Sara Nygård. Kuva: Susanne Strömberg/Otavamedia.
Sara Nygårdia kuvattiin salaa videolle sukupuoliaktin aikana. Tekijä sai tuomion.
Sara Nygård on päättänyt kertoa avoimesti häntä kohtaan tehdystä rikoksesta julkisuudessa, koska vain siten asioita ja yhteiskuntaa voidaan muuttaa oikeudenmukaisemmaksi.
Pohjalainen, 32-vuotias terveydenhoitaja Sara Nygård on kokenut jotain hyvin nöyryyttävää seksuaalisesti. Häntä on videokuvattu ilman lupaa sukupuoliaktin aikana. Tekijä sai tuomion, mutta on ilmoittanut valittavansa tuomiostaan hovioikeuteen. Tässä vaiheessa ei ole varmaa, eteneekö se hoviin.
Sara haluaa näyttää esimerkkiä ja rohkaista kaikkia, jotka kokevat mitä tahansa seksuaalista häirintää tai – väkivaltaa, tekemään rikosilmoituksen.
”Tiesin tullessani julkisuuteen tämän asian kanssa, että saan myös paljon kuraa niskaani. Pohjanmaalla minua on huoriteltu ja pähkäilty seksuaalisia mieltymyksiäni. On myös valheellisesti juoruiltu, että olisin vainonnut salakuvaajamiestä. Jotkut taas luulevat, että minä olen tuonut rikoksen tehneen miehen nimen julkisuuteen. Se ei pidä paikkaansa. Sitä en ole koskaan tehnyt, enkä aio. Sen on media tehnyt.”
Saraa salaa videokuvannut mies tuomittiin tämän vuoden lokakuussa 40 päivän ehdolliseen vankeuteen ja sakkoihin laittomasta katselusta.
Sara on omakohtaisesti joutunut kokemaan, kuinka naisviha ja sovinistiset asenteet edelleen jylläävät.
”Uhria ei kuulu syyllistää tai häväistä. Häpeä ja rangaistus kuuluvat vain ja ainoastaan lakia rikkovalle tekijälle. Parannettavaa on myös viranomaistoiminnassa. Poliisin ja sairaanhoitohenkilökunnan tulee kohdata uhri myötätunnolla, kunnioituksella ja ymmärryksellä.”
Sosiaalisessa mediassa naiset ovat hyökänneet Saraa vastaan asiattomilla kommenteillaan.
”Minun on sanottu käyttäytyvän uhrina epätavallisesti ja väitetty haluavan vain julkisuutta.”
Monilta miehiltä lähipiiristään Sara on sen sijaan tukea.
Vaikutti luotettavalta
Kelataanpa vuoden 2021 huhtikuuhun. Sara löysi deittisovelluksesta kivan oloisen miehen, joka asui Vaasassa kuten Sarakin tuolloin. Aika oli kypsä uuteen seurustelusuhteeseen.
Sara ja mies aloittivat viestittelyn. Mies kertoi, mistä hän oli kotoisin, että oli uskovainen ja että hänellä on lapsi.
Treffit menivät hyvin. Sara sai hyvän vaikutelman miehestä.
”Keskustelimme syvällisistäkin asioista, kuten vanhoista traumoista. Henkinen yhteisyys syvemmällä tasolla on minulle tärkeää.”
Sara sanoo, että seksikin on hänelle tärkeää, mutta että hän haluaa harrastaa sitä mieluiten vain seurustelusuhteessa.
Treffien jälkeen mies saattoi Saran auton luo, antoi pusun ja pyysi viestittämään hänelle, kun Sara pääsisi kotiin. Se tuntui hyvältä.
Video ilman suostumusta
Toisella tapaamiskerralla he olivat miehen kotona. He harrastivat seksiä. Kesken yhdyntää Sara huomasi valonpilkahduksen jossain päin huonetta.
