Jatkosodassa nuori Kosti Keski-Nummi teki 80 sotalentoa ja kävi 55 ilmataistelua. Nuori hurjapää taisteli yhdessä legendaarisen hävittäjä-ässä Hans ”Hasse” Windin kanssa.
Teksti Mika Katajala kuvat Mika Katajala ja Kosti Keski-Nummen kotialbumi Kosti Keski-Nummi ei peittele intoaan muistellessaan sotavuosiaan, jotka eivät olleet hänelle helppoja.
– Se oli nuorelle sotalentäjälle suuri nautinto, kun pääsi ampumaan naapurin konetta, se on tosi! Venäjän pojat olivat huonommin koulutettuja ja kerran ammuimme alas viholliskoneen, jota oli ohjannut vasta 16-vuotias pojannulikka. Naapurilla oli taivaalla suuri ylivoima, mutta juuri hyvän koulutuksen vuoksi me saimme runsaasti loistavia ilmavoittoja, Kosti Keski-Nummi hymyilee.
Vaiherikas sotatie
Hyväkuntoinen 93-vuotias rintamaveteraani asuu nyt Hämeenlinnassa ja hän on saanut ansaitsemansa paikan sotainvalidien Ilves-Majasta, kymmenpaikkaisesta palvelutalosta. Alati hymyilevä sotiemme sankari alkaa muistella vaiherikasta sotatietään, mistä ei todellakaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut.
Kosti Keski-Nummi on kotoisin Pohjanmaalta, Kauhajoen Nummijärveltä. Maalaistalon poika liittyi 12-vuotiaana suojeluskuntaan ja siitä jäikin varsin hyvät muistot.
Kosti oli hieman toisella kymmenellä, kun kuuluisat Karhumäen lentäjäveljekset Urho ja Niilo tulivat Kostin kotikylälle suorittamaan yleisölennätyksiä. Pieni miehenalku silitteli koneen kiiltävää runkoa ja paikalle käveli Urho Karhumäki. Hän otti Kostin syliinsä ja poika pääsi ihailemaan aitiopaikalta lentokoneen ihmeellisiä hallintalaitteita. Silloin syttyi kipinä ilmailuun, eikä se koskaan enää sammunut.
Vuonna 1939 Kosti haki 16-vuotiaana vapaaehtoisena ilmavoimien palvelukseen. Vastaus oli kielteinen, sillä alle 17-vuotiaita ei otettu palvelukseen. Talvisota riehui ja Kosti täytti 17 vuotta tammikuussa 1940. Postiin lähti välittömästi uusi hakemus. Nyt tärppäsi ja hänet hyväksyttiin maaliskuussa, silloin päättyi myös talvisota, ilmavoimiin ja lentäjäkoulutus alkoi saman vuoden lokakuussa aliupseeriohjaajakurssilla numero 11.
Kaksipaikkainen avokone Smolik
Nuoren lento-oppilaan ensimmäisen harjoituskone oli kaksipaikkainen avokone Smolik. Lentokoulutusta eri konetyypeillä kesti kolme vuotta ja se onnistui erinomaisesti. Nuoresta soturista leivottiin alikersantti. Nykyiseltä sotilasarvoltaan Kosti Keski-Nummi on ylikersantti.
Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941. Joulukuussa 1942 Kosti siirtyi täydennyslentolaivue 35:een ja seuraavan vuoden maaliskuussa rintamalle hävittäjälentolaivue 24:een ja sen kolmanteen lentueeseen. Kosti on koko laivueen ainoa enää elossa oleva hävittäjälentäjä. Kyseinen hävittäjälentolaivue pudotti talvi- ja jatkosodassa peräti 877 viholliskonetta.
Nuori huimapää aloitti sotatoimet amerikkalaisella tukialushävittäjä Brewsterillä. Vuoden kuluttua hänen nimikkokoneekseen tuli kuuluista saksalaisten kehittämä Messerschmitt 109 G6.
– Mersu oli silloin maailman nopein kone. Sillä pystyi vetämään vaakalentoa 600 kilometriä tunnissa. Kone oli tehokas ja siinä oli Mauserin valmistama huippuluokan lentokonetykki, minkä tulinopeus oli 740 laukausta minuutissa. Koneen moottorin päällä oli lisäksi kaksi 13-millistä konekivääriä, joten kyllä tulivoimaa löytyi.
– Venäjän poikien käyttämät La 5 ja Jak 9 olivat myös laadukkaita ja tehokkaita hävittäjäkoneita. Vihollisella oli ilmataisteluissa koneylivoima. Jos meillä oli ilmataistelussa neljä konetta, vihollisella niitä oli kymmenen.
Ura jatkosodassa menestys
Kosti Keski-Nummen hävittäjälentäjä ura jatkosodassa oli suuri menestys. Hän lensi kaikkiaan 80 sotalentoa ja osallistui 55:een rajuun ilmataisteluun. Kostille kertyi 16,5 ilmavoittoa. Niistä virallisiksi laskettiin 5,5. Mistä virallisuus ja moinen puolikas? Veteraania naurattaa.
– No se puolikas tuli, kun ammuimme luutnantti Suhosen kanssa alas saman viholliskoneen. Ei tullut varmuutta, kumman koneen ase teki siitä selvää ja niinpä lentueemme päällikkö totesi, että pistetään homma puoliksi.
