Rahapeliriippuvainen Juho Lehtinen
Kiinnostus rahapeleihin alkoi jo lapsena. Sittemmin peliriippuvuus oli tuhota koko elämän.
Orimattilalainen Juho Lehtinen, 36, muistaa varmasti ikuisesti päivämäärän 31.12.2019. Silloin hän pelasi viimeisen kerran rahapeliä. Sen jälkeen hellitti taakka, joka oli raskauttanut hänen elämäänsä päivin ja öin. Rahapelit eivät olleet antaneet hetken rauhaa. Tai ehkä sen pienen hetken, kun peli näytti olevan suosiollinen, ja rahaa kilahti tilille. Sitten tuo raha jo upposikin nopeasti uuteen peliin.
Juho oli vaikeasti rahapeliriippuvainen, mikä luetaan virallisesti toiminnalliseksi riippuvuushäiriöksi. Arkea hallitsivat tuolloin ahdistus, häpeä, yksinäisyys ja rahahuolten aiheuttama valtava stressi. Tämä kaikki aiheutti epätoivoa ja näköalattomuutta. Erilaisia velkoja oli kertynyt niin massiivinen summa, ettei siitä näyttänyt olevan ulospääsyä.
”Joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 2019 tapasin nettideitin, joka opetti minua omalla esimerkillään puhumaan avoimesti. Samassa pelaaminen menetti kiinnostavuutensa”, Juho kertoo.
Sittemmin Juho ei ole pelannut rahapelejä, ei lotonnut, ostanut arpoja tai koskenut nettikasinoon. Hän on mukana nykyään aktiivisesti Pelirajaton-toiminnassa auttaen muita samaan jamaan joutuneita. Vertaistuki on tunnetusti pelastanut monta rahapeliriippuvaista.
Rahapeliriippuvaisia on Suomessa arviolta 100 000. Kun päälle lasketaan rahapeliriippuvaisten läheiset, lukumäärä hipoo jo miljoonaa. Myös läheiset tarvitsevat apua, ja sitäkin Pelirajaton tarjoaa.
”Minut tosin pelasti käsittämätön tuuri, nimittäin tämä täydellinen osuma Tinderissä. Jälkeen päin harmittaa, etten hakeutunut vertaistukiryhmään. Olin melkoisen rikki tuolloin”, Juho painottaa vertaistuen tärkeyttä rahapeliriippuvuuden hoidossa.
Tulevaisuus näytti toivottomalta velkataakan ja työuupumuksen takia. Juholla oli lääkärin määräämä masennuslääkitys ja takana epäselvä ja rankka ero. ”Tuolloin mietin, miksi tehdä töitä, joista en nauti, eikä niistä edes jää käteen mitään kaikkien velkojen jälkeen? Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja raskas.”
Rahapeliriippuvainen Juho Lehtinen
Kymmeniä velkojia
Juho asuu Orimattilassa yksiössään suloisen Sookie-kissansa kanssa ja työskentelee enimmäkseen kotona ohjelmistokehittäjänä. Enää työ tietokoneella ei vedä häntä nettipelien pauloihin, kuten ennen. Pelaamiseen löytyi aina tilaisuus vaikka kesken työpäivän sopivan tauon aikana. Ei Juho silloin huomannut tarvitsevansa liikuntaa, terveellistä ravintoa, eikä edes riittävää unta.
”Pelasin koko ajan. Silloin kuvittelin pärjääväni vähillä yöunilla. En harrastanut liikuntaa, ja söin mitä sattuu”, Juho muistelee.
Kouluttauduttuaan vertaisohjaajaksi ja kokemusasiantuntijaksi hän kokee tekevänsä arvokasta työtä muiden hyväksi.
”Koulutus ja muiden auttaminen on vahvistanut myös omaa hyvinvointiani.”
Hän laskeskelee olleensa ohjelmointialalla kolmisentoista vuotta. Niistä vuosista suurin osa kului kovassa stressissä jatkuvan velkakierteen ja uusien haasteiden aallokossa. Hän on koulutukseltaan datanomi, ja insinööriopinnotkin olisivat viittä vaille valmiit. Työelämä kutsui taitavaa tekijää, joten opinnot jäivät.
Juho kertoo vaihtaneensa työpaikkaa tiuhaan.
”Tarvitsin koko ajan enemmän rahaa pelaamiseen ja velkojen maksuun. Tai enhän oikeastaan maksanut niitä, lyhensin vain pikavippejä, kortti- ja pankkilainoja sekä maksoin kavereilta lainaamiani rahoja takaisin”, Juho muistelee.