Verhot olivat ikkunoiden edessä, joten valo ei voinut tulla ulkoa. Tuona hetkenä Sara ei ajatellut asiaan sen enempää. Seuraavana päivänä hän alkoi miettiä, mistä valo mahtoi olla peräisin.
Oliko valo tullut kännykästä? Oliko mies videoinut yhdynnän ilman Saran suostumusta?
Seuraavana päivänä Sara tapasi miehen kasvotusten kysyäkseen asiasta. Mies myönsi kuvanneensa heidän aktiaan.
”Järkytyin. Millainen ihminen tekee näin ilman lupaa?”
Mies kertoi Saralle poistaneensa videon puhelimeltaan. Sara pyysi miestä poistamaan videon myös kännykän roskakorista. Mies räpelsi jotain puhelimellaan, ja sopersi Saralle: ”toivottavasti voit antaa minulle sydämessäsi anteeksi”.
”Sanoin miehelle tomeraan sävyyn, että älä ikinä videoi ketään ilman suostumusta!”
Sara ei tiedä tänäkään päivänä, että tallensiko mies videon heistä kotitietokoneelleen tai pilvipalveluun.
”Sitä poliisikaan ei ole minulle kertonut. Mitä, jos video on miehellä vielä tallella? Putkahtaako se esiin vielä jossain vaiheessa?”
Kuvassa toinen nainen
Muutama päivä meni shokissa. Sitten Sara meni poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen.
”Pääni oli kuin sumussa, koska oli myös tapahtunut muitakin asioita kyseisen miehen toimesta, mistä en voi tässä vaiheessa enempää kertoa. Olin peloissani ja sain paniikkikohtauksia.”
”Poliisi suhtautui rikosilmoituksen tekooni vähän samalla tavalla kuin olisin ollut tekemässä rikosilmoitusta pyörävarkaudesta.”
Sara olisi toivonut, että poliisi olisi ollut empaattisempi, ja kysynyt edes, miten hän voi. Tai, että tietääkö Sara, minne hänen pitää seuraavaksi mennä?
”Eihän poliisi voi olettaa, että rikoksen uhri tietää kaikesta.”
Rikosilmoituksen teon aikana poliisi näytti Saralle kasvokuvaa jostakusta toisesta naisesta ja kysyi, että oliko kuvassa Sara.
”Katsoin kuvaa. Nainen muistutti minua hyvin paljon ulkonäöltään, mutta se ei ollut minä.”
Sara kysyi poliisilta, että miksi tämä näytti kyseisen naisen kuvaa hänelle? Varmistiko poliisi, ettei kuvassa ollut Sara? Oliko samainen mies mahdollisesti videokuvannut muitakin naisia salaa?
Poliisi vastasi kysyneensä Saralta valokuvasta, koska halusi varmistaa, oliko kuvassa Sara vai ei.
”Tuolloin minulle selvisi, että tekijä oli kuvannut muitakin naisia kuin minua, koska minä en ollut kyseisessä kuvassa.”
Ei saanut apua
Seuraavaksi Sara meni Vaasan keskussairaalan päivystykseen.
Siellä asiat eivät sujuneet Saran mukaan asianmukaisesti.
”Kerroin infossa, että tulen suoraan poliisiasemalta rikosilmoituksen teosta.”
Odottaessaan vuoroaan Sara voi huonosti. Hän halusi tavata sekä psykiatrin että yleislääkärin.
”Lopulta sain paniikkikohtauksen psykiatrisen sairaanhoitajan edessä. Silloin tämä sanoi kylmästi, että minun pitää valita tulenko hänen tai yleislääkärin luokse. Hän jätti minut siihen paikkaan yksin.”
Psykiatrinen sairaanhoitaja ei kysynyt Saralta, miksi hän sai paniikkikohtauksen.
”Eikä hän myöskään kirjannut kaikkea tapahtunutta ylös. Olin viettänyt kuusi tuntia yksin päivystyksessä, kun minut lähetettiin kotiin. En nukkunut silmäystäkään sinä yönä.”
Seuraavana päivänä Sara meni uudestaan päivystykseen.
”Infoluukulla ihmeteltiin, miksi tulet tänne taas? Kerroin, että tarvitsen edelleen apua.”
Päivystyksessä kysyttiin, että missä Sara on tavannut kyseisen miehen ja että miksi hän meni miehen asunnolle. Kuulosti siltä, kuin Saraa olisi syytetty tapahtuneesta.
”Vastasin napakasti takaisin, että olin ollut treffeillä, mutta että en todellakaan ollut kirjoittanut Tinder-profiiliini, että minua saisi videokuvata seksin aikana.”
Kohtelu sen kuin paheni.
”Yleislääkäri tuli sanomaan, ettei minun tulisi antaa ajatusten hallita elämääni. Ja lisäsi, ettei koko asiassa ollut mistään akuutista kyse.”
Sara lähetettiin taas kotiin. Mukaan hän sai Ketipinor-lääkereseptin. Se on psykoosilääke, jota käytetään mielialahäiriöön, maniaan ja skitsofreniaan. Sara oli puulla päähän lyöty.
”Suutuin, ja sanoin, etten tullut tänne saadakseni lääkkeitä. Halusin tavata psykiatrin, jotta saisin kertoa koko järkyttävästä tapahtumasarjasta.”
Mutta se ei käynyt toteen.
”Sain tavata psykiatrin vasta kesäkuussa eli kahden kuukauden päästä. Se oli kohtuutonta!”
Raskaita kokemuksia
Kaiken jälkeen Sara tunsi itsensä turvattomaksi Vaasassa.
”Pelkäsin mennä ulos, kun välttelin salakuvaajamiehen mahdollista kohtaamista. Olin kotona sisällä lähes koko kesän. Välillä ajattelin, että onko minussa jotain vikaa, kun minulle tapahtuu tällaista.”
Saralla oli ollut henkisesti vaikeaa pitemmän ajan. Se johtui menneisyydestä. Teini-ikäisenä Sara on kokenut seksuaalista väkivaltaa kaksi kertaa. Hänen veljensä kuolema on ollut myös erittäin kova paikka.
Raskaista kokemuksista seurasi myös itsetuhoisia ajatuksia.
”Voin huonosti, koska kukaan ei auttanut minua, enkä kokenut saavani ymmärrystä. Itsemääräämisoikeuttani oli loukattu syvästi.”
Halu muuttaa asioita
Sara on vastauksia saadakseen lukenut paljon psykologiaa.
”Ihmisillä, jotka tekevät seksuaalirikoksia, ja muuta väkivaltaa, on yleensä narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä. He vaanivat kuin leijonat ja valitsevat uhrinsa, jotka ovat epävarmoja, kilttejä, ja joilla on traumataustaa. Juuri kaikkea sitä, mitä minulla on elämässäni ollut.
Vaikka Saralla on ollut hetkiä, jolloin hän ei olisi jaksanut enää elää, niin silti hänessä on aina palanut sisäinen tuli; halu muuttaa asioita paremmiksi. Nyt Sara on vahva ja voi henkisesti paljon paremmin. Se on vaatinut terapiaa ja aikaa.
Kokemuksiensa pohjalta Sara haluaa muuttaa yhteiskunnan epäkohtia ja on siksi lähdössä mukaan politiikkaan.
”Olen ensikevään kuntavaaleissa Svenska folkpartietin, Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen, ehdokkaana Helsingissä.”
Sara näkee monia ongelmakohtia mielenterveyspalveluissa. Lisäksi hänen sydäntään lähellä on parantaa riippuvuuksista ja syömishäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Rasismin ja tasa-arvon suhteen riittää edelleen paljon töitä.
”Tavoitteenani on myös saada lakimuutos aikaan siten, että seksuaalisen salakatselun rikosnimike muutettaisiin seksuaalirikokseksi.”
Kommentit
Oma kommentti