Ravintolayrittäjä Lauri Turtola Porista veti herneet nenään ihan aiheesta, kun hän avautui Facebookissa siitä, että ensin me veronmaksajat – myös ravintoloitsijat – maksamme veroina viranomaisten työn. Sitten viranomaiset vielä tekevät tarkastuksia sinne tänne ja laittelevat laskuja perään. Ajatus on kuin Keisarin uudet vaatteet -sadusta: hyvä että joku tuo järjettömyyden oikeasti esiin ja sanoo sen ääneen.
Miehen kirjoitusta on jaettu noin viisi tuhatta kertaa. Se on saanut mielettömän määrän tykkäyksiä.
Jotkut ovat oivaltaneet myös sen, mitä viranomaisten maksuautomaattina toimiminen järkyttävimmillään pitää sisällään: nimittäin sabotaasin mahdollisuuden.
Kun joku saa päähänsä ilmoittaa ravintoloitsijasta viranomaiselle, kertoen vaikka terveystarkastajalle kiusantekomielessä, että hänen vatsansa tuli kipeäksi ravintolassa X, terveystarkastaja lennähtää paikkaan tarkastuskäynnille. Ja laittaa siitä tarkastuksesta yrittäjälle mojovan laskun perään. Ihan reiluako?
Mutta vielä asiaan. Näin hienon kirjoituksen Turtola Facebookissa eilen julkaisi:
”Mitä sitten kun mitta täyttyy?
Olen ollut yrittäjänä nyt reilu kahdeksan vuotta. Tänä aikana työllistänyt entistä enemmän väkeä, tarjonnut elannon ja toimeentulon. Olen maksanut veroja tuottanut palveluja. Meillä ei ole kukaan loukkaantunut, tietoomme ei ole tullut ruokamyrkytyksiä, meillä ei olla häiriökäyttäydytty, ei ole ollut tulipaloja eikä aiheutettu ydinlaskeumaa.
Vuosien varrella olen maksanut myös verovaroin rahoitetuille viranomaisille tuhansia ja tuhansia euroja erilaisia maksuja. On tarkastettu jääpalat. Lasku tuli. Tarkastettu salaatti. Lasku tuli. Palotarkastaja käy säännöllisesti. Lasku tulee. Terveystarkastaja, alkoholitarkastaja, työsuojelutarkastaja, gramextarkastaja ja ties mitä. Lasku tulee kyllä.
Jazzien aikaan laajensin viikoksi terassin. Hain rakennusluvan. Lasku tuli, tarkastaja ei. Kuten myös anniskelualueen laajentamisesta. Lasku.
Työsuojelutarkastaja vaati muutoksia tuhansien edestä. Henkilökunnan parhaaksi. Tosin ketään ei kokenut tarvitsevansa lukittavia vaatekaappeja, eivätkä ne tänä päivänäkään ole olleet ikinä lukossa.
Terveystarkastaja vaatii säilyketölkit hyllylle joka ei ole kulunut. Minä laitan kyllä. Kynnyksetkin pitää vaihtaa. Tulee varmaan parempaa pihviä nyt. Minä laitan.
Mitä kun en enää jaksa? Olen ottanut omakotitalon verran lainaa luodakseni itselleni työpaikan ja työllistääkseni ihmisiä. Rikkaaksi en ole tullut, ja lainaakin on vielä. Eikö maksamiini veroihin sisälly viranomaispalvelut? Miksi maksan silti laskuja palveluista joita en halua? Miksi virkamiehen työ on otettava vastaan, sitä ei voi kyseenalaistaa ja miksi vaatimukset perustuvat tulkintoihin? Miksi minä en sitten saa tulkita niitä?
En kohdista tekstiä työtä tekeviin henkilöihin, teette työtänne. Kyseenalaistan järjestelmän. Suomi sääntelee itsensä kohta hengiltä. Ja yrittäjä maksaa.
Joskus tuntuu että jos vaan laittaisi ovet kiinni ja lopettaisi. Periköön pankki velkansa. Mutta mitä mun työntekijät tekisi? Entä vaimo ja perhe?
Some siis sivuun ja hakemaan kynnyksiä…”
Kommentit
Oma kommentti