Toisinajatteleva ravitsemusneuvoja

Kun Kai Kiviranta alkaa pudotella ravitsemusoppejaan, kulmat kääntyvät kurttuun varmasti taholla jos toisellakin. Mutta antakaamme silti miehelle puheenvuoro.

Jo ensimmäisistä lauseista kuulee, että Kai Kiviranta, 51, on pesunkestävä perusturkulainen – vaikka hän asuukin nykyään Paimiossa. Ensimmäisestä liitosta hänellä on kaksi parikymppistä tytärtä, nykyisestä 10-vuotias tytär.

Kain elämänkumppani Sinikka Kaartinen työskentelee hyvinvointiteemojen parissa ja tekee Bemer-hoitoja sekä sähköistä lymfahoitoa. Koska lama koettelee nykyään vähän kaikkia, Sinikka työskentelee tällä hetkellä myös kokkina.

Hyvinvointiteemat ja ravitsemus kiinnostavat myös Kaita, vaikka hän alun perin hankki sähköasentajan koulutuksen. Niistä hommista hän kuitenkin sai vapautuksen terveydellisistä syistä. Kai toteaa tajunneensa muutenkin, ettei sähköasentajan työ ollut se hänen juttunsa.

– Kävin Suomen ensimmäisen personal trainer -koulutuksen jo vuonna 1996, jolloin toiminta oli vielä vaatimatonta. Sain kuitenkin hyvää pohjatietoa ja toimin muun muassa Karita Mattilan personal trainerina jonkin aikaa. Ravintopuoli alkoi kiinnostaa pt-koulutuksen yhteydessä ja jatkoin alan opiskelua, kun vastaan tuli omia terveysongelmia.

Kai käy parhaillaan Ravintoasiantuntijat.fi-koulutusta, josta valmistuu ensi talvena.

– Olen tehnyt myös pikkuisen personal trainer -hommia, vaikka paperit siltä alalta jäivät hankkimatta. Kun valmistun, rupean pitämään luentoja ja ravintoneuvontaa. Työpaikkoja olisi, mutta niihin tarvitaan aina papereita. Olen kuitenkin pitänyt harrastepohjaisia hyvinvointiluentoja, ja hyvin viesti tuntuu menevän perille ilman papereitakin.

Ongelmat alkavat

Kun Kai oli kolmekymppinen, hän harrasti säännöllisesti painia ja kuntosalia. 188-senttiseen varteen oli kertynyt kiloja 105.

– Kun täytin 30, suolisto-ongelmat alkoivat. Jatkuva ripuli johti veriripuliin ja terveydentila alkoi huonontua, sillä elimistö ei saanut tarvittavia ravintoaineita. Kävin eri lääkäreiden vastaanotoilla neljän vuoden ajan, kunnes suolistotähystyksestä selvisi, että podin tulehduksellista paksunsuolen sairautta eli colitista. Sitä hoidetaan yleensä lääkkeillä ja vaikeissa tapauksissa leikkauksella.

Lääkekuuri ei kuitenkaan auttanut Kaita. Ongelmat pahenivat ja kun paksusuoli alkoi lähennellä kuoliota, harkittiin jo leikkausta. Kai painoi tuolloin enää 78 kg ja hänen hemoglobiininsa oli vain 80. Normaalisti viimeksi mainittu pyöri 165 paikkeilla, joten tilanne oli huolestuttava.

– Onneksi sain tuolloin vinkin ravitsemuskirjasta, jossa mainittiin krooninen paksunsuolentulehdus ja sen parantaminen ruokavaliolla. Se oli käännekohta elämässäni. Kaikki oireet hävisivät, kun olin noudattanut uutta ruokavaliota vain kahden viikon ajan, mikä oli aivan uskomatonta. Kyseessä oli kuitenkin hyvä esimerkki siitä, kuinka vastaanottavainen elimistö on, kun ongelman aiheuttaja poistetaan.

Uusi kauppakassi

Sittemmin Kai sai vielä toisenkin ikävän diagnoosin, sillä hänellä todettiin valkojäkälä. Se on ihon sidekudoksen sairaus, jossa ihon kollageeni- ja kimmosäikeet rappeutuvat ja verisuonisto kärsii. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jonka syytä ei tiedetä. Tähänkin sairauteen Kai on löytänyt avun luonnonmukaisista ja ravitsemuksellisista vaihtoehdoista.

