Elämäni biisi jatkuu Ylessä – mutta kuuluuko sitä tehdä meidän verovaroilla?

YLEN TV-TESTIKUVA 6/2002
C PEKKA NIEMINEN/YHTYNEET KUVALEHDET OY/KUVA-ARKISTO

Artikkeli on uutisen sisältävä mielipidekirjoitus.

Elämäni biisi -sarja jatkuu Ylessä.

Sarja on yksi kanavan kalliimpia tuotantoja. Summia ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta arvioiden mukaan yhden suuren livejakson hinta voi nousta 60 – 100 000 euroon. Tavatonta ei ole sekään, että tietyissä isoimmissa livelähetyksissä televisiokanavan maksama hinta tuotantoyhtiölle voi tuplaantua.

Elämäni biisissä jaksoja tulee kerran viikossa.

Yleisradio on potkinut työntekijöitä pois ja elää vankan säästöbudjetin kourissa.

Monet saattavatkin miettiä, että kuuluuko kallis viihdeohjelma nimenomaan Yleisradion ohjelmistoon, vai olisiko sinänsä erinomaisen ohjelman paikka kaupallisella televisiokanavalla.

Esimerkiksi Maikkarilla.

Maikkarin viihdeohjelmat nykyisellään ovat suurelta osin viihdevirtaa suoltavaa köykäistöä, jonka olisi hyvä löytää uusia menestysreseptejä ohjelmistoonsa. Toki myös poikkeuksia on.

Esimerkkejä nimillä on ehkä turha mainita, jotta luovan työn tekijät eivät menetä luovuuttaan. Kysehän on hyvin taiteellisesta ammatista luoda televisio-ohjelmia. Eikö niin? Siinä luovuus voi loppua. Ja eihän me sellaista haluta, eihän?

Yleensäkin eri kanavien ohjelmiston köykäisyys on johtanut siihen, että striimausalustat ovat yhä suositumpia.

Suomessa näkyy parisenkymmentä kanavaa, ja myös laadukkaista televisiosarjoista sekä kilpaillaan että niitä yritetään tehdä lähes jokaisessa televisiotuotantoihin keskittyneissä suomalaisissa tuotantoyhtiössä.

Mutta siis alun kysymykseen – kuuluuko veronmaksajien maksaa noin kallista Ylessä esitettävää tuotantoa.

Tuskin kukaan tavallinen mattimeikäläinen tai liisateikäläinen tietää mitkä ovat lopulliset kulut tämänkin tuotannon toteutuksessa.