Suomalaisia ilmiöitä: Kettutytöt! – Kovaa peliä turkistarhoilla!

LKS 1995 30. 5. 1995 UUSIKAARLEPYY: Eläinsuojelijoiksi itseään kutsuva järjestö iski sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Pohjanmaan turkistarhoihin. Aktivistit laskivat ulos häkeistään kolmatta sataa sinikettua, jolloin sekä osa luontoon lasketuista ketuista että lähes kaikki näiden jälkeläiset menehtyivät. -Kuvassa pelästynyt sinikettu ja pihdeillä auki väännetty häkki Uudessakaarlepyyssä., LEHTIKUVA / AKI PAAVOLA

Ensimmäiset Suomessa tehdyt turkistarhaiskut nostivat ”kettutytöt” lööppeihin vuonna 1995. Iskut huipentuivat pari vuotta myöhemmin Orimattilassa ammuttuihin haulikonlaukauksiin.

Pohjanmaan rannikolla Uudessakaarlepyyssä oli Suomen suurin turkistarhakeskittymä ja siksi se valikoitui toukokuun lopulla 1995 ensimmäisten turkistarhaiskujen kohteeksi.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä eläinaktivistit Mia Salli, Minna Salonen ja Kirsi Kultalahti iskivät kahdelle turkistarhalle ja vapauttivat satoja kettuja luontoon. Seuraavana yönä he siirtyivät Etelä-Pohjanmaan puolelle Evijärvelle, jossa kohteena oli niin ikään kaksi­ kettutarhaa. Kahden yön aikana neljältä tarhalta hävisi häkeistä noin 600 eläintä. Ne olivat tiettävästi ensimmäiset turkistarhaiskut Suomessa. Aktivistit olivat maalanneet tarhojen seiniin iskulauseita, kuten War has begun, murha ja kirjainyhdistelmän ALF.

Kun Salli ja Salonen liftasivat seuraavana Pohjanmaalta kohti pääkaupunkiseutua, oli mediakohu jo hyvässä vauhdissa. Teurasauton kuljettaja, joka kyyditsi liftareita jonkin matkaa, päivitteli radion uutisoimia iskuja. Sanomalehtien lööpit ja otsikot keskittyivät satoihin kuolleisiin ketunpoikasiin, sillä ketuilla oli ollut juuri poikimisaika ja emojen hävittyä yönselkään olivat imeväiset menehtyneet joukoittain.

TV-uutisten mukaan poliisi arvioi, että iskujen takana oli hyvin järjestäytynyt ryhmä. Helsingin Sanomat tiesi kertoa lyhenteen ALF viittaavan Britanniassa 1970-luvulla perustettuun radikaaliin Animal Liberation Front-eläinoikeusjärjestöön. Media näki jo kansainvälisesti johdetun terrorismin rantautuneen Suomeen.

Poliisi pääsi pian tekijöiden jäljille, sillä 1990-luvun puolivälissä Suomessa oli vain kourallinen eläinoikeusaktivisteja. Organisoidun terroristijärjestön sijaan tekijöiksi paljastui median pettymykseksi kolme häthätää täysi-ikäistä nuorta naista. Heitä ei johdettu ulkomailta eikä heille ollut järjestetty koulutusta iskuihin. Lehdistö risti Sallin, Salosen ja Kultalahden kettutytöiksi.

Turkistarhaiskuja puitiin seuraavana vuonna ensin Kauhavan käräjäoikeudessa, sitten Vaasan hovioikeudessa. Korkeimpaan oikeuteen asti tekijät eivät saaneet valituslupaa. Tuomio tuli kolmesta törkeästä vahingonteosta ja yhdestä vahingonteosta. Kullekin tekijälle yhdeksän kuukautta ehdollista vankeutta. Vahingonkorvauksia käräjäoikeus määräsi maksettavaksi yhteisvastuullisesti 860 000 markkaa, jonka hovioikeus laski 500 000 markkaan, mikä nykyrahassa tekisi noin 100 000 euroa.

Neljä iskua

Pohjanmaalla toukokuussa 1995 tehdyt iskut innostivat aktivisteja käyttämään suoraa toimintaa turkistarhauksen lopettamiseksi. Orimattilalaisen tarhaajan Markku Kuisman tilalle Pyörähtävän kylässä ensimmäinen isku tehtiin lokakuussa 1996. Vahingot jäivät tuolla kertaa kuitenkin pieniksi, eikä Kuisma tehnyt asiasta edes rikosilmoitusta. Hän arveli, että kyse saattoi olla oman kylän kakaroiden ilkivallasta.

Kolme päivää myöhemmin tehty isku tuotti jo taloudellista vahinkoa lähes 50 000 markan edestä. Yhdestä tarhasta oli viety eläinten kantakortteja ja kettujen turkkeja oli töhritty hennalla. Kuisma päätti virittää tarhalleen hälytinlaitteen tunkeilijoiden varalle. Ei kuitenkaan karkottaakseen tihutyöntekijöitä vaikkapa valonheittimillä, vaan saadakseen heidät kiinni rysän päältä.

Kolmannen kerran Kuisman tarhalle iskettiin elokuussa 1997. Mies singahti kyllä saman tien ylös sängystä, mutta aikaili liiaksi uloslähdön kanssa. Tekijät olivat ehtineet jo käpälämäkeen, mutta ketut jolkuttelivat tarhalta isäntää vastaan. Loppu yö Kuismalta meni kettuja jahdatessa. Apuna hänellä oli paikalle hälytetty poliisipartio.

Neljänteen iskuun Kuisman kettufarmille huipentui 1990-luvun puolivälistä alkanut turkistarhaiskujen sarja. Se tapahtui itsenäisyyspäivänaattoyönä 1997.

Orimattilan laukaukset

Kello kahden ja kolmen välillä aamuyöllä viisi eläinaktivistia – Joni Purmonen, Elina­ Salonen, Jani Seppälä, Sami Seppilä ja Jirka Ståhl hiipivät kohti Markku Kuisman turkistarhaa. He aikovat tahria eläinten turkkeja hennavärillä. Varttia vaille kolme hälyttimet pärähtävät soimaan. Markku Kuisma vetäisee metsästyshaalarit ylleen, lataa haulikkonsa molemmat piiput. Haalarien taskuissa on lisää patruunoita.

Kun Kuisma syöksyy ulos ovesta, aktivistit lähtevät pakoon. Kuisma ampuu varoituslaukauksen ilmaan ja huutaa: ”Pysähtykää”. Mutta öiset kulkijat jatkavat juoksua. Kuisma lataa haulikon ja ampuu lisää laukauksia. Ainakin kolmannen laukauksen hän ampuu kohti.

Yksi juoksijoista on ajautunut erilleen muista tien vasempaan reunaan. Kuisma nostaa haulikon, katsoo piippua pitkin pakenijaa ja vetää liipaisimesta. Hahmo putoaa polvilleen, mutta nousee sitten ylös ja jatkaa eteenpäin.

Kaikkiaan Kuisma ampuu viisi laukausta, omien sanojensa mukaan vain kerran kohti, muut varoitukseksi. Joni Purmonen ja alkuperäiseen kettutyttökolmikkoon kuuluneen Minna Salosen pikkusisko Elina Salonen saavat hauleista osumia jalkoihinsa. Pahiten osuu Jani Seppälään, hän saa osuman ylävartaloon ja yksi hauleista aiheuttaa hänelle lievän veri- ja ilmarinnan.

Ehdollista vankeutta

Tammikuussa 1999 Orimattilan käräjäoikeus langetti tuomiot haulikonlaukauksiin päättyneestä turkistarhaiskusta. Syyttäjä vaati Kuismalle rangaistusta kolmesta tapon yrityksestä ja kahdesta vammantuottamuksesta. Eläinoikeusaktivisteille oli luettu syytteet kotirauhan rikkomisesta.

Kuisma sai tuomion kolmesta törkeästä pahoinpitelystä. Käräjäoikeus ei nähnyt tekoja tapon yrityksinä, sillä se ei löytänyt niistä edes lievää tahallisuutta. Kuisma sai puolentoista vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Aktivistien tuomittiin neljän kuukauden ehdollisiin rangaistuksiin.

Jutun käsittely jatkui Kouvolan hovioikeudessa. Kuisman ehdollinen vankeusrangaistus piteni kahteen vuoteen. Rikosnimike koveni törkeästä pahoinpitelystä surman yritykseen, sillä oikeuden mukaan Kuisman olisi pitänyt ymmärtää, että 50–60 metrin etäisyydeltä ammutut haulikonlaukaukset olisivat voineet olla tappavia. Rikosnimikkeenä surma tai surman yritys on harvinainen. Se on tappoa tai sen yritystä lievempi, mutta kuolemantuottamusta ankarampi. Tekoa kuitenkin tarkastellaan poikkeuksellisessa tilanteessa lieventävien asianhaarojen vallitessa.

Aktivistien tuomiot pysyivät ennallaan, mutta sekä heidän, että Kuisman maksettaviksi määrätyt korvaukset kovenivat.

Turkistarhaajien liitto avasi keräyksen Kuisman tueksi ja maksoi hänen oikeudenkäyntikulunsa. Toisille aseettomia, nuoria aktivisteja haulikolla ampunut kettutarhaaja oli vastenmielinen konna, toiset taas näkivät elinkeinoaan puolustaneen ja nurkkaan ahdistetun miehen vastarintaan nousseena sankarina. Perussuomalaiset houkuttelivat tarhaajan listoilleen vuoden 1999 eduskunta- ja europarlamenttivaaleihin. Läpimeno jäi molemmissa kuitenkin vain haaveeksi.

Lehdistössä esiintynyt ampujan ymmärtäminen ja eläinoikeusaktivistien nimittely vähättelevästi ”kettutytöiksi” taas ärsytti monia, muiden muassa muusikko Maija Vilkkumaata, jonka läpimurtohittiä Satumaa-tango Orimattilan laukaukset olivat omalta osaltaan inspiroimassa.

Ensimmäiset iskut tehnyt kolmikko, alkuperäiset kettutytöt, eli ison osan aikuiselämäänsä valtavien ulosottovelkojen kanssa. He ehtivät yli nelikymppisiksi, ennen kuin oikeuden määräämät vahingonkorvaukset vanhenivat vuoden 2016 lopulla.