Reply To: Saara Aalto

Argumentointi Saaran ympärillä ennen ja jälkeen X-factorin

Läskisika

Mä voin kertoa yhden salaisuuden.. Saara Aalto ei saanut tehtyä uraa Suomessa, koska ei suostunut levyttämään suomeksi. Hän piti oman päänsä ja

Olympiastaduib

Kyllähän Suomessa usein vähän liikaa sitä ilmapiiriä, että isoja unelmia tavoittelevia (siis ihan sellaisia, jotka osaavat alansa ja tekevät hemmetisti töitä, eivätkä ole todellakaan mitään Tuksuja) ei välttämättä arvosteta

Laitan Saara-kommenttini tänne, ettei tulisi valittamista OT:sta, vaikka useimmat eivät näytä laatimiaan sääntöjä itse noudattavankaan. 😉

Minusta koko Saara-keskustelun saamat ulottuvuudet on erikoisia sikäli, että argumentointi ei näytä liittyvän oikeastaan mitenkään Saaran musiikkiin. Kaikki X-Factorista alkanut Saara-juttu on siis ulkomusiikillista puhetta: ”S on kova tekemään töitä, jotka ei tykkää, on kateellisia yrittämisestä ja menestymisestä jne, on lesbo, on päässyt X-factoriin, sellainen ulkonäkö jne, teennäisyys, keijut, mekko jne, on esiintynyt senjasen kanssa”. Toki kaikki em. nykypäivänä kuuluu palettiin, mutta mutta.  MUSIIKKI. Musiikki tuntuu vain jotenkin kaukaisesesti liittyvän Saaraan. Kuka  intohimoinen fani on muuten kuunnellut aiemmin tai kuuntelee Saaran musiikkia? Siis niitä albumeja, ei näitä covereita ja tositv-videoita ja lavashowjuttuja. Onko joku käynyt keikalla? Moniko näistä, jotka moittii arvostuksen puutteesta, on osoittanut itse arvostuksensa ostamalla Saaran levyn? Ostetaanko musiikkia, vai pitääkö ostaa sen takia, että näyttää arvostustaan, vaikkei koskaan kuuntelisi itse musiikkia? Ostaako joku kirjan sen vuoksi, että kirjailija on tehnyt 10 vuotta töitä, eikä sen takia että kirja, sen aihe ja juoni kiinnostaa ja sen haluaa välttämättä lukea?

Koska Saarasta ei ole pidetty mitään meteliä varsinkaan nykyisten intohimoisten fanittajien toimesta, on pakko vetää se johtopäätös, että hypetys liittyy vain siihen, että Saara on esiintynyt kansainvälisessä tosi-tv -ohjelmassa tunnettujen kasvojen kanssa. Sehän on tätä päivää, kertakäyttöviihdettä, josta on pakko repiä kaikki raha ja näkyvyys irti ennen kuin tulee taas uudet sensaatiomaiset tähdet puheenaiheeksi. Kun ei ole Cowellin ja Osbournen ja Lambertin säihkettä ja supermegajulkkisstatusta tukena, niin se oma valo ei ehkä yksistään riitä?

Onko täällä mahdollisesti ollut jotain Saara-faniketjuja vuonna 2015  tai kyselty aiemmin, miksei joku roskajulkkis ole maininnut vielä Saara Aaltoa? Tahtoisin tietää, missä ne / te fanit oli ennen X-factoria? Töitähän Saara on tehnyt koko ajan. Miksei hänen töitään ja keikkailuaan ole noteerattu näin  kiihkeästi tätä ennen? Kaikki on olleet hiljaa Saarasta.

