Nina Hecimovic sairastaa vakavaa verisyöpää. Kuolemaa odottaessaan hän takertuu ainoaan jäljellä olevaan oljenkorteen. Löytyisikö oikeantyyppinen kantasoluluovuttaja?
Nina Hecimovic kuulostaa väsyneeltä. Turvallisuussyistä haastattelu tehdään puhelimessa, sillä Nina on sairaalassa eristyksessä.
Heti alkuun ensimmäinen moka: kysyn, miten jakselet. Voisiko tässä enää p*******n jaksella, kuuluu rehellinen vastaus. Aloitusheitto kuulostaa kieltämättä kevyeltä. Nina on kuolemansairas. Hän sairastaa harvinaista verisyöpää, joka voi johtaa kuolemaan milloin tahansa.
Syövän itsensä lisäksi maailma on vaarallinen paikka Ninalle.
– Yksikin paha tulehdus, niin se on siinä, Nina toteaa.
Kello käy uhkaavasti, mutta Ninalla on vielä yksi oljenkorsi. Hän saattaisi pelastua, jos vain löytyisi oikeanlainen kantasoluluovuttaja. Heitä vain on aivan liian vähän. Siksi Nina haluaa antaa Hymylle haastattelun.
– Että joku vakavasti sairas pelastuisi. Kantasoluluovuttajaksi on helppo ryhtyä, ja siitä maksetaan kulukorvauksia. Mutta mikä olisi sen parempi korvaus, kuin olla sankari, joka pelastaa ihmishengen, Nina kysyy.
Lue Ninan haastattelu painetusta Hymystä, jonne sen on kirjoittanut toimittajamme Reija Kokkola.
Voisitko sinä olla hengenpelastaja?
Kantasoluhoito on viimeinen keino auttaa vakavasti sairastuneita. Suomalaisilla on erityinen, uniikki kudostyyppi, mikä vaatii juuri tietynlaisen suomalaisen kantasoluluovuttajan.
Veripalvelu kaipaa kipeästi uusia luovuttajia Suomen Kantasolurekisteriin. Kun olet liittynyt Suomen Kantasolurekisterin jäseneksi, kudostyyppitietosi kirjataan kansainväliseen tietokantaan. Kun vakavasti sairaalle potilaalle tarvitaan kantasolusiirre, etsitään kudostyypiltään sopivaa luovuttajaa tästä rekisteristä. Suurimmalle osalle rekisterin jäsenistä ei tule koskaan kutsua luovutukseen, mutta jokainen jäsen antaa mahdollisuuden elämään.
Mitä enemmän rekisterissä on jäseniä, sitä useammalla potilaalla on mahdollisuus parantua. Vuosittain noin 30 suomalaista luovuttaa veren kantasoluja.
Kommentit
Oma kommentti