Jasmin Mäntylä

Joulu lähestyy. Ketkähän ovat tänä vuonna suloisen sopankeittäjän uhreina.

Jasmin M: Puhun ja kerron avoimesti niin hyvistä kuin huonoista valinnoistani, enkä häpeile tai salaa edes mokailujani.

Niin, et todellakaan häpeä mitään. Pitäisikö vähäsen opetella? Sillä vaan, että voisi tuo krooninen mokailu helpottaa.

No, päin mäntyä mennään.

”

JASMIN MÄNTYLÄN MIESSOTKU PAISUU: HYLKÄSI OULUUN SAAPUNEEN AUSSIKULLAN!

8.12.2016 06:55

Julkkiskaunotar Jasmin Mäntylän, 34, rakkauselämän värikkäät käänteet jatkuvat.

Seiskan paparazzi bongasi hänet Oulussa miesseurassa. Toimitukseen tihkui tietoa, että Jasminin mystinen seuralainen oli hänen tuorein ihastuksensa, australialainen Dereck, 43.

Viime aikoina Jasmin on kirjoittanut sosiaalisessa mediassa uudesta Dereck-rakkaastaan ja toisinaan taas ex-kullastaan Richardista.

Edes Seiskan soittaessa Jasminille hän ei osannut yksiselitteisesti kertoa, mistä on kysymys. Selvää on kuitenkin se, että Dereckin Suomi-loma päättyi kylmiin rukkasiin.2

https://www.seiska.fi/Uutiset/Jasmin-Mantylan-miessotku-paisuu-hylkasi-Ouluun-saapuneen-aussikullan/1117575

”Seiskan paparazzi bongasi hänet…” Jasmin on itse soittanut vihjeen Seiskaan. Täytyyhän nyt uusi ukkomies (joka ei olisi halunnut tulla tunnistetuksi) kuuluttaa kaikille.

”Edes Seiskan soittaessa Jasminille hän ei osannut yksiselitteisesti kertoa, mistä on kysymys”. Ei kait kun raasu ei itse ymmärrä miten vimpsahtanut onkaan, ja jo toinen aussi otti jalat pikapikaa alleen, Jassun rehellisyyden ja ihanan luonteen, paikanpäällä, kohdattuaan.

Joku mainitsi että uusi rakas on keksitty juttu. Tirskahdin kun näin Jassun uutisoimana, Dereckin, nimen. Richard Tester+Dennis=Dereck. Mutta kaipa uusi hoak on oikeasti olemassa kun jopa Seiskan kaltainen laatulehti niin uutisoi *tirsks*.

Terkut De-wreckille, että päin mäntyä menee koko homma.

Puhuako -vai eikö puhua

Jassulla on menossa taas woohootusvaihe. Teemana Derrichard. Der otti koivet alleen ja nyt astiasandaalinpesijätär yrittää lämmitellä Richiä takaisin. Voi hyvät tissukat. Samalla Jassu tsemppaa itseään, että toosi aidosti rakastaa, pikku syrjähyppyjä ei lasketa. Päälle woohotusta, että kaikesta on kovasti opittu. Kuulostaako tutulle. Se miksi Jassua seuraan on juurikin se komediaa tuottava ällistys, että hupakko ei opi mitään.

Pöytään on myös isketty kateuskortti! 😀 (Suomalaiset) ovat (oman maan) naiselle kateellisia, ilkeitä ja katkeria. Siis oikeesti 😀 Jos tuosta tuksusta seuraavasta nyt kahdella avainsanalla muotoilisi: pimee vinttikoppi.

Lainaan lopuksi Ouluncitizenoftheworld-bloggaajan älynväläystä: ”Olen miehen kanssa, josta erosin aiemmin tänä vuonna ja nyt vihdoin olemme sopineet yhdessä, ettemme puhu asioista, joista sovimme/puhumme yhdessä.”

Valopään blogi.

Ruoka kuuluu yhtenä tärkeimpänä osana jouluun ja monesti jopa ne fanaattisimmat kalorien laskijat antavat itsensä nauttia jouluherkkujen äärellä.

Minä olen meillä se, joka vastaa ruoanlaitosta ja rakastan myös leipomista. Kun mietimme tämän vuoden jouluruokia, totesimme, ettei ole mitään järkeä valmistaa kaikkea mahdollista. Samalla välttää hyvin sen ns. joulumässäilyn ja ähkyn… Jouluruokia syömme pääosin aattona ja sitten toiseen kertaan joulupäivänä. Sen jälkeen se vuoden tauko onkin jo ihan tervetullut, sillä monet jouluruoat ovat todella täyttäviä.