– Entisessä elämässäni söin ”ravitsevaa, terveellistä ja monipuolista” kotiruokaa, niin kuin ravitsemusterapeutit sanovat. Noudatin siis virallista ruokapyramidia. Lääkärikin vakuutti, ettei ravitsemuksella ole mitään tekemistä sairauksieni kanssa. Käsiini saamani terveyskirja puhui kuitenkin aivan toisin, joten päätin ruveta noudattamaan sen oppeja.

Siitä alkoi Kain koko elämänmittainen kokeilu. Ihan ensimmäiseksi piti suunnitella kaupassa käynti uusiksi. Sinne jäivät kaikki valmisruuat, jauheliha, peruna, lihaleikkeleet, spagetti, pasta, valmiskastikkeet, kana- ja riisiruuat. Tilalle ostoskoriin tiensä löysivät kasvikset, hedelmät, kasvisproteiinit, pähkinät ja siemenet.

– Alkuun tein sen virheen, että jätin kaiken eläinproteiinin pois. Eläinkunnan tuotteissa on myös paljon hyviä puolia. Nykyään syönkin päivittäin 12–18 raakaa kananmunaa.

Kai oli kasvissyöjä 10 vuoden ajan ja sairaudet pysyivät oireettomina. Ongelmat alkoivat kuitenkin uudestaan aina veriripulia myöten. Hän joutui palaamaan lähtöruutuun.

Kai joutui taistelemaan sairauksiensa kanssa kolmen vuoden ajan. Hän hankki lisää tietoa, jututti alan asiantuntijoita, kokeili erilaisia hoitoja ja vaihteli ruokavaliotaan. Vastaan tuli runsaasti turhauttavia vaiheita ja toisinaan sairaus tuntui ottavan miehestä yliotteen.Kolmen vuoden taistelu

– Voimat alkoivat hiipua. Jossakin vaiheessa palat kuitenkin loksahtivat paikoilleen ja tajusin kokonaisuuden merkityksen. Ymmärsin, että myös stressinhallinta on hyvin suuri tekijä ihmisen terveydentilassa.

Elimistön tulehdustila voi olla jatkuvaa ja hiljalleen kytevää eli matala-asteista tulehdusta.

– Nyt tiedostan kaikki aiheuttajat. Tulehdus on aina elimistölle epäedullinen ja usein se voi johtua väärästä ravinnosta, tupakoinnista ja myös stressistä. Liikuntatottumusten muuttaminen oli yksi tärkeä käännekohta toipumisessani. Muutin raskaan ja kevyen liikunnan suhdetta.

– Nykyään harrastan liikuntaa samoilla tehoilla kuin ennenkin. Kiipeilystä ja maastopyöräilystä on tullut kiinteä osa elämääni ja uutta ajatusmaailmaani. Näillä lajeilla on positiivinen vaikutus myös mielen ja stressin hallintaan. Harrastan myös avantouintia.

Lääkäri ihmetteli

Ihan kommelluksitta Kain polkupyöräharrastus ei kuitenkaan ole sujunut. Alamäkipyöräily ei ole ihan vaaratonta touhua, jonka hän on saanut kokea kipeän omakohtaisesti.

– Se sattui vuosi sitten syyskuun viimeisenä päivänä. Vedin hyppyristä polvi edellä maahan. Reisiluun pää meni lonkkakupista ja pakarasta läpi, ja yksi lääkäri totesikin, että nykyiset harrastukset voi sitten unohtaa. Olin kuitenkin toista mieltä, mutta kirurgille täysi kymppi käsityötaidosta.

– Rupesin hoitamaan itseäni vaimon Bemer-hoitolaitteilla, ja kuuden viikon päästä olin polkupyörän selässä. Kolme kuukautta siitä ajoin jo maastopyörällä, jolla menin muun muassa lääkärin jälkitarkastukseen. Lääkäri katseli lonkan räjäytyskuvaa, pyöritteli päätään ja kysyi, olinko syönyt lääkkeeni. Vastasin siihen, etten sitten ensimmäistäkään, johon hän totesi, etten voi sitten parantuakaan.

