Pirkko

jotain tolle yhteyden korjaukselle

Kerroin juuri, kuinka koiramme Ressu ilmoittaa minulle kotona, jos sokerit ovat laskemassa. Jos olen lenkillä Ressun kanssa, tapahtuu sama varoitus, mutta hieman toisella lailla. En tiedä mistä Ressu tietää lenkin aikana, että sokerini ovat menossa alas, ehkä rupean käyttäytymään toisin, mutta jos hypo uhkaa minua lenkin aikana, Ressu yleensä sitten pysähtyy, vaikka kuinka olisimme juoksemassa, istahtaa maahan, ja jälleen vain tuijottaa minua kiinteästi silmiin. Ressu eipidä kissoista, mutta sitten kun Ressu on istahtanut minua tuijottaen, saavat kissat ja vaikka hiiretkin vierestä juosta, ja Ressu vain pysyy minua tuijottamassa istuen. Kun olen ns.hätävarasyötävää syönyt, on Ressu taas valmis jatkamaan lenkkiä. Ressu ei ole koirakouluja käynyt, eli en todellakaan tiedä, mistä tämä varottelu homma Ressulle tulee, ja siksi odotan projektin tulosta innokkaasti.

Selvyydeksi haluan sanoa, että kun puhuin diabeetikoista ja pitkistä matkoista, tarkoitin eritoten diabeetikoiden aterioista ja lääkkeiden otosta. Esim. kun lensimme Malediiveille, kello sinne saavuttaessa oli aikaisin aamulla paikallista aikaa, ja minulla oli heti päivän kaikki ateriat edessäni ja kotona nukuttiin vielä edellisen yön sikeää unta. Ja kun lensimme Floridaan, kello oli paikallista aikaa illalla, kotona oltiin jo piakkoin heräämässä yöunesta seuraavaan aamuun ja minulla oli nukkumaan menon aika – ja yleensä kukaan ei syö yöllä, ellei sitten ole unissakävelijä joka yökävelyillään aina päätyy jääkaapille !

Matti Tolonen:

TerveysHymy on ensimmäinen lehti, joka on kertonut suomalaisille benfotiamiinista. Tästä vitamiinista on nyt ilmestynyt erinomaisen perusteellinen katsaus Wikipediassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Benfotiamiini

Sinulle, Matti, ensin kiitos onnitteluistasi ! Diabeetikoiden elämäntyylistä, minä olin 10-vuotias kun minulla todettiin diabetes. Tuossa iässä siitä tuli tavallaan helpommin uusi elämäntyyli, kuin jos vanhempana diabeetekseen sairastut, oli paljon helpompaa sopeutua uutteen elämänmuotoon. Olet hyvin oikeassa, kun sanot, että diabeetikko itse ns. oma lääkärinsä 24-tuntia päivässä, vuodesta toiseen. Näin minäkin olen asian tuntenut, tavallaan olen ainoastaan käynyt raportoimassa lääkärilleni tulleita tuloksia. Mutta, omasta puolestani voin sanoa kaikille diabeetikko-tovereille, että kun oikean kannan ottaa, diabetes ei rajoita elämää hirvittävästi. Minäkin olen perheeni kanssa matkustellut ympäri maailmaa, lentoajat useimmiten ovat olleet pitkät, mutta tällaisen matkan halutessaan tehdä, diabeetikko voi hyvin tästä puhua lääkärinsä kanssa ennen matkan tekoa. Olen itse huomannut, että pitkälle itään lennettäessa päivät tavallaan ovat pitempiä, eli pientä annostelua tarvitaan insuliinin suhteen, ja länteen päin lennettäessä asia on juuri toisinpäin, koska ovat ajassa jäljessä meidän kanssa. Lennon aikana olen testannut sokeriani, ja pitänyt laukussa varalla lisäsyötävää. Siis, diabeeteksen takia pitkän matkan teko ei lopu, valmistaudu vaan matkaan hyvissä ajoin hankkimalla oikeata tietoa. Samoin olen huomannut, että kuumissa maissa insuliinini tarve laskee, eli parasta ruveta heti tultua tarkkaamaan sokeriarvoja, ja säännöstellä insuliini tämän mukaan.

