Rankat kokemukset ovat jättäneet jälkensä, mutta vaikeuksista huolimatta Satu Taiveaho ei ole menettänyt elämäniloaan. ”Olen koettanut elää aina täysillä”, ex-kansanedustaja sanoo.
Teksti ja kuvat: Juhamatti Nieminen
Karikot rakkaudessa, lapsettomuussuru, keskenmenot ja kariutunut adoptioprosessi. Satu Taiveaho, 50, on kokenut elämässään rajuja pettymyksiä toinen toisensa perään, mutta ex-kansanedustaja ei ole antanut vastoinkäymisten lannistaa itseään.
”Olen koettanut elää aina täysillä. Iloiten ja riemuiten vahvalla tunteella. Toki elämässäni on ollut rankkoja ja vaikeita hetkiä, mutta olen noussut aina jaloilleni”, Satu siunailee.
Sitä Satu ei kiellä, etteikö rankat koettelemukset olisi vieneet voimavaroja. Ennenaikaista kuolemaakin Satu on pohtinut useamman kerran elämän potkiessa, josta hän kertoo tuoreessa Anneli Juutilaisen kirjoittamassa Satu Taiveaho – Elämäni roihu -elämäkerrassa (Docendo).
”Niissä hetkissä olen ollut väsynyt kaikkeen ja elämä on tuntunut näköalamattomalta”, Satu kuvaa kirjassa.
Satu esitteli kirjaansa lokakuussa synnyinkaupunkinsa Riihimäen kirjastossa, jossa hän kertoi elämänhalunsa olleen aina lopulta kuolemanhalua isompi.
”Elämän roihu ja ilo ovat nostaneet minut aina ylös, minkä jälkeen olen mennyt eteenpäin. Surullisten vaiheiden jälkeenkin.”
Yksi vaikeimmista paikoista Sadulle oli adoptioprosessin kariutuminen, mikä oli seurausta silloisen puolison, kansanedustaja Antti Kaikkosen Nuorisosäätiön vaalirahajupakkaan liittyneestä oikeusprosessista. Säätiön entisenä puheenjohtajana Antti sai vuonna 2013 viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen luottamusaseman väärinkäytöstä.
”Jouduin sotkussa sijaiskärsijäksi monella eri tavoin. En halua olla katkera, mutta Antti koki tapauksessa mielestäni kohtuutonta vääryyttä. Hän joutui kantamaan yksin vastuun, vaikka kyse oli koko puolueen pitkään jatkuneesta käytännöstä”, Satu huomauttaa.
Seuraukset eivät rajoittuneet vain adoptioon, vaan vaikuttivat myös parin elintasoon.
”Se tuli maksamaan perheellemme tosi paljon. Meillä oli yhteiset rahat. Oli säästöjä, jotka kaikki menivät Antin maksuihin.”
”Jokainen avioero on taloudellisesti kallis”
Taloudellista puskuria ovat vieneet avioerot, joita Satu on kokenut kolme.
”Jokainen avioero on taloudellisesti kallis. Enkä ole koskaan halunnut riidellä asioista, vaan olen mieluummin antanut periksi. Mutta koskaan minulla ei ole mikään mennyt ulosottoon. Olen aina saanut asiat hoidettua, vaikka välillä on ollut tiukkaakin.”
Tilannetta eivät helpottaneet lapsettomuuden kipuilut, jotka olivat seuranneet Satua jo nuoruudesta saakka. Ensi kertaa hän haaveili äitiydestä vuonna 1995 lukiosta päästyään, mutta omaa lasta hänelle ei koskaan siunaantunut yrityksistä huolimatta.
”Halusin lapsen jo nuorena, mikä oli aika hassukin toive näin jälkikäteen ajateltuna”, Satu naurahtaa.
Matkan varrelle mahtui useita keskenmenoja.
”Lapsettomuus on ollut elämänmittainen prosessi. Se on tuonut elämään erilaista surua ja murhetta. Olen kulkenut toiveikkuuden ja toivottomuuden vuoristorataa.”
Sijaislapset toivat ilon
Surut jäivät taka-alalle, kun Sadulle selvisi, ettei Antin tuomio vaikuta mahdolliseen sijaisvanhemmuuteen. Ensimmäinen sijoitettu lapsi, kymmenkuukautinen poikavauva saapui perheeseen vuonna 2014. Lapsi tuli lopulta pikavauhtia.
”Jos odotusaika oli ollut pitkä vuodesta 1995, niin lopussa kaikki tapahtui nopeasti. Kun haettiin lapsi kotiin ensi kertaa, purskahdettiin molemmat itkuun. Se on ollut elämäni ihanimpia ja upeimpia hetkiä, josta olen ikuisesti kiitollinen”, Satu herkistyy.
Sadun mukaan he ovat saaneet pojan kanssa luotua ainutlaatuisen yhteyden.
”Sellaisen, jota ei mikään tule koskaan rikkomaan tai ymmärtämään. Se on niin vahva. Olemme niin samanlaisia, vaikkemme olekaan biologisesti sukulaisia.”
Kaksikolle jäi lopulta viikko aikaa tehdä erilaisia hankintoja lasta varten, jotka pari pyrki tekemään herättämättä liikaa huomiota.
”Kauppaankin menimme hieman ennen kiinnimenoa. Liikuimme hyllyjen välissä kaulukset pystyssä kanniskelemassa jotain lasten ammetta, ettei kukaan huomaisi”, Satu naurahtaa.
Pari vuotta myöhemmin perheeseen tuli toinen sijoituslapsi, tyttö. Nyt molemmat ovat murrosikäisiä, joiden sijaisvanhemmuudessa on riittänyt haasteita.
