Kohtusyöpä jätti laulajalegendan lapsettomaksi, mutta katkeruutta Arja Saijonmaa ei menneestä koe. ”Olen toteuttanut itseäni täysin rinnoin työn kautta”, hän sanoo.
Teksti: Juhamatti Nieminen
Kuvat: Juhamatti Nieminen, lehtikuva, om-arkisto, Yle ja Yellow Film & TV
Silmät säteilevät intoa ja kädet heiluvat ilmassa. Arja Saijonmaa, 81, puhkuu positiivisuutta. Se on luonteenpiirre, jonka laulajalegenda itse nostaa elinvoimaisuutensa ja luovuutensa salaisuudeksi.
”Olen iloinen ihminen. Hassuttelija ja humoristi. Minulta löytyy itsehuumoria. Osaan nauraa itsellenikin. Naureskelen mielelläni niin seurassa kuin yksinkin”, Arja heläyttää.
Positiivisuuden ohella Arja on tullut tunnetuksi kapinallisena oman tien kulkijana, joka ei ole koskaan kaihtanut riskejä.
”Olen kulkenut aina vastavirtaan. Olen halunnut tehdä jotain, mitä ei ole olemassa. Aina joku on ollut sanomassa, ettei tuollaista voi tehdä ja tuo on rujoutta. On pitänyt valita, että menee joko virran mukana tai sitten pitää oman päänsä.”
Räväkkänä persoonana Arja on pitänyt päänsä.
”Olen uskonut asioihin, että ne pitää tehdä.”
Nuorena tehty rohkea ratkaisu vei hänet myös kansainväliselle uralle. 1970-luvun alussa Arja keskeytti opintonsa ja lähti kreikkalaisen säveltäjän, vapaustaistelija Mikis Theodorakiksen (1925–2021) maailmankiertueelle. Ylioppilasteatterissa tuolloin vaikuttanut Arja esiintyi vuonna 1970 Helsingin Ylioppilastalon näyttämöllä Mikiksen kunniaksi järjestetyssä konsertissa, jossa kiinnostus säveltäjälegendaan heräsi.
”Mikis kysyi, lähdenkö mukaan maailmankiertueelle”, Arja muistelee.
Ja hän lähti.
Kaksikon yhteistyö jatkui aina Mikiksen kuolemaan, vuoteen 2021 saakka. Heidän yhteistä matkaa seurataan tuoreessa Marko Tallin ohjaamassa Laula minulle Arja -dokumenttielokuvassa.
”Ennen kuolemaansa Mikis antoi avaimet käteeni, oman orkesterinsa pyytäen, että jatkaisin hänen työtään. Hän toivoi, että veisin hänen musiikkiaan ympäri Eurooppaa Saksaan ja Ranskaan.”
Tätä työtä Arja on tehnyt myös Pohjoismaissa.
”Olen saanut juurrutettua Mikiksen tuotannon niin Suomeen, Ruotsiin kuin Norjaankin. Ne ovat päässeet jokaisen maan kansankotiin. Niistä on tullut osa laulukirjaa, mikä on ollut suuri ilo. Siinä oli iso työ, että sai ihmiset ymmärtämään laulujen lyriikkaa.”
”Olen aina suomalainen”
Mikiksen maailmankiertueelta palattuaan Arja asettui asumaan Ruotsiin 1974. Ruotsalaiset ovat vuosien mittaan yrittäneet omia suomalaislaulajaa itselleen ja nostaneet hänet kansallisikoniksi, mutta taiteilija itse vieroksuu puheita ruotsalaisuudesta.
”Höpö höpö! Olen ollut aina suomalainen. Olen Mikkelistä kotoisin ja niillä eväillä lähtenyt maailmalle”, Arja huomauttaa.
Ruotsiin Arja päätyi, kun Tukholmassa alettiin rakentaa Mikiksen lauluihin pohjautuvaa musikaalia.
”Teatterinjohtaja pyysi minua mukaan produktioon, minkä kautta pääsin suoraan Ruotsin kulttuuripiireihin laulajana ja näyttelijänä. Musikaalista tuli valtava menestys. Se poiki uusia kiertueita, uusia levyjä ja kaikkea.”
Länsinaapurissa tapahtuneesta läpimurrosta huolimatta Arja piti koko ajan yhteyden Suomeen.
”Toinen jalkani oli koko ajan Suomessa. Pohdin, kuinka Mikiksen musiikkia pystyisi tekemään suomeksi ja yritin edistää kesken jääneitä opintojani. Silloin se jäi yritykseksi, mutta lopulta sain (filosofian) maisterin paperit Helsingin yliopistosta 1990-luvun alussa.”
Tukholman lisäksi Arjalla on ollut koti Helsingissä opiskeluajoista lähtien.
”Se on oma opiskelijaboksini”, Arja kuvailee.