Ja vielä vitamiinivalmisteista, olen syönyt vitamiinin E lisäksi myös, kesät talvet, multivitamiini valmistetta, ja en muista enää, milloin minulla olisi ollut viimeksi esim. flunssa !

Matti Tolonen:

· Jo yli 500 000 suomalaista potee diabetesta tai sen esiastetta. Sairastuneiden määrä voi kaksinkertaistua seuraavien 10–15 vuoden aikana.

· Diabetes jaetaan tavallisesti tyypin 1 ja tyypin 2 muotoihin. Nykyään esiintyy myös niiden välimaastoon sijoittuvaa tyypin 1,5 diabetesta eli epävarmaa taudin tyyppiä.

· Diabeteksen hoidon suorat kustannukset Suomessa ovat yli 1,6 miljardia euroa, ja ne kasvavat taudin yleistyessä. Vähintään kaksi kolmannesta kuluista koituu vältettävissä olevien komplikaatioiden hoidosta. HbA1C :n alentaminen 10 %:lla vähentäisi kustannuksia 40 %. Joka neljännen lisätaudin ehkäisy säästäisi vuodessa noin 440 miljoona euroa.

· Kohonnut verensokeri alkaa vaurioittaa kudoksia varhaisessa vaiheessa, jo ennen diabeteksen toteamista. Kun elinvauriot kerran ovat kehittyneet, niitä ei voida enää peruuttaa, ainoastaan jarruttaa. Siksi vaurioiden ennalta ehkäisy on hoidon A ja O.

· Diabeteksen hoidon tulee perustua neljään tukipilariin: terveelliseen ruokavalioon, säännölliseen kuntoliikuntaan, tarpeellisiin lääkkeisiin ja tutkittuihin ravintolisiin.

· Olen yhdessä tohtori Pentti Raasteen kanssa laatinut Hyvän diabeteshoidon oppaan, jonka ohjeet perustuvat neljän tukipilarin malliin: terveellinen ravitsemus, riittävä liikunta, tarpeellinen lääkitys sekä ravintolisät. Tohtori Raaste on itse tyypin 2 diabeetikko. Neuvonantajana meillä on ollut toinenkin tyypin 2 diabeetikko, nimittäin tohtori Timo Kuusela. Kumpikin hoitaa terveyttään niin kuin opettaa.

· Oppaan neuvot tähtäävät siihen, että diabeetikko oppisi hoitamaan itseään niin että lääkehoitoa tarvittaisiin mahdollisimman vähän tai ei lainkaan. Elämäntapamuutosten avulla voidaan vähentää liitännäistautien riskiä ja hillitä niiden etenemistä.

· Toivoisin keskustelua ja kokemuksia näistä seikoista. Oppaaseen voi tutustua maksutta verkossa:

http://www.biovita.fi/suomi/pdf/Diabetesopas.pdf

Minä olen ensi vuonna ollut insuliinia käyttävä diabeetikko 40 vuotta. Olen aina ollut tarkka lukemistani, eli olen testannut lukemiani säännöllisesti, hyvin hyvin harvoin lukemat ovat olleet lähellä 10, normaalisti verensokerilukemat ovat olleet 3-5 luokkaa. Katson mitä syön ja en koskaan ns. mene yli äyräiden syömisen kanssa, harjotan liikuntaa joka päivä, en ole ylipainoinen, ja ehkä tämän tuloksena minulla ei ole tähän mennessä löydetty mitään diabeteksesta johtuvaa lisäsairautta. Silmissäni ei ole todettu mitään muutoksia, ei myöskään jaloissani, kaikki tuntuvau pelaavan hyvin. Eli, kyllä minäkin suosittelen diabeetikoiden katsoa itsensä perään, kannattaa, sillä elämä on aivan toista ilman lisätauteja kuin lisätautien kera, eli itsestä huolehteminen on vaivan arvoista!