Tshernobylistä 25 vuotta – Hymyn toimittaja teki matkan aavekaupunkiin!

Luonto puskee läpi ihmisen rakentamien betonilaattojen.Aika pysähtyi lauantaina 26. huhtikuuta 1986, kun maailman pahin ydinvoimaonnettomuus tapahtui Tšernobylissa. Paksun betonikuoren alla väijyy yhä näkymätön kuolema. 25 vuotta tapahtumien jälkeen Hymyn toimittaja uhmasi pelkoaan ja teki matkan aavekaupunkiin. Näin Jouni Flinkkilä kirjoittaa reportaasissaan:

”Saavumme ensimmäiselle tarkastuspisteelle. Meitä kielletään turvallisuussyistä kuvaamasta vartijoita. Passi- ja lupatarkastus on tiukempi kuin lentoasemalla. Kaikki sujuu kuitenkin nopeasti ja pääsemme jatkamaan matkaa.

Mielikuvissa näemme autioituneen ja ränsistyneen seudun, mutta yllätykseksemme Tšernobylin kaupungissa on elämää. Kaupungissa on muun muassa toimiva kauppa, bensiiniasema, baari ja turismi-infokeskus.

Alueella asuu tuhansia ihmisiä, jotka yhä korjaavat räjähtänyttä voimalaa, käyttävät ehjinä säilyneitä alasajettavia yksikköjä niin kauan kuin polttoainetta riittää, tai tekevät muita tukitöitä. Työntekijät tekevät lyhennettyä työviikkoa. Päivittäiset työvuorot riippuvat siitä, kuinka vaarallisella alueella kukin työskentelee.

Meidät ohjataan kaupungin keskustan kerrostaloon. Kokoushuoneessa paikallinen opas kertoo lyhyesti onnettomuudesta ja näyttää kartoista, miten laajalle alueelle onnettomuudessa purkautuneet radioaktiiviset hiukkaset olivat levinneet. Kun tuulet olivat pyörittäneet saastepilviä, lähes koko Eurooppa oli ydinlaskeuma-aluetta.

Tšernobyl sijaitsee aivan Valko-Venäjän rajalla. Hämmästyttävintä on se, että rajan taakse ei ole perustettu minkäänlaista turvavyöhykettä. Onnettomuudessa Valko-Venäjä menetti lähes 500 kylää. Joka viides maan asukkaasta asuu saastuneella alueella.

Esittelyn jälkeen joudumme allekirjoittamaan paperin jossa vakuutamme, että noudatamme alueen oleskelusääntöjä. Niitä on kymmenkunta, joista tärkein on se, että mihinkään ei saa koskea.

Ennen voimala-alueelle lähtöä pysähdymme palomiesten muistopatsaalla. Palomiehet luulivat lähtevänsä sammuttamaan tavallista tulipaloa. He joutuivat ydinvoimaräjähdyksen torjuntatyöhön, joka monen kohdalla päättyi tuskaiseen kuolemaan. Matkalla nousemme autosta ja opas mittaa säteilyä. Vain asvaltilla saa seistä, ruohikolle ei saa astua.

Voimalan läheisyydessä näemme villisikalauman, joka pakenee rauhallisesti metsään. Susi- ja villisikakanta kasvaakin räjähdysmäisesti. Ne asuttavat tyhjiä taloja ja latoja. Ruokaa on riittävästi kaikille muille lajeille paitsi ihmiselle, koska ravinto on saastunutta…”

Lue mielenkiintoinen reppari Hymyn huhtikuun numerosta.

Teksti: Hymy
Avainsanat: Tshernobyl, Jouni Flinkkilä

Kommentit

Kävin viime kesänä Minskissä asuvan tuttavani kanssa. Hän järjesti luvat ja liikuimme alueella ihan vapaasti. Mukana oli vain säteilyä osoittavat mittarit. Reissu maksoi n.350e/hlö.