Tukholman ja Helsingin lisäksi Arjan sydän sykkii vahvasti Pariisille. Kaupunki toimi aikanaan Mikiksen maailmankiertueen tukikohtana. Pariisista he matkustivat esiintymään niin ympäri Eurooppaa kuin kauemmas aina Chileen ja Australiaan asti.
”Mikis asui Pariisissa maanpaossa, josta käsin kiertuetta operoitiin. Se on kaupunki, joka on vaikuttanut minuun niin taiteilijana kuin ihmisenäkin.”
Pariisi jätti Arjaan tuolloin lähtemättömän jäljen.
”Pariisi oli siihen aikaan koko Euroopan keskus, joka pulppusi elämää. Oli kylmä sota. Ei ollut Euroopan unionia, eikä päässyt Euroopan läpi samalla tavalla kuin tänä päivänä.”
Mikis oli Arjalle tärkeä musiikillinen mentori, jonka jalanjälkiä hän on seurannut. Hän on edistänyt tasa-arvoa, rauhaa ja vapautta laulujen kautta – maailmanlaajuisesti.
”Olen halunnut taistella demokratian puolesta. Yrittänyt taiteilijana vaikuttaa hyvään ihmisessä. Musiikki on erinomaisen tärkeä ase siinä”, Arja pohtii.
”Jos vain oikealla tavalla suunnitellaan ja ollaan oikeassa paikassa, niin lauluilla ja musiikilla pystyy todellakin vaikuttamaan. Olen saanut siitä niin monta konkreettista todistetta maailmalla.”
”Suuri höyhen hattuun”
Rauhankonsertti
Arjan kirkkaimpiin saavutuksiin lukeutuu hänen vuonna 1994 Norjan Oslossa järjestämänsä rauhankonsertti, jonka yhteydessä Israel ja Palestiina allekirjoittivat rauhansopimuksen päämiestensä, Shimon Peresin ja Yassir Arafatin johdolla.
”Se oli minulle suuri höyhen hattuun. Kaikki tulivat konserttiin, eivätkä neuvottelupöytään. Mutta konsertti oli niin tunteikas, että se vetosi maailmanjohtajien tunteisiin. Siellä oli 200 lasta laulamassa. Konsertin väliajalla oli tunnin tauko, jonka aikana päämiehet menivät sopimaan uuden sopimuksen. Konsertti provosoi uuteen rauhansopimukseen”, Arja herkistyy muistelemaan.
Ihmisoikeuksia Arja on vaalinut toimimalla YK:n hyvän tahdon lähettiläänä 1980-luvulta lähtien. Toimessaan hän on vieraillut yli 50 pakolaisleirillä Afrikasta Guatemalaan.
”Ne ovat olleet riipaisevia kokemuksia. Jännitysnäytelmiä, jotka ovat tuoneet elämään toisenlaista perspektiiviä.”
Kulttuurisia kysymyksiä ei saisi Arjan mukaan YK:n rauhantyössä unohtaa.
”Ihmisten juuria ja kulttuureja täytyy kunnioittaa. Jos ei kunnioita, syttyy sota. Se on niin yksinkertaista”, hän huomauttaa.
Vuonna 1986 Arja lauloi Tukholmassa murhatun pääministerin Olof Palmen valtiollisissa hautajaisissa. Arja ja Olof olivat läheisiä ystäviä, mistä hän kirjoitti viime vuonna suomeksi julkaistussa Laulu vapaudelle -omaelämäkerrassaan (WSOY).
”Olen kirjoittanut päiväkirjaa läpi elämäni. Olofin kuoleman jälkeiset tuntemukset kirjoitin ylös sydänverellä. Pienempiä yksityiskohtia myöden, etten vain unohtaisi.”
Ura hakee vertaistaan
Arjan 1960-luvulta alkanut ura hakee monipuolisuudessa ja kansainvälisyydessä vertaistaan.
Vuosien varrella hän on esiintynyt lukuisia kertoja niin Ruotsin kuin Suomen Euroviisu-karsinnoissa, minkä lisäksi laulajatähti on osallistunut Ruotsin Vain elämää -versioon ja ollut mukana Suomessa Ylen Elämäni biisi -ohjelmassa.
”Minulle kaikki esiintymiset ovat yhtä vaikuttavia hetkiä. Ei niitä voi verrata, vaan kaikki esiintymiset vaativat kovaa keskittymistä”, Arja linjaa.
Sama pätee kappaleisiin, joita Arja on julkaissut noin 40 levyn edestä. Uransa aikana Arja on esittänyt niin poliittisia lauluja, etnomusiikkia, ranskalaisia chansoneita, suomalaisia tangoja kuin ruotsalaista tangoiskelmääkin. Tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat Ystävän laulu, Miten voin kyllin kiittää ja Ruotsin euroviisuklassikko Högt över havet.
”Kaikki kappaleet ovat rakkaita lapsiani. En osaa, enkä uskalla nostaa mitään toisen edelle.”