– Mitä taas tulee noihin virallisiin ilmavoittoihin eli pudotuksiin, niin niillä piti olla aina muitakin silminnäkijöitä kuin vain viholliskoneen tuhonnut hävittäjälentäjä. Minä ammuin alas 16 viholliskonetta ja kymmenen niistä vajosi Suomenlahden pohjaan.
– Moni on kysynyt minulta vuosikymmenten saatossa, pelkäsinkö taivaalla ilmataistelujen aikana. En pelännyt, ei siellä ehtinyt pelätä, kun viholliskoneet pörräsivät ympärillä, Kosti sanoo.
Legendaarinen hävittäjä-ässä ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Hans ”Hasse” Wind oli hävittäjälentolaivue 24:n päällikkö. Hasse oli päällikkö miesten mieleen, myös Kostin.
– Hasse oli mahtava tyyppi, ystävällinen ja reilu. Asustimme korsuissa ja yleensä Hasse tuli nimenomaan miehistökorsuihin iltaa istumaan ja jutustelemaan meidän kanssamme.
Puna-armeijan massiivinen suurhyökkäys Karjalankannaksella alkoi kesäkuun 6. päivänä vuonna 1944. Se muodostui sodan käännekohdaksi ja syyskuussa Suomen oli taivuttava koviin rauhanehtoihin.
Kesäkuun 28. päivänä kapteeni Hasse Wind vei yksitoista hävittäjää torjuntataisteluun legendaarisen Tali-Ihantalan yläpuolelle. Kosti lensi Hassen siipimiehenä.
– Pudotin taistelun aikana kaksi Venäjän poikien hävittäjää ja yhden maataistelukoneen. Sitten alkoi polttoainevalo vilkkua. Kurottauduin potkurivipua kohti, kun yhtäkkiä koneen takana ja kuomussa jysähti. Luoti hipaisi ohimoani ja kuolema kävi millin päässä. Jos en olisi kurottanut itseäni juuri silloin, luoti olisi mennyt suoraan pääni läpi.
Mahalasku pellolle
Kosti oli haavoittunut ja tajunnantaso laski koko ajan. Hän sai ohjattua koneensa Saimaan kanavan kautta Nuijamaalle. Silloin kone sammui, polttoaine oli loppunut. Urhea mies päätti tehdä viimeisillä voimillaan mahalaskun pellolle. Se onnistuikin täydellisesti.
Viimeisillä voimillaan Kosti nousi ohjaamosta koneen siivelle ja saman tien hän meni tajuttomaksi.
Tuntia myöhemmin Hasse Wind joutui pahaan pulaan. Vihollisen Airacobran kranaatit räjähtivät hävittäjä-ässän mittaristossa ja selkäpanssarissa. Hasse haavoittui pahoin, mutta onnistui juuri ja juuri ohjaamaan koneensa Lappeenrantaan. Hasse kertoi jälkeenpäin, ettei muista loppulennostaan yhtään mitään.
– Siellä me Mikkelin sotasairaalassa makailimme Hassen kanssa samassa huoneessa haavojamme nuollen.
– Kun rauha tuli, olin Saarisen Jorman kanssa taivaalla tiedustelulennolla. Ihmettelimme Jotten kanssa, mihin ihmeeseen viholliskoneet olivat hävinneet. Kun palasimme kentälle, kuulimme, että aselepo on solmittu. Vihollinen määräsi meille puoli vuotta lentokieltoa ja minä toimin aselevon tultua jonkin aikaa sotilaspoliisina junissa, Kosti muistelee jatkosodan päättymistä.
Veri veti ilmaan
Sodan jälkeen Kosti Keski-Nummi toimi kaksi ja puoli vuotta Porin lentorykmentissä lennonopettajana. Hän solmi avioliiton Lahjan kanssa, joka oli opettaja. Kosti päätti pätevöityä samalle alalle ja kävi Rauman seminaarin.
Pariskunta työskenteli kouluissa Kauhajoella ja Lohtajalla. Kosti ja Lahja saivat yhden tyttären ja kolme lastenlasta sekä vielä yhden lastenlastenlapsen. Lahja kuoli puolitoista vuotta sitten 95-vuotiaana.
Kosti ei rauhan tultua jättänyt lentämistä, vaan harrasti purjelentoa niin kauan, kunnes se oli aiheuttaa välirikon pariskunnalle.
– Lahja aina pelkäsi, kun olin ilmassa. Enhän minä malttanut kuitenkaan lopettaa upeaa harrastustani, vaikka ikää jo oli. Kerran kun tulin lentelemästä, koti oli tyhjillään. Lahja ja tytär olivat lähteneet. Lopulta löysin heidät Lahjan sisaren luota Pohjois-Pohjanmaalta Pyhäjoelta.
– No periksi annoin, eikös me miehet aina niin tehdä. Sopu palasi ja elimme onnellisina Lahjan kuolemaan saakka, Kosti sanoo hymyillen.
Kosti Keski-Nummen elämästä on julkaistu kirja Siipimiehenä Kannaksella – hävittäjälentäjä Kosti Keskinummi.
Juttu julkaistu Hymyn painetussa lehdessä vuonna 2017. Hymy.fi julkaisee sotasankarien tarinoita nyt uudelleen verkossa, jotta heidän arvokkaat tekonsa ja muistonsa eivät unohdu.
Kommentit
Oma kommentti