkkeistä aiheutui voimakkaita nivelkipuja, joten nukkuminen oli mahdotonta. Työt painoivat päälle, eikä nukkumatta arki yksinkertaisesti sujunut.
”Nivelkivut olivat niin veemäisiä, että lopetin lääkkeen ottamisen. Tiesin, että kivut johtuivat lääkkeestä, koska se oli ainut elämänmuutos, jonka tein sillä hetkellä. Kysyin lääkäriltä korvaavaa lääkettä, mutta asia ei tuntunut häntä kiinnostavan. Lääkärit ovat joskus niin helvetin ylimielisiä. Päätin siis lopettaa lääkityksen.”
Lääkkeen lopettaminen kostautui sitten 15 vuotta myöhemmin Radio Cityn toimituksessa. Suonet olivat päässeet huonoon kuntoon, ja seurauksena oli sydänkohtaus. Sydänleikkauksen ansiosta veri kulkee nyt paremmin kuin ennen, ja toipuminenkin on edennyt toivotusti. Vointi on hyvä, parempi kuin ennen sydänkohtausta.
”Onneksi ei tullut missään vaiheessa takapakkia, vaan tunsin toipuvani päivä päivältä pikkuhiljaa. Aluksi minulla oli hengästymiskielto, ja autoa en saanut ajaa pariin kuukauteen. En myöskään saanut kantaa mitään tai imuroida”, Jone kertoo toipumisvaiheesta.
Liikuttava ele
Jone muistelee kiitollisena ukrainalaisten ystävien reaktiota heidän kuultuaan tapahtumasta. Jone on tehnyt aktiivisesti auttamistyötä ukrainalaisten hyväksi yhdessä vaimonsa kanssa. Ukrainalaiset ystävät huolestuivat Jonen takia ja halusivat vastavuoroisesti auttaa.
”Eräs sodassa pitkään ollut tuttumme kysyi, voivatko he lahjoittaa juuri saamansa palkat minulle. Sanoin, että jumankauta, pistätte tietenkin rahat omaan taskuun. Totta kai arvostan tuota elettä valtavasti”, Jone vakavoituu.
Hän itse palasi radiotyöhön kuukautta aiemmin kuin sairausloma olisi päättynyt. Kuulemma vaimonsa luvalla, koska radiotyö ei ole fyysisesti raskasta. Nyt katse on tulevassa, sillä Jone aikoo asettua ehdolle tulevissa eduskuntavaaleissa kokoomuksen riveissä.
”Minua on pyydetty aiemminkin. Kokoomuksen valitsin siksi, että olen itse ollut aina kevytyrittäjä. Tiedostan sen, että joudun tekemään epäkiitollisiakin päätöksiä, mutta toivon voivani vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.”
Jone on joutunut jonkin verran muuttamaan elintapojaan. Aiemmin päivän mittaan kärysi kymmenisen pikkusikaria. Polttamista vauhditti alkoholin nauttiminen. Aluksi nikotiinista luopuminen oli helppoa, kun olo oli toipilaana muutenkin hutera. Kun olotila on hiljalleen normalisoitunut, hänen on muistutettava itseään lääkärin varoittavista sanoista.
”Alkoholia voin ottaa maltillisesti, mutta rööki on todella huono homma sydämen kannalta.”
Kommentit
Oma kommentti