Joulukalat haemme tänäkin vuonna ystävältämme, joka nyt vain sattuu olemaan keittiömestari ja kokki. Kalapäre on aina joulupöytämme keskiössä, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin – rakastan kalaa, kuten kaikkia muitakin mereneläviä.

Rosollin valmistan itse, ilman perunaa. Pienempänä en tykännyt rosollista, mutta nykyään se on mielestäni herkullista, varsinkin juuri se kotona tehty. Kasvikset ja vihannekset ovat aina herkullisia ja koska rosolli tarjoillaan (tietysti) kylmänä, niin teen pääruokien oheen myös uunissa paistettuja vihanneksia.

Alusta alkaen teen joka vuosi oman versioni varsinaisesta jouluklassikosta; lanttulaatikosta. Voi kuulostaa itserakkaalta, mutta en ole koskaan maistanut/syönyt parempaa lanttulaatikkoa kuin se, minkä itse valmistan! Täydet 10 pistettä!

Ihmisen on mielestäni hyvä tietää, missä asioissa on hyvä ja kyllä ne omat vahvuudet saa myöntääkin. Innostuin ruoanlaitosta ja aloin oikeasti opettelemaan sitä liki 15 vuotta sitten. Mitä enemmän siitä opin, sitä enemmän aloin nauttimaan ja jossain vaiheessa minusta tuli tosi hyvä keittiössä. Olen pikkutarkka ja valmistan kaiken aina ”just eikä melkein” -tyyliin. Haluan itse olla tyytyväinen kaikkeen, mitä kokkaan tai leivon. Sitten vielä, kun toisetkin nauttivat… Se lämmittää mieltä kaikista eniten.

Pipareita leivomme tietysti ja niitä yhdistän erääseen jälkiruokaankin – omenahillon, kotitekoisten marenkien sekä kermavaahdon kanssa. Omenaisia makuja tulee löytymään myös eräistä leivonnaisista, samoin kuin ne aidot ja oikeat joulutortut luumutäytteellä kuuluvat aina kahvipöytään. Itse en leivonnaisia syö, mutta rakastan niiden jouluista tuoksua ja onpahan sitten tarjota jotain hyvää myös vieraille.

Mutta yhteenvetona voin vain todeta omalta kohdaltani… En tule nyt joulunakaan syömään punaista lihaa, perunaa, joululeipää tai herkkuja. Siitä huolimatta leivon ja teen jälkiruoat kyllä toisille, samoin tarjoilen myös perunoita pääruoan kanssa, mikäli niitä halutaan.

Mässäilyä meillä ei harrasteta missään määrin ja siitä olen iloinen. Jokainen toimikoon omalla tyylillään ja ketään en tuomitse, mutta myös joulunpyhinä on hyvä muistaa ja ajatella heitäkin, joilla ei mene niin hyvin. On paljon sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varaa hyvään ruokaan edes arkena, saati sitten herkutteluun jouluna. Joten itse tunnen oloni paremmaksi, kun ruokaa ei jää yli ja kun mitään ei tarvitse ns. heittää hukkaan. ❤️

Kivaa joulun odotusta ja viikon jatkoa kaikille – rakastakaa toisianne ja olkaa kiltisti!

xxx

Ei päässyt mummi viimekään ja viimeisenäkään Jouluna mässäilemään. Saiko edes niitä ”just eikä melkein”-voikkuja.

Kyllä minä tuota mässäilyksi kutsuisin. Kaksi ihmistä vetävät tuollaisen määrän! Vai onko Helgan ja Jassun lisäksi paikalla joku muukin? Helga yksinkö vetää kaiken tuon Jassun jouluksi leipomaan, kun mitään ei tarvitse heittää pois. Mahtaa Helga olla iso.

Minä aion jouluna muistaa kaikkia, joilla ei ole omaa perhettä, koska ovat itse munanneet kaiken ja joutuvat näin elämään yli kolmekymppisenä äitinsä vinttikomerossa. No en aio muistaa.

Montako kertaa viime jouluna syötiin niitä täyden kympin ruokia? Aattona ei ainakaan syöty. Ei, koska isolapsi Jassun kiukutteli. Mummi sai viimeisenä joulunaan kuunnella ja katsella nälissään itserakkaan lapsenlapsensa kiukuttelua. Joku perheessä olisi saanut heittää sen kymppilanttulaatikon Jassun läiskään.