Ulla tapasi tyttärensä murhaajan: ”Tapaaminen järkytti mutta myös helpotti”

Elettiin 2000-luvun alkua. Ulla Salmisen ja hänen avomiehensä Jussi Laaksosen teini-ikäisen Pia-tyttären käytös alkoi muuttua. Kuvioihin astui alkoholi, aluksi kalja, myöhemmin väkevämmät juomalaadut. Ulla muistaa kyseisen ajankohdan olleen erityisen käänteentekevä.

– Pian elämä alkoi silloin mennä sykähdyksittäin huonompaan suuntaan. Hän oli öitä pois kotoa. Jouduimme usein hakemaan Pian milloin mistäkin kavereiden nurkista. Aloimme tajuta Jussin kanssa, että asiat karkaavat käsistämme ja olemme voimattomia tyttäremme suhteen, hän kertoo Hymyn painetussa lehdessä Kai Merilän jutussa.

Parissa vuodessa Pian sekalainen elämäntilanne eskaloitui siihen, että hänet jouduttiin sijoittamaan lastenkotiin.

Pian elämä jatkui samalla risaisella elämäntyylillä vuodesta toiseen. Lopulta Pia sai Halikon psykiatrisesta sairaalasta suljetulta osastolta paikan syvän masennuksen ja päihdeongelman vuoksi.

Halikossa Pia tutustui hieman vanhempaan ”Jarnoon” (nimi muutettu), joka oli myös hoidokkina samalla osastolla. Jussi muistaa huomanneensa jo ensi tapaamisella sairaalavierailulla, että kyseisessä nuoressa miehessä oli jotain hyvin outoa.

Lopulta Pia ja Jarno ottivat laitoksesta ”ritolat” eli hatkat. Pian ja miesystävän matka jatkui erään ystäväpariskunnan kanssa näiden mökille. Mukana oli runsaasti viinaksia.

Mökillä oli tullut riitaa kadonneesta viinapullosta. Poliisitutkinnan mukaan Jarno oli hakenut raivopäissään bensakanisterin ja tyhjentänyt sen kuistilla maanneen Pian päälle ja heittänyt perään palavan tulitikun.

– Sain iltapäivällä lauantaina puhelinsoiton Helsingistä sairaalasta. Soittaja kehotti minua ottamaan tuolin alleni, sillä kerrottavana oli huonoja uutisia. Hän kertoi, että Pia oli tuotu yöllä pahoin palaneena sairaalaan, Ulla kertoo. Tytär oli hengityskoneessa ja menehtyi tajuihinsa tulematta.

Kymmenisen vuotta Jarnon saaman tuomion jälkeen Ullalle soitettiin Rikosseuraamuslaitokselta (Rise).

– Minulta kysyttiin halukkuutta tavata tuomittu. Hän oli itse pyytänyt sitä. Toimenpiteellä tähdätään uhrin omaisten traumaoireiden vähentämiseen. Ensin tuli viha ja inho, että miksi se kurja nilkki haluaa tavata minut? Keskusteltuani läheisteni ja ammattiauttajien kanssa päätin kuitenkin kohdata tyttäreni murhaajan. Jussi ei siihen suostunut ja ymmärrän häntä täysin.

– Tapaamishuoneessa oli vastoin ennakkoluulojani vapiseva ja tutiseva ihmisraunio, joka pyyteli tekoaan anteeksi. Miehestä ei huokunutkaan odottamaani vankilakundin rehvakkuutta. Hän ymmärsi aiheuttaneensa valtavasti tuskaa kaikille Pian läheisille. Sanoin hänelle, että anteeksiannosta on turha puhua, sitä ei koskaan tule. Raivoltani taittui kuitenkin terävin kärki ja en enää vihaa häntä.

Lue juttu kokonaan lehdestä tai näköislehdestä.

Teksti: Hymyn toimitus
Avainsanat: Ulla Salminen, Jussi Laaksonen

Kommentit