”Ei ole ollut helppo polku, ei missään nimessä. Sijaisvanhemmuuteen liittyy niin paljon haasteita ja erityistarpeita. Se on erilaista kuin biologinen vanhemmuus.”
Mukana tulevat myös biologiset vanhemmat ja suku sekä sosiaaliviranomaiset, jotka valvovat sijaislasten etuja.
”Ne sanelevat elämää ja sitä, missä milloinkin voidaan olla ja mitä tehdä, eikä voi päättää kaikista asioista. Lapselle ei voi avata pankkitilejä, emmekä voi lähteä lomallekaan silloin kuin halutaan. Aina pitää pyytää lupaa sosiaaliviranomaisten työntekijöiltä.”
Uusi rakkaus löytyi
Sijaisvanhemmuudessa Satu on saanut tukea uudelta puolisoltaan, liiketoiminnan kehityspäällikkö Ville Rajalalta, jonka myötä elämään on tullut myös tämän aiemmasta suhteesta oleva teini-ikäinen tytär. Pari tapasi toisensa deittisovelluksen kautta vuonna 2023.
”Ville on rauhallinen ja hyvä isähahmo kaikille lapsille. Hän huolehtii minusta ja lapsista hirmu hienosti.”
Kaksikon huumorintaju tulee tutuksi syksyn mittaan televisiossa, kun he tähdittävät Nelosella nähtävää Amazing Race -seikkailurealityä. Sadun mukaan Villeä ei ollut vaikea suostutella mukaan, sillä hän on fanittanut kyseistä ohjelmaformaattia jo pitkään.
”Kohellusta ja naurua on luvassa”, Satu virnistää.
Reissussa pari täydensi toisistaan. Sadun mukaan hänellä on energisyytensä myötä taipumusta kiirehtimisiin, kun Ville on kaksikosta rauhallisempi osapuoli.
Erilaiset luonteet eivät suhteessa haittaa.
”Se on rikkaus”, Satu näkee.
Viime kevään kuvausten jälkeen pari otti uuden askeleen suhteessaan, kun rakastavaiset purjehtivat kesällä naimisiin. Vieraat he olivat kutsuneet paikalle Sadun 50-vuotisjuhlien varjolla.
”Ne olivat yllätyshäät vieraillekin”, Satu myöntää.
Iso eläinkatras
Häitä pari juhlisti Riihimäen kupeessa Janakkalassa sijaitsevalla maatilallaan, johon he muuttivat syksyllä 2025. Tilan yhteydessä Satu ja Ville pyörittävät omaa kanalaa, minkä lisäksi eläinkatraaseen kuuluu kaksi koiraa, kissa ja kaksi pupua.
”Rakastuimme ensisijaisesti taloon, mutta kyllähän eläimetkin tuovat paljon iloa elämään”, Satu kertoo.
Maalaistilan arkea Satu päivittää Facebookiin, johon hän on perustanut oman tilin Kanalasta kuuluu – kanatädin horinoita -tilin.
”Kanat ovat hauskoja otuksia. Ritva-Liisa on päätähti, mutta muutkin ovat persoonia. Yksi on ihan diiva ja toinen söpö sählääjä”, Satu hymyilee.
Maalaiselämä on tuonut elämään tasapainoa, jota 50 vuoden ikä on lisännyt.
”Se on tuonut rauhallisempaa otetta. Olen tullut seesteisemmäksi, vaikka olen edelleen sama luonnonlapsi kuin ennenkin. Innostun helposti kaikesta uudesta”, Satu luonnehtii.
Innostus näkyy hassutteluna, jota Satu aikoo jatkaa entiseen malliin.
”Aion hassutella jatkossakin. Kiipeillä puihin ja hyppiä ulkona yhdellä jalalla. Elämä on tehty elättäväksi. Asialliset työt hoidetaan asiallisesti, mutta muuten haluan elää roihuten ja ilolla. Ensi vuonna odottaa laskuvarjohyppy, jonka Ville on minulle jo hankkinut.”
Vanhenemista Satu on pohtinut paitsi taannoisen 50 vuoden rajapyykin myös tulevan podcastin myötä, jota hän on suunnittelut yhdessä ystävänsä kanssa. Työnimenä toimii Keski-ikäiset ja keskinkertaiset, jossa he keskustelevat keski-ikäisten elämästä iloineen ja suruineen.
”Kyseessä on teema, mikä on itselleni läheinen. Keski-ikäiset ovat suurin ikäluokkamme, mutta heille suunnattuja podcasteja ei hirveästi ole tarjolla.”
Ei ehdolle
Paksua nahkaa Sadulle on opettanut pitkä ura julkisuudessa. Hän nousi aikanaan SDP:n kansanedustajana eduskuntaan vain 26-vuotiaana vuonna 2003. Vaaleaverikköä ihailtiin, mutta julkisuudella oli myös kääntöpuolensa.
”Tuli tytöttelyä, mutta myös kaikenlaisia alastonkuvia ja tappouhkauksia. Ne olivat arkipäivää. Jotkut olisivat halunneet ostaa käytettyjä korkokenkiä”, Satu huokaa.
Paluu valtakunnan politiikkaan ei ole ollut Sadulla mielessä, eikä hän ole pyynnöistä huolimatta asettumassa ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Lapset ja työ Autismiliiton toiminnanjohtajana pitävät kiireisenä.
”Ei paloni yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ole kadonnut. Se vaatisi kuitenkin aikaa ja rahaa. Olen ajatellut, että lapset tarvitsevat minua vielä enemmän kotona”, Satu pyörittelee.
Kommentit
Oma kommentti