Laulaminen vei Arjan mennessään parikymppisenä, jolloin varjoon jäi perheen perustaminen. Vuonna 1976 Arjalla todettiin 31-vuotiaana kohtusyövän esiaste, jonka jälkeen lapsihaaveet haudattiin lopullisesti. Arjaa asia ei ole jäänyt vaivaamaan.
”Ei se enää ole jäänyt… Olen toteuttanut itseäni täysin rinnoin muulla tavoin kuin sitoutumalla kotiin”, Arja kuittaa menneet vastoinkäymiset.
Katkeruutta Arja ei tapahtumista koe.
”Jokainen meistä joutuu kokemaan elämässään terveyden kannalta asioita, joille ei itse voi mitään. Sen jälkeen kyse on siitä, mistä ja miten löytää uuden puron, jolla täyttää oman elämän.”
Arja ammensi voimaa musiikista.
”Olen ollut tuottelias työssäni. Olen etuoikeutettu, että olen saanut tehdä työtä, jota haluan.”
Arjan aktiivisuus ei osoita laantumisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin.
”Luovuuden ilo ja intohimo työhön ovat tallessa”, Arja vakuuttaa.
Sen Arja tunnustaa, että vanhemmiten esiintyminen vaatii entistä enemmän.
”Se työ, jota teen näyttämöllä, ei ole helppoa hommaa. Se vaatii hyvää peruskuntoa ja fysiikkaa. Kyse on kuin urheilusuorituksesta. Ei voi mennä lavalle lauleskelemaan, vaan se on iso voimainkoitos sekä henkisesti että fyysisesti”, Arja myöntää.
Laiska kuntosalikävijä
Ikävuosista huolimatta Arja kokee olevansa hyvässä iskussa.
”Olen ihmetellyt sitä itsekin, kuinka olen pysynyt näin hyvässä kunnossa. Pitäisi käydä enemmän kuntosalilla nostamassa puntteja, mutta en ole jaksanut tehdä sitä. Olen vähän laiska. Uin ja kävelen, mutta kuntosalin suhteen poden huonoa omaatuntoa. Tarvitsisin personal trainerin, joka pakottaisi minut nostelemaan puntteja.”
Vanhenemiseen Arja suhtautuu tyyneydellä.
”En sitä pohdi, vaan minulle ikä on vain numero. Tärkeämpää on se, kuinka luovuus säilyy ja pystyy tekemään kaikkia uusia juttuja.”
Ikä on Arjan mukaan asennekysymys.
”Jos ikä rupeaa näkymään, se on korvien välissä. Toki on tärkeää pitää itsensä hyvässä kunnossa, mutta ei itseään pidä iän takia määritellä, alkaa asettamaan itseään johonkin tiettyyn kategoriaan ikäkyltin mukaan. Ei todellakaan.”
Rauhalliset eläkevuodet eivät energistä taiteilijaa innosta.
”Voi kuule, minulla on vielä iso lista tekemättömiä asioita. Suuria unelmia. Kun yksi työrupeama päättyy, alan keskittyä aina seuraavaan”, Arja hymyilee.
Tuorein projekti eli dokumenttielokuva herättää Arjassa ristiriitaisia ajatuksia. Suomen lisäksi elokuva on tulossa loppuvuodesta Ruotsin levitykseen, mutta Arja ei itsensä katsomisesta valkokankaalta innostu, eikä hän ole vielä elokuvaa kokonaan katsonutkaan.
”Se on niin kamalaa ja tuskallista. Mieluummin en katso itseäni lainkaan. Olen niin perfektionisti. Haluaisin aina parantaa omia tuotantojani. Nyt en voi, kun tämä on toisten tekemä juttu minusta. Olen antanut heille vapaat kädet.”
Saunan lähettiläs
Nautintoa Arja saa saunasta. Arja on vienyt suomalaisen saunomisen ilosanomaa Ruotsiin ja Norjaan 1990-luvulta lähtien, jolloin hän julkaisi naapurimaissa Sauna-kirjansa. Uusintapainos teoksesta on ilmestymässä vielä tänä vuonna niin ruotsiksi kuin suomeksi.
”Nyt kuulemma koko Norja kylpee”, Arja virnistää ylpeänä.
Oma lempisauna löytyy lapsuudenmaisemista Mikkelistä, jossa Arjalla on kesähuvila rantasaunoineen. Saunomisen lisäksi Arja nauttii mökillään maaseudun rauhasta.
”Paikka on kuin keuhkot. Ympärillä on puhdasta luontoa ja kirkasta vettä, ja siellä kelpaa ladata akkuja. Saunakirjanikin on syntynyt samassa paikassa.”
Sauna ei ole Arjalle vain saunomista, vaan siihen kuuluu eri rituaalit uimisineen ja kylpemisineen.
”Sauna rentouttaa ja virkistää. Väsymys jää taka-alalle. Se on kuin olisi tullut suuren maailman makrokosmoksesta ja saapunut omaan mikrokosmokseensa”, Arja tunnelmoi.
Kommentit
Oma kommentti