Vuokran Juho maksoi palkallaan säntillisesti, mitä nyt muutaman kerran joutui pyytämään lisäaikaa vuokranantajalta. Vaikka IT-alalla palkat ovat kohtuullisen hyvät, Juhon palkka hupeni saman tien, kun se ilmestyi tilille. Juhosta tuli taitava peluri myös velkojien ja pakollisten maksujen kanssa vekslatessaan. Pahimmillaan ”rahansaajia” oli yli 40. Heitä piti rauhoitella ja maksella sen verran, että luottamus ja luottotiedot säilyivät. Ja täytyihän joitain jäädä myös pelaamiseen!
”Vaihtamalla työpaikkaa sain helpommin lisää liksaa kuin pyytämällä palkankorotusta. Työpaikan vaihtaminen oli kuitenkin myös aina uuden oppimista, ja se lisäsi stressiä. Olinhan jo valmiiksi aivan uupunut lainataakkani ja taloudellisten ongelmien alla.”
Dopamiinimyrsky aivoissa
Pling, plong! Houkutteleva äänimaailma, värien välke ja loisto. Nopea reagointi. Nyt ei tullut kolmatta mansikkaa, mutta varmasti seuraavalla kerralla tulee! Yhä nopeutuva pelitahti voittojen kilahdellessa vei ajatukset pois arjesta ja tarjosi tilalle jännitystä. Koukuttava dopamiinimyrsky valtasi aivot, kun peli tuntui olevan suosiollinen.
”Olen ollut lapsesta asti taikauskoinen. Pelatessani ajattelin, että kun teen noin tain näin, se vaikuttaa jotenkin kohtaloon tai ainakin pelikoneeseen”, Juho kertoo.
Rahapeliriippuvaiset ovat kertoneet jääneensä jo lapsena rahapelikoukkuun. He näkivät, kun kauppareissulla vanhemmat tai isovanhemmat syöttivät välkkyviin ja kiliseviin pelikoneisiin kaupan tiskiltä jääneitä kolikoita. Moni sai jo lapsena itsekin kokeilla onneaan. Sehän oli vain viatonta hupia.
”Minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus, eikä perheessämme juurikaan harrastettu rahapelejä”, Juho muistelee.
Mutta niin vain koukkuun jäi Juhokin noin kymmenen vanhana. Hän harrasti jalkapalloa, ja pelireissujen taukopaikoilla oli kivaa pelata rahapelejä muiden poikien kanssa. Eväsrahat hupenivat koneisiin. Mukana olleet aikuiset kyllä huutelivat muodon vuoksi kahvipöydästä, että pois sieltä.
”Ehkä silloin kuitenkin ajateltiin, että pojat on poikia. Se oli sellaista viatonta viihdepelaamista, olimmehan lapsia.”
Kun pelaamiseen asetettiin ensin 15 vuoden ikäraja, ja myöhemmin se nostettiin 18 vuoteen, Juho muistaa, että kaupoissa saatettiin pelaaminen kieltää tai lukita pelikone etänä kassoilta.
”Pelaaminen oli myös jännittävää, koska se oli kiellettyä. Pelaaminen oli minulle kilpailua. Kuka voittaa, kuka häviää? Silloin muutama markka oli iso raha, myöhemmin sitä olivat kympit ja sittemmin paljon isommat summat. Voitonpotin tuottama ilo on suhteessa omaan tulotasoon”, Juho pohtii.
Nettipelit lumosivat
Kun Juho aloitti opinnot ammattikoulussa, pelaaminen muutti muotoaan ja tuli elämäntavaksi. Koulussa opiskelijaporukka vietti kaikki tauot koulun yhteistilassa pelaamassa pokeria. Panokset olivat pieniä, sillä eihän opiskelijoilla ollut isoja rahoja laittaa likoon.
”Korttipakalla pelattiin siitä, tuleeko musta vai punainen. Ihan kaikesta saimme vedonlyönnin tai pelin aikaan. Kyllä minulla tuossa vaiheessa oli jo selkeät merkit peliongelmasta”, Juho pohtii.
Ensimmäisessä kesätyöpaikassaan työkaveri kertoi elättävänsä itsensä nettipokerilla. Se kuulosti Juhosta ihmeelliseltä. Hänkin tutustui 18 vuotta täytettyään nettikasinopelaamiseen.
”Ensin ilmaisturnauksiin, mutta pian jo pelasin rahasta.”
Hän muistelee menettäneensä kahtena kesänä peleihin lähes kaikki kesätyötienestinsä. Kun opinnot jatkuivat ammattikorkeakoulussa, koulumaailma ja seurustelusuhde vähensivät pelaamista huomattavasti. Pelihimo nosti taas päätään, kun yhteiseen kotiin hankittiin opintolainalla tarpeellisia kalusteita, ja rahaa jäikin vähän yli.
”Olin kiinnostunut jo opintojenikin takia elektroniikasta, jota sitten ostin. Ja tietenkin myös pelasin. Sitten myin ostamaani elektroniikkaa, jotta saatoin jatkaa pelaamista”, Juho kertoo.
