Karnosiini estää lihaksia kipeytymästä

Sara NyströmVaikka Sara Nyströmillä on ikää vasta 25 vuotta, hän on jo joutunut luopumaan rakastamastaan huippu-urheilusta. Saralla oli aikoinaan tyttöjen Pohjoismaiden ennätys moukarinheitossa, mutta sitten selkä teki tenän.

Sara Nyström, 25, on käynyt syntymässä Helsingissä, mutta vietti kuitenkin lapsuutensa ja nuoruutensa Porvoossa. Tätä nykyä hän työskentelee hierojana Pohjois-Haagassa Helsingissä ja Personal Trainerina omassa yrityksessään Fitness Consultingissa (www.fitness-consulting.fi).

Hän asuu Espoon Suvelassa ja on jo neljän vuoden ajan seurustellut nigerialaisen nuorukaisen kanssa.

– Tutustuin Dayoon yhteisen tuttavan kautta. Kristillinen vakaumus yhdisti meitä. Itse heitin aikoinani moukaria, mutta nyt olen ruvennut harrastamaan leikkimielisesti pikajuoksua ja treenaamaan poikaystävääni, sillä Dayo on lahjakas juoksija. Hänen ennätyksensä 400 metrillä on 52,12 ja satasella hiukan yli 11 sekuntia. Ammatiltaan Dayo on it-alan ihmisiä.

Saran oma urheiluharrastus alkoi aivan sattumalta. Kun hän oli kahdeksanvuotias tokaluokkalainen, hänen koulussaan Porvoossa järjestettiin Karvisten koulukilpailu. Opettajat kysyivät, halusiko joku lapsista osallistua.

– En tiennyt yhtään mitään yleisurheilusta, mutta lähdin kuitenkin mukaan. Lajeina olivat kuulantyöntö, 20 metrin sprintti ja pituushyppy. Menin mukaan kuulaan ja sprinttiin ja löysin kilpailujen päätteeksi itseni heti palkintopallilta. Siitä se innostus lähti, ja tartutin urheiluhulluuden myös vanhempiini. Sittemmin isä toimi valmentajanani ja on suorittanut monet valmentajakurssit.

Sara huomasi aivan erityisesti menestyvänsä tuolloin tytöille ja naisille uudessa lajissa, moukarinheitossa. Hänen huippuvuotensa oli 1998, jolloin kolmen kilon leka lensi oman ikäluokan tyttöjen Pohjoismaiseen ennätykseen 42,75. Sara oli tuolloin 14-vuotias.

Kaikki näytti oikein hyvältä, kunnes tultiin vuoteen 1999. Sara oli eräänä kesäiltana treenaamassa mökin lattialla, mutta kun hän nousi seisomaan, jalat pettivät alta ja kovat kivut iskivät. Seurasi ortopedi toisensa jälkeen ja Sara kävi Euroopan parhaaksikin arvioidun ortopedin luona, mutta selvyyttä ei oikein tullut. Toiset halusivat leikata, toiset taas ei. Joka tapauksessa lannerannan nikamasta löytyi niin vakava hiusmurtuma, että Sara määrättiin pakkolepoon kokonaiseksi vuodeksi.

– Sain juuri ja juuri luvan kävellä. Moukarinheitto jäi siihen, mikä oli tosi iso kivi nielaista. Vamman syntymisen syytä ei osattu sanoa varmuudella, oli vain erilaisia teorioita. Yhden teorian mukaan kyseessä oli jokin synnynnäinen vika, kun taas toisen teorian mukaan vamma oli saanut alkunsa rasitusmurtumasta – eli olin harrastanut moukarinheittoa vähän liian innokkaasti.

– Selkävamma rajoittaa joskus myös normaalielämää. Huonoina päivinä on särkyä ja kankeutta. Eniten sattuu, jos joudun kumartamaan alas, sillä selkä on aika suora ja jäykistynyt alhaalta lannerangasta. Silloin tällöin joudun syömään särkylääkkeitä ja pahin vuodenaika on talvi.

Onneksi Saran selkävaiva ei estä hänen työtään hierojana. Hän valmistui myös viime keväänä lisensioiduksi personal traineriksi ja hän on yrittänyt lanseerata tätäkin puolta. Asiakkaita on jo molemmilla rintamilla; hierontaan saapuu kaikenlaista väkeä 18-85-vuotiaisiin, ja myös personal trainer- osastolla on vilskettä jo suhteellisen hyvin. Viimeksi mainitut ovat valtaosaltaan nuoria naisia, jotka haluavat elämäntilanteeseensa muutosta.

– Harrastan urheilua edelleen, vaikka kilpaurheilu onkin ehkä jäänyt. Tietysti takaraivossa on yhä toiveena, että josko vielä löytyisi jokin laji, jossa voisin saavuttaa jotakin mahtavaa. Olen hyvin kilpailuhenkinen. Isä yrittää houkutella minua työntämään kuulaa, sillä sen taso Suomessa on aika heikko. Kolmekiloinen kuula lensi nuorena eli vuonna 1998 jo lähemmäs 12 metriä, joten vanhaa pohjaa on.

– Treenaan viisi, kuusi kertaa viikossa lähinnä juoksua, punttisalia ja venyttelyä. Juoksu käsittää pikamatkoja, intervallijuoksuja, pyrähdyksiä ja startteja usein yhdessä poikaystäväni kanssa. Juuri nyt minulla on kuitenkin selkäni takia treenaamisessa pakollinen kolmen kuukauden tauko, mutta sen päätyttyä treenaus jatkuu taas.

– Minun on pidettävä itseni kunnossa, sillä työni on melko raskasta. Kyse on myös eräänlaisesta katu-uskottavuudesta. Olemuksestani tulee näkyä hyvä fyysinen kunto ja terveet elämäntavat, jotta voin olla esimerkkinä asiakkailleni.

Saran molemmat vanhemmat ovat jo sairauseläkkeellä. Isä on 60-vuotias ja äiti 58. Molemmat käyttävät erilaisiin kremppoihinsa tohtori Matti Tolosen kehittämiä Bio-Vitan (www.biovita.fi) valmisteita ja suosittelivat niitä myös tyttärelleen.

– Syön päivittäin Sport-Carnosinia kahdesta kolmeen tablettia ihan riippuen treenien rankkuudesta. CardiOmega –kapseleita otan kaksi, Benfotiamiini + -kromia samoin kaksi ja Magnesium Plus -tabletteja niin ikään kaksi. Ehdoton suosikkini on Sport-Carnosin, sillä se auttaa minua kovien treeni- ja kilpailukausien aikana palautumaan erittäin hyvin. Pystyn sen avulla treenaamaan entistä kovempaa, sillä karnosiini ennaltaehkäisee kovia lihaskipuja, mikä oli minulle iso positiivinen yllätys. Karnosiini estää myös maitohapon kertymistä, ja sitä kyllä juoksijalle erittyy aika lailla. Kestävyys on tärkeää juoksijalle ja se on huomattavasti parantunut karnosiinin avulla. Eron entiseen huomaa hyvin helposti.

– Muutkin käyttämäni tuotteet ovat osoittautuneet oikein hyviksi. Nivelet liikkuvat hyvin eikä mistään kuulu naksumista. Magnesiumvalmiste on estänyt suonenvetojen ja kramppien ilmaantumisen ihan kokonaan.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 12-09

 

Teksti:Bio-Vita
Avainsanat: liikunta, karnosiini, lihaskipu, selkävamma, kestävyys

Kommentit

Oma kommentti