Urpo Lahtinen, nero, hullu, pihi, juoppo, lojaali, pomo, yhdistäjä, rakastettu, vihattu, huijattu. Urposta on yhtä monta tarinaa kuin on kertojiakin. Nyt yhden kertoo Hymyn pitkäaikainen toimittaja Lasse Tuorila. Jutun voit lukea kokonaisuudessaan painetusta lehdestä tai verkkolehdestämme.
Juttu julkaistaan, koska Hymyn toimituksesta ja Urpon elämästä kuvataan paraikaa elokuvaa, jonka takana ovat Janne Kataja ja Aku Hirviniemi, ja Urpon syntymästä tuli juuri kuluneeksi 90 vuotta. Näin juttu alkaa:
Nuorena miehenä menin kesätoimittajaksi Hymyyn Tampereella Puutarhakatu 16:een ja sain oman huoneen. Sinne juuttui monesti koko yhtiön, Lehtimiehet Oy:n pomo Urpo Lahtinen. Firman nuorimpana ja uutena toimittajana olin oivallinen kohde hänen tarinoilleen. Ja kyllähän pääjohtajan juttuja vähän ylpeänä kuunteli. Muut työntekijät olivat tosin kuulleet ne jutut jo moneen kertaan.
Pääosin tarinat kattoivat Urpon naisseikkailuja, milloin missäkin Espanjan rikkaiden kanssa tai vaihtoehtoisesti taidemaailmassa. Jutut rönsyilivät välillä yli kuin Tammerkoski keväällä, kuten sensaatiolehti Hymyssäkin, joka oli nostanut yhtiön kukoistukseen.
Urpo loi edistyksellisen yhtiön
Maailmalla moneen kertaan kerrotuissa tarinoissa tulee esille se, kuinka Urpo ja hänen vaimonsa Hymy loivat Hymy-lehden vuonna 1959, vaikka rahaa ei heillä tuohon aikaan juuri ollutkaan. Varsinkin vaimo oli se, joka vahti kassakirstua ylimääräisiltä menoilta ja Urpolta. Jo vuonna 1957 pariskunta oli tuonut Hollannista Suomeen ilmaisjakelukonseptin ja syntyi menestyksekäs kaupunkilehti Tamperelainen.
– Hymyhän siellä alkuaikoina taisi olla se pomo, joka saneli kaiken. Pihi sekin oli. Kun palkka ei tullut ajoissa, ei kannattanut käydä kysymässä sitä, jos Hymy oli pahalla päällä. Kun lähdin pois ensimmäisen kerran Lehtimiehistä vuonna 1964 muualle, kutsui Urpo toimituksen ravintolaan syömään. Minä sen laskun jouduin kuitenkin maksamaan. Ja kun oltiin Arlandan lentokentän avajaisissa Tukholmassa kaksistaan, maksettiin taksit puoliksi, muistelee vuonna 1959 Lehtimiehiin tullut Erkki ”Jammu” Kanerva, joka toimi mm. Tamperelaisen ja Hymyn päätoimittajana, ja jonka Jammu-kirjoja Lehtimiehet Oy kustansi parikymmentä vuotta. Niitä myytiin noin 800 000 kappaletta, aina yhtiön myyntiin asti, vuoteen 1988.
Kaikkiaan Urpon aikana perustettiin yli 60 lehteä. Lippulaivana oli yli puolen miljoonan levikkiin noussut Hymy. Muita yhä elossa olevia lehtiä ovat mm. Tekniikan Maailma, Erä, Alibi, Tamperelainen ja Kaksplus.
– Yhtiöstä tuli varsin edistyksellinen koko Suomessa. Ei pelkästään juttupuolella. Yhtiö mm. kehitti irtonumeromyyntiä, irtonumeropalautusjärjestelmää ja kestotilaussysteemiä, toteaa Urpon ja Hymyn jälkeen Lehtimiehet Oy:n pitkäaikaisin työntekijä, sinne vuonna 1964 tullut ja kaupallisena johtajana toiminut Antti Aro.
Paljon on lehtiä kuopattu, mm. pornolehdet Jallu, Ratto ja Kalle. Ja myös itse yhtiö, Lehtimiehet Oy, jonka Urpo myi Yhtyneille Kuvalehdille (nykyinen Otavamedia) vuonna 1988.
Myös Urpon ainoa lapsi, poika Jeppe Lahtinen tajusi jo lapsuudessaan, että vanhemmat työskentelivät lehtien parissa.
– En nyt tiedä missä iässä se valkeni, mutta aika pian. Toimistossa työskentelivät, muistelee Jeppe.
Yhtiössä oli hyvä henki ja tasa-arvo
Urposta kertoo jotain, että vuonna 1988 kuopatun yhtiön hautajaisia vietetään – iloisen muistelun merkeissä – silloisen henkilökunnan voimin edelleen syksyllä. Saattoväki on toki vähentynyt niin kuin isossa perheessä ja suvussa vuosien aikana käy. Mutta Urpo oli se, joka juuri loi tuon työntekijäperheen.
– Näen yritysjohtajan vahvuutena sen, kuinka se pystyy huolehtimaan työntekijöistään. Ja Urpo oli siinä loistava, korostaa Aro.
– Urpo ei antanut mulle yhtään määräystä eikä ehdotustakaan. Urpo oli mulle enemmän kaveri, kun olin tullut taloon niin alkuvaiheessa ja mehän oltiin oltu samaan aikaan Kansan Lehdessä, Kanerva korostaa.
Kanerva toteaa, että Urpo oli paljon poissa ja näin hän ei saanut aikaan mitään kähinää yhtiössä.
– Vaikka se olikin pihi, työntekijöillä tais olla tavallista paremmat palkat ja kun Urpo teki isoja kauppoja, väki tunsi olonsa turvalliseksi. Sen näki, että firmassa on rahaa. Ja siellä juhlittiin aika paljon, oli avoimien ovien päiviä sun muuta. Lehtimiesten omistamassa Tahkovuoressa henkilökunta ryyppäsi yhden koko viikonlopun aina syksyisin, muotoilee Kanerva.
Lue koko juttu Hymystä!
Kommentit
Oma kommentti