Salailun kierteessä
Kun työelämään pääsy kasvatti tuloja ja mahdollisti luottokorttien ottamisen, alkoi pitkä vippikierre. Osamaksuostaminen lähti lapasesta, ja pian velkaa oli aivan liikaa, jotta Juho olisi pystynyt hoitamaan osansa pariskunnan menoista. Kun puoliso oli muualla tai nukkui, Juho pelasi yötä myöten.
”Kun puolisoni ihmetteli rahatilannettani, ärsyynnyin kovasti. Ahdisti ja hävetti.”
Juho salaili pikavippifirmoilta tulleita kirjeitä. Tätä jatkui pari vuotta, kunnes tuli ero silloisesta puolisosta.
”Ei ero pelkästään tästä johtunut, mutta kyllä se siihen vaikutti isosti”, Juho myöntää.
Myöhemmin kuvioihin tulivat vielä pankkien tyrkyttämät lainat, joita sai hyvin helposti, ja vieläpä isoja summia. Sellainen on varma tuho velkaiselle rahapeliriippuvaiselle. Juhon pahin mörkö oli ollut luottotietojen menettäminen, ja hän olikin taitavasti ja sinnikkäästi neuvottelemalla saanut aina maksetuksi velkojaan edes sen verran, ettei tullut maksuhäiriömerkintöjä eivätkä luottotiedot menneet.
”Mielessäni ei oikeastaan pyörinyt mitään muuta kuin rästissä olevat laskut, velat ja tietenkin seuraava pelisessio, johon tarvitsin rahaa.”
Pitkään Juho koki, että hänellä oli rahaongelma, ei peliongelmaa. Lopulta hän hakeutui velkaneuvontaan. Odotusaika ja selvitysvaatimukset olivat hänelle kuitenkin liikaa.
”Kun olisin vihdoin päässyt eteenpäin, sanoin, ettei asia ole enää ajankohtainen. Tiedän, että moni rahapeliriippuvainen tarttuu avunsaannin tilaisuuteen hyvin hetkellisesti. Se hetki on nopeasti ohi”, Juho pohtii.
Rahapeliriippuvainen Juho Lehtinen
Pelätty ulosotto
Rahapeliriippuvaisten kertomukset ovat usein järkyttäviä. Eräs korkeasti koulutettu nainen pelasi ”yksikätistä” Ruotsin-laivalla ensimmäistä kertaa elämässään. Voitto kilisi kouruun, ja lopulta hän menetti omakotitalonsa pelivelkojen takia. Nuori perheenäiti yritti itsemurhaa häkämyrkytyksen avulla. Pienen pojan isä on valmis ajamaan päin rekkaa tai kallioleikkausta.
He selvisivät, mutta moni muu ei ole selvinnyt. Onko Juho pohtinut itsemurhaa synkimpinä epätoivon hetkinä?
”Olen, mutta se ei ole koskaan ollut minulle kuitenkaan todellinen vaihtoehto.”
Hän oli valmis hakeutumaan vertaistukiryhmään vuonna 2017, mutta ei peliriippuvuuteen liittyen.
”Kun läheiseni sairastui, olin valmis osallistumaan vertaistukiryhmään. Epäilin kuitenkin niiden olevan jotenkin uskonnollisia, ja kun vihdoin ryhmä olisi toteutunut, päätin olla osallistumatta. Tilanne ja mielialanikin oli juuri tuolla hetkellä melko hyviä. Oli helppo sanoa ei kiitos”, Juho muistelee.
Loppuvuosi 2019 oli hänelle kuitenkin käänteentekevä. Juho pääsi juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja hän hakeutui psykoterapiaan. Juho sai myös kerrotuksi avoimesti peliriippuvuudestaan läheiselle ihmiselle.
”Pelotti ihan hirveästi, mutta hän olikin hyvin ymmärtäväinen. Nyt kun olen kertonut riippuvuudestani myös eri nettialustoilla, reaktiot ovat olleet lähes aina positiivisia ja kannustavia.”
Juho on saanut masennus- ja ADHD-diagnoosin sekä lääkityksen. Hän on päässyt pienten ja isompien burn outien jälkeen tasapainoon työelämässä, ja kuin ihmeen kaupalla massiiviset rahaongelmat ovat nyt tietynlaisessa hallinnassa. Pelätty ulosotto olikin Juholle pelastus.
”Nyt tiedän, miten paljon rahaa ulosoton jälkeen minulle jää käyttöön. Ulosottotilanne ei olekaan niin hirveä kuin olin luullut. Velkoja en saa maksetuksi työtä tekemällä, mutta ne vanhenevat viimeistään 15 vuoden kuluttua, ellen pääse velkajärjestelyyn ennen sitä. Elämä on nyt hyvää,” Juho hymyilee rapsuttaen kissakaveriaan.
Kommentit
Oma kommentti