Vastaisin sitten noihin sitaatteihin. Minusta kyllä muutkin muusikot tekee töitä, useat tekevät töitä vuosikymmeniä ulkomaillakin mutta ehkä pitävät pienempää melua asiasta. Pitääkö Saaraa sitten jostain kovan työn tekemisestä alkaa palvoa? Miksei ketään muuta kovaa työtä tekevää? On Esapekkasalosia, Kaijasaariahoja, Soileisokoskea, Nightwishiä, Karitamattilaa, Tarjaturusta, Villevaloa, Darudea…Suomalaisia oopperalaulajia on vaikka kuinka maailman oopperalavoilla ja estradeilla vuosikymmeniä ja joita arvostetaan ja kuunnellaan.

Mitä tulee Saaran kokemaan arvostuksen puutteseen, ei se voi johtua suomalaisista ja siitä että täällä on vaikea saada arvostusta.  Täällä on todella kansallisesti ja kansainvälisestikin menestyneitä artisteja, vertaan nyt vaikka Jenni Vartiaiseen ja Tarja Turuseen. Kyse ei siis voi olla työnteosta tai kateudesta jne vaan mistä? Eikö tämä artistiusargumentointi nyt palaudu kuitenkin siihen tärkeimpään eli musiikkiin. Saara ei vaan ole menestynyt siksi, että hänen musiikkinsa tai ja lauluäänensä ei ole säväyttänyt tarpeeksi. Vika ei voi olla kielessä, koska meillä kuunnellaan hyvin paljon globaalia poppia juuri englanniksi, ja Saarakin on englanniksi levyttänyt.

Teoria suomalaisten vikapäisyydestä ei voi pitää paikkansa myöskään siksi, että Saara on tehnyt juuri Kiinaan ja Japaniin musiikkia, muttei ole silti saanut musiikilleen kuuntelijoita idässäkään, vaikka on vaivautunut opettelemaan kieletkin.

Väitän siis, että koko gloria ja hypetys on vain kansainvälisen  tosi-tv:n aiheuttamaa kansallisuuskeskustelua jolla ei ole tekemistä musiikinteon kanssa. Keskustelu minusta on kylläkin tosi mielenkiintoista ja tarpeellista, kun voi peilailla omia käsityksiään uudesta näkövinkkelistä.

Selvää on että Saara Aalto jakaa tosi vahvasti mielipiteitä.  Sinnikkyys ja yrittäminen on hyviä asioita, mutta riittääkö ne, jos ei ole muuta annettavaa? Minä pystyn perustelemaan, miksi se tärkein, eli tuote, musiikki ei säväytä, jos jätän pois ulkomusiikilliset syyt.  Siitä esimerkki tuli esim. tänä aamuna kun tv-kanavaa etsiessäni osuin iskelmäkanavalle ja siellä lauloi Teemu Roivainen ja Saara jotain duettobiisiä, joka unohtui saman tien, edes nimeä ei muista, vaikka kuuntelin uteliaisuudesta biisin loppuun. Tässä yksi vika, ei ole mitään tunnistettavaa biisin osaa, biisit ei jää mieleen. Toinen vika oli se, että ei olisi tiennyt kuka kirkasääninen nainen se on, joka Teemun kanssa laulaa. Se olisi voinut olla kuka tahansa Sibelius-Akatemian soprano tai laulunope. Kolmas vika: popbiisit ei tee oikeutta Saaran musikaalisuudelle, taidoille ja äänivaroille, ja toisaalta Saara ei tee popbiiseille oikeutta sillä äänestä puuttuu pop- ja rb-musiikille ominainen ja vaadittava syvyys ja tunnistettava äänenväri, jotta biisi ei olisi muuta kuin joku harjoitustehtävä konservatoriossa. Ääni Saaralla helisee vain ylärekisterissä ja on poppiin liika ohut. Näistä syistä Saara ei ole kolahtanut kertaakaan siitä lähtien kun hän oli ekassa tosi-tv-ohjelmassa eikä tod.näk. kolahdakaan, vaikka hän esiintyisi itse Paavin kanssa. Oikein laulaminen ei ole se juttu, miksi joku kolahtaa. Sitten on taas niitä, jotka kolahtaa todella, mutta ne ei kuulu tähän. 🙂