– Sitten hän alkoi kysellä, kuinka kepeillä kävely sujuu, jolloin vastasin hänelle tulleeni paikalle polkupyörällä. Hän puuskahti siihen, etten voi olla sama mies. Olinpa vaan. Eivät ne voineet käsittää, että äijä tulee kolmen kuukauden kuluttua onnettomuudesta fillarilla jälkitarkastukseen.

Kai vakuuttaa toipuneensa täysin onnettomuudestaan. Varmemmaksi vakuudeksi hän kertoo sijoittuneensa SM-enduro-osakilpailussa kesällä kolmanneksi!

Valittuja 
mielipiteitä

Kun Kai Kiviranta alkaa pudotella ravitsemusaiheisia mielipiteitään, jossakin varmasti kädet puristuvat nyrkkiin. Aloitetaan hänen omasta ruokavaliostaan.

– Se on sekoitelma kivikauden eli Paleo-ruokavalion ja elävän ravinnon välillä. Kartan nopeita hiilihydraatteja kuten viljaa, pastaa, perunoita ja riisiä. Soijaakaan en syö jos sitä ei fermentoida. Sama koskee myös viljoja, mutta kun niitä vähän idättää, saadaan täydellinen ravintoaine.

Kun Kai haluaa herkutella, tehdään pitsa, mutta pitsan pohjan on oltava gluteenittomasta viljasta ja mukana on oltava myös mantelijauhoa. Täytteet ovat tietysti mahdollisimman laadukkaita.

– Käytän myös jonkin verran ravintolisiä. D-vitamiinista on puhuttu hirveästi, mutta on unohdettu, että se tarvitsee toimiakseen myös magnesiumia ja K2-vitamiinia. Käsitykseni mukaan D-vitamiinia on syytä ottaa 1,75 mikrogrammaa elopainoa kohti, ja kun painan nykyään noin 90 kiloa, minulle se tekee noin 125 mikrogrammaa vuorokaudessa. Se on siis moninkertaisesti enemmän kuin viralliset suositukset. Otan päivittäin myös laadukkaan monivitamiinivalmisteen, jolla tarkoitan Vogelin Bio-Strathia.

Urheilujuomistakin hänellä on oma tiukka käsityksensä.

– Jos oikeasti treenataan kovaa, silloin heraproteiini urheilun jälkeen on hyväksi. Myös kaikki kasvismehut kuten vaikkapa tomaattimehu ovat hyviä, samoin omenaviinietikka sopii palautusjuomaksi.

Rasvaa ja rasvaa

Rasvoista Kai on sitä mieltä, että sopiva annos on yksi gramma rasvaa elopainokiloa kohti.

– Tietysti tarkoitan silloin laadukasta rasvaa, jota kasviöljyistä ovat muun muassa hamppu-, avokado ja oliiivöljyt – ja eläinkunnan rasvat ovat omega-3:n kannalta hyvin tärkeitä. Meillä suurin ongelma on omega-3:n ja omega-6:n vääristynyt suhde, mutta senkin voi nykyään mittauttaa verikokeella.

Ihmisen solukalvo muodostuu rasvoista eli lipideistä, ja osa siitä prosessista on myös tyydyttynyttä eläinrasvaa.

– Päivittäisen 12–18 raa’an kananmunan ohella syön graavia kalaa vähintään kerran päivässä, mistä saan lisää omega kolmosta. Voista ja lehmänmaitotuotteista en oikein välitä, mutta jos on pakko tehdä joku leivän levite, silloin sopiva annos on yksi osa voita, yksi osa vettä ja yksi osa oliiviöljyä – ja vähän mausteita päälle.

Koska Kai on paimiolainen, on syytä kysyä hänen mielipidettään myös naapurikaupungin Raision maankuulusta leivänlevitteestä. Mies purskahtaa iloiseen nauruun.

– Juu. Sillä voi kuulemma hyvin rasvata veneen pohjaa!

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Roni Lehti

Terveys-Hymy 11-12

Teksti: Hymy
Avainsanat: ripuli, stressi, ravinto, liikunta, hyvinvointi, ruokavalio, suolisto, rasva, paksusuoli, paksusuolentulehdus, valkojäkälä

Kommentit

Kaikista kylähulluista sitä juttuja tehdään, eikö teillä ole mitään kritiikkiä noita ”koulutuksia” kohtaan?
T. Veronmaksaja

Oma kommentti