Niina: Grillimyyjästä rauhanturvaajaksi kriisinhallintatehtäviin

Uhkaavat tilanteet ja niiden rauhallinen purkaminen tulivat Niinalle tutuiksi jo hänen toimiessaan lukion jälkeen kolmivuorotyössä grillimyyjänä. Nuoruuden haaveet psykiatrin ammatista vaihtuivat poliisi- ja sotilaskoulutukseen, jotka veivät Niinan mielenkiintoisiin kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin Lähi-itään.

Nyt hän kertoo elämästään ja työstään Juha Veli Jokisen jutussa painetussa Hymyssä.

– Olin jo koulun jälkeen ollut Oulussa Höyhtyän grillillä töissä, ja jatkoin grillitöitä Tampereella Härmälän ja Tammelantorin grilleillä. Se oli pitkälti yötyötä ja asiakkaisiin lukeutui näin ollen myös sekakäyttäjiä ja syrjäytyneitä pikkurikollisia, Niina muistelee lehdessä.

– Kerran eräs vakiasiakas halusi ostaa lehden piikkiin, eli ”vihkoon”, ja kieltäydyttyäni hän veti povitaskustaan revolverin ja osoitti ohimoonsa. Onneksi tuokin tilanne saatiin ratkaistua ja rauhoitettua. En osannut silloin edes pelätä asetta, vasta armeijassa ja poliisikoulussa opin kunnioittamaan asetta, Niina muistelee.

Niinan valmistuessa poliisiksi työtilanne oli huono ja hän hakeutui rauhanturvaajatehtäviin Kosovoon. Vuonna 2015 Niinaa pyydettiin sotilastarkkailijakurssille ja vuonna 2016 yliluutnantin natsoilla ylennettynä hän palveli sotilastarkkailijana ensin Israelissa ja sitten Damaskoksessa.

– Mielenkiintoisinta on ollut Lähi-idässä. Vasta paikan päällä minulle avautui asioiden monimutkaisuus, vaikka olin niitä asioista opiskellut. Koko toimintaympäristö ja kulttuuri on niin erilainen.

Niina sanoo suoraan, että ei ole ikinä haaveillut avioliitosta ja omasta perheestä. Hän luokittelee itsensä vahvaksi, itsenäiseksi nykynaiseksi.

– Minulla on ollut poikakavereita ja pitkiäkin suhteita, mutta viimeisin suhde kaatui, kun lähdin rauhanturvaajatehtäviin. En voisi kuvitella hääseremonioita ja kaikkea sitä, mitä liitetään avioliittoon. Olen valinnut uran ja olen jo pian keski-ikäinen, en varmaan ikinä tule äidiksi, Niina pohtii.

Hän kertoo haastattelussa, että hänellä on vahva suojeluvietti heikompiin, erityisesti vanhuksiin ja sairaisiin ihmisiin.

Tasa-arvon kannattajana Niina ei halua identifioitua feministiksi, vaan varsinkin Suomen kontekstissa hän puhuu mieluummin tasa-arvosta ja yksilön vapaudesta, ilman että sitä liitetään feminismiin.

-En siksi, etten arvostaisi liikkeen ideologiaa, mutta Suomessa sillä on mielestäni vähän negatiivinen kaiku.

Lue mielenkiintoinen juttu lehdestä.

Niinan sukunimeä ei käytetä tässä jutussa hänen omasta pyynnöstään.