Kymmenisen vuotta sitten Anna Rak-Forss, 58, ja Robert Forss, 65, muuttivat Pietarsaaresta Costa Blancalle Espanjaan, jossa kiinteistöala vei heidät mukaansa.
TEKSTI: Susanne Strömberg
KUVAT: Antti Tuisku ja Annan ja Robertin kotialbumi
He tekivät sen, mistä monet haaveilevat – muuttivat kylmästä lämpimään, niin kuin Jukkapoika laulaa. Anna Rak-Forss ja Robert Forss eli Roope ovat aina olleet kiinnostuneita matkustamisesta ja eri kulttuureista.
”Ei ollut väliä matkustimmeko Ahvenanmaalle, Balille tai Espanjaan. Pohdimme aina mielemme sopukoissa samaa kysymystä: voisimmeko asua täällä? Olemme aina olleet sielultamme vähän levottomia”, Anna kertoo.
Mistään hetken mielijohteesta ollut kyse. Lasten aikuistuessa elämästä Pietarsaaressa oli tullut ehkä liian tasaista. Tutut rutiinit ja moneen kertaan koluttu ympäristö vuodesta toiseen oli nähty.
Espanjaan tutustuminen alkoi muutamasta vierailusta maassa asuvien ystävien luona. Yhtäkkiä Anna ja Roope huomasivat käyneensä siellä viisi kertaa puolentoista vuoden aikana. Jokin maassa veti magneetin lailla puoleensa.
”Tuli vahva tunne siitä, että entä jos nyt ihan oikeasti muuttaisimme sinne. Espanjassa on kohtuullisen helppoa saada töitä. Suomalaisia ja skandinaaveja on paljon. Olemme suomenruotsalaisia, kaksikielisiä ja englantikin taittuu hyvin. Saksaakin olimme hiukan puhuneet keskenämme, kun emme halunneet lasten ymmärtävän mitä puhuimme heille pieninä”, Anna nauraa.
Kun kolme aikuista lasta olivat muuttaneet pois kotoa, oli talossa hiljaista. Eräänä iltana Anna ja Roope katsoivat toisiaan sillä silmällä. He kilistelivät punaviililasinsa yhteen ja asia oli selvä. He tekisivät sen; muuttaisivat Espanjan Costa Blancalle Torreviejaan. Roope muotoilee kaiken hienosti pähkinänkuoreen.
”Meillä kaikillahan on vain yksi elämä. Täytyy päättää, miten sen loppupeleissä elää.”
Vuosi valmisteluun
Pietarsaaressa Anna työskenteli opettajana. Roope toiminnanohjaajana ja musiikinopettajana Kokkolan Rokkikoulussa. He pitivät työstään. Anna kuvailee muuttopäätöstä lähes intuitiiviseksi.
”Päätimme, että jäljellä oleva elämämme on tehty elettäväksi. Sen mukaan päätös oli helppo tehdä.”
”Emme kumpikaan ole myöskään niin sanottuja omakotitaloihmisiä. Materiaaliset asiat eivät ole meille kovin tärkeitä. Ja kyllähän sääkin vaikutti asiaan. Me pidämme auringosta ja lämmöstä”, he sanovat.
Lapset ottivat muuttoasian rennosti. Heillä oli oma elämänsä ja asiat kunnossa.
Vuosi kului käytännön asioiden suunnitteluun, tavaroiden läpikäymiseen, myymiseen ja pois antamiseen.
”Jokaisen tavaran kohdalla piti miettiä, otammeko sen mukaan vai emme. Se oli sekä vapauttavaa että haikeaa”, Anna sanoo.
Talon myyminen sujui melko helposti. Annan ja Roopen mukaan oven sulkeminen lopullisesti ei tuntunut dramaattiselta – pikemminkin luonnolliselta.
Anna haki töitä kiinteistönvälittäjänä Torreviejasta. Hän aloitti työt siellä tammikuussa 2018. Roope jäi vuorotteluvapaalle musiikinopettajan työstään. Hän tuumaili, että ainahan tapaksensa eteen voisi esiintyä ravintoloissa, jos töitä ei heti löytyisi Espanjasta.
Kun pakkaamisen aika koitti, mukaan lähti vaatteita, Roopen kitarat, valokuvia – ja untuvapeitot. Tiedä, vaikka niitä tarvisi?
Erilaiset aikataulut
Costa Blancalla odotti erilainen työelämä ja aikataulutus, joka ei muistuttanut suomalaista. Kello kahdeksan tasan -aika vaihtui enemmän katsotaan nyt miten käy -mentaliteettiin. Espanjalaisittain se tarkoitti joustavuutta.
”Minä sekä rakastan että vihaan suomalaista täsmällisyyttä ja tarkkoja kellonaikoja. Ehkä olen tottunut jo vähän tähän manjaanameininkiin”, kertoo Anna ja nauraa päälle.
Pariskunta kertoo, että yrittäjinä heidän pitää Espanjassa tehdä todella kovasti töitä – myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Aluksi Anna työskenteli sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa kiinteistöalanyrityksissä. Sen jälkeen hän oli opettajana kolme ja puoli vuotta Skandinaavisessa koulussa. Myös Roope sai töitä kiinteistöalanyrityksistä. Usein hän myös esiintyi – ja esiintyy edelleen viikonloppuisin ravintoloissa ja baareissa. Aluksi hänellä oli duo Cajsa-tyttären kanssa, joka muutti heidän kanssaan kolmeksi vuodeksi Espanjaan.
”Nyt tytär asuu avomiehensä ja heidän kaksivuotiaan lapsensa kanssa Vaasassa. Hän on sanonut meille, ettei meidän pidä koskaan muuttaa takaisin Suomeen. Hänestä on ihanaa tulla perheineen käymään aurinkoiseen ja lämpöiseen luoksemme. Se tuntui hyvältä kuulla.”
”Poikammekin asuvat Suomessa. Ivar vaimonsa kanssa Helsingissä. Heillä on myös kaksivuotias lapsi. Noak asuu Pietarsaaressa. Poikiemmekin mielestä he ovat todella etuoikeutettuja, kun he pääsevät tapaamaan meitä Espanjaan. Luvassa on silloin taattua laatuaikaa”, kertoo Anna.
Anna ja Roope myöntävät, että Suomessa asuvia läheisiä tulee välillä kovinkin ikävä. Aihe on arka, mutta he ovat oppineet elämään asian kanssa. Onneksi nykyajan teknologia auttaa. Heidän vanhempansakin ovat taitavia käyttämään WhatsAppia. Videopuhelut kaikuvat mantereelta toiseen usein.
”Mutta kyllä minä joskus heikkona hetkenä itken vuolaasti peiton alla, kun ikävöin läheisiämme. Mietin muutaman sadasosasekunnin, että mitä me olemme oikein menneet tekemään, kun muutimme Espanjaan? Mutta se menee kyllä sitten ohi”, Anna sanoo.
Erikokoisia taloprojekteja
Annan oltua muutaman vuoden kiinteistöalalla hän kokeili ammatillisesti jotain uutta. Hän työskenteli kolme vuotta kuvataideopettajana Torreviejan skandinaavisessa koulussa. Sittemmin Anna palasi kiinteistönvälittäjän töihin. Nyt sekä Anna että Roope tekevät töitä samassa yrityksessä Torreviejassa.
”Työskentelemme LEhomes-yritykselle, joka myy, vuokraa ja välittää asuntoja. Firman osaomistajana on energiapakkaus nimeltään Antti Tuisku. Työ on mielenkiintoista, sosiaalista ja psykologista silmää ja korvaa vaativaa”, he kertovat.
Kun töitä on paiskittu tarpeeksi, Anna ja Roope tapaavat lähteä kruisailemaan avoautollaan kolmeksi päiväksi jonnekin päin Espanjaa. Mukaan lähtee heidän koiransa Tofina.
Annalla on myös sivuprojekti. Se sai alkunsa kaksi vuotta sitten kadulta löytyneestä tyhjästä nukkekodi-sta.
”Espanjassa on tapana jättää kadulle tarpeettomia tavaroita kierrätykseen. Niitä saa kuka tahansa ottaa kotiinsa. Se on hauskaa ja käytännöllistä. Jotkut kritisoivat tapaa, mutta minulle se sopii”, kertoo Anna.
Anna alkoi sisustaa nukkekotia omatekosilla huonekaluilla. Näppäränä ihmisenä hän rustaa pienoishuonekaluja kierrätysmateriaaleista: kartongeista, napeista, koruista, pullonkorkeista, jäätelötikuista, kankaista ja ties mistä. Välillä hän ostaa valmiita pienoismalleja, vaikkapa kattiloita ja pannuja. Nukkekodit ovat saaneet muun muassa joogahuoneen, saunan, aasialaisen huoneen, Suomi-huoneen sekä Marimekko- ja Van Gogh -huoneet. Lopputulos näyttää hämmästyttävän aidolta ja todella uniikilta ja pikkutarkalta. Tässä voisi olla Annalle tulevaisuudessa lisäbisnes?
”Hullaannun täysin tästä omasta pienoismaailmastani. Olohuoneessamme on tällä hetkellä viisi nukkekotia. Harrastus vie paljon aikaa ja ajatuksia. Joskus, kun minulla on stressiä, Roope patistaa minut nukkekodin ääreen askartelemaan. Se tepsii aina”, Anna naurahtaa.
Yhteys on tiivis
Yhteys Suomeen, lapsiin, lapsenlapsiin sekä molempien vanhempiin on säilynyt tiiviinä. Vierailut ovat säännöllisiä ja vuodessa he viettävät neljästä kuuteen viikkoa Suomessa yhdessä.
”Silloin keskitymme pelkästään perheeseen ja läheisiin.”
Pietarsaaren upea Fäbodan merenranta hiekkarantoineen ja kallioineen on Roopelle tärkeä. Siellä heillä on myös kesämökki. Annan sydäntä lähellä on Forsby, hänen isänsä kotipaikka. Silti koti ei ole enää heille varsinaisesti mikään paikka tai tietty maa.
”Koti on siellä, missä me kaksi olemme yhdessä. Tulevaisuudessa haluisimme ehkä viettää kesät Suomessa.”
Uusi elämä Espanjassa ei ole ollut pakoa tai täydellistä unelmaa. Se on ollut tietoinen valinta ja vaatinut rohkeutta, positiivista ajattelutapaa ja ennen kaikkea kovaa työtä.
Yltiöpositiivisen elämänasenteen omaava Roope yrittää selittää elämänfilosofiaansa: pitää yrittää olla iloinen ja tyytyväinen ”turhasta”. Asenne taitaa olla yksi suomenruotsalaisuuden kantavista piirteistä.
”Silloin asioita jaksaa kantaa paremmin”, hän tuumii.
Espanjassa pariskunta on omaksunut myös sikäläisiä piirteitä: värikkäämmän pukeutumistyylin, poskisuudelmat ja spontaaniuden. Tiistainakin voi mennä ravintolaan ystävien kanssa syömään.
”Olemme muuttuneet rennommiksi. Elämä on täällä monella tapaa helpompaa ja ihmiset avoimempia.”
Anna ja Roope eivät suunnittele muuttoa takaisin Suomeen. Se olisi taloudellisien uhrauksien ja kovan työn sekä kontaktien luomisen jälkeen liian riskialtista ja raskasta.
”Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Voihan se olla, että 20 vuoden päästä olemme vanhainkodissa Pietarsaaressa ja minä soitan Sommaren är kort -kappaletta keinutuolissa”, Roope nauraa.
Kommentit
Oma kommentti