L.P.O. on muuten oikeassa, mutta matkan hinta on suurempi, vähintään sata dollaria. Itse kävin Tshernossa toissa kesänä. Tosin oma matkani oli kalliimpi, yli $500, koska olin privaattimatkalla.

Ei Tsernobyliin päästäkseen mitään vartijoita tarvitse lahjoa. Sinne on kohta vuosikymmenen päässyt kuka tahansa virallisten matkanjärjestäjien kautta. Halvimmillaan bussipäivämatka voi maksaa n. 40 euroa; pienemmässä seurakunnassa hintaa voi kertya pari sataa. Matkanjärjestäjän tehtäviin kuuluu mm. virallisen paperisodan hoitaminen, mikä ei omatoimimatkaajalta onnistu.

olin silloin koulussa ja fysiikan labrassa oli tehtävänä mitata taustasäteily. laiskoina miehina kopioitiin aiemman vuoden labra työ. numerot ei täsmännyt ja venäjäkään ollut turmasta ilmoittanut. opettajakin mittas ja totes että jopas jotakin. cesium palalla calibroitiin mittari ja taas arvot väärin. homma siityi seuraavaan viikkoon. uutinen oli julkaistettu. sitten kerättiin kastematoja ja kuravettä lammikosta yms. kymppi tuli vaikka aineisto oli sekava.

Toivoin et olisin v.2007 päässy alueelle kylää mutta silloi ei päästetty ku ei ollu tarpeeks dollareita vartijan lahjomiseks. Lupasi kyllä näyttää esim. mädäntyneen ihmisen raadon jossakin lahossa mökissä. Olisin halunnut nähdä mutta kun ei niin ei.

Olen joskus naureskellu niille hassuille kuville jossa on mutanttielukoita ja oudonnäkösia kakaroita. Sai vissi säteilyä.hah. Muuten on tosi jännä tapahtuma. harmi et ei oo sen jälkee poksahtanu muuta.

Kävin paikalla lokakuussa 2008. Luonto oli uskomattoman vehreä ja suurimmassa osassa aluetta mukaan ottamani geigermittari naksutteli selvästi vähemmän kuin esimerkiksi lentokoneessa (tiesittekö muuten, että lentokorkeudessa saat 50 kertaa niin paljon säteilyä kuin maan pinnalla, koska suojaava ilmakehä on alapuolella?).

Omenapuussa oli herkullisen näköinen omena, jonka tietenkin jätin poimimatta. Aivan uskomaton juttu oli, että opas käväisi retken aikana poimimassa sieniä itselleen. Ei niistä kontaminaatio pesemällä lähde ja sisälle saatu säteilylähde on aivan eri asia kuin käytännössä harmiton kohonnut taustasäteily.

Joka tapauksessa, jälkeenpäin kävin jutussa mainitussa Tsernobylin pikkukaupassa ostamassa ruokaoluen. Kauppa oli kunnon neuvostotyylinen; tuskin sitäkään oli uudistettu vuoden 1986 jälkeen.

Matkan jälkeen oli jotenkin hiljainen olo.

ensimmäinen kerta, kun Hymy tehnyt oikeasti mielenkiintoisen jutun! Nyt sit seuraavassa numerossa viette Tukiaisen siskokset pariksi kuukaudeksi asumaan lajitovereittensa, villisikojen, naapurustoon.

Karmivan jännä paikka. Olis kiva käydä lomalla paikan päällä nautiskelemassa annos karmivuutta.

Vitsi, mustakin toi on magee juttu! Kuolema kuittaa univelat! Paikka jossa on kuollu monta ihmistä, Wau!

olen käynyt kyseisessä mestassa ja voin sanoa että voittaa espanjanlomat mennen tullen.

Juu toihan on ”perverssin siistiä” kun ihmiset kituu kuoliaaks. Pavelille suosittelen muuttoa kyseiseen paikkaan…

Toi on niin perverssin siisti tapahtuma! Pääsispä paikan päälle!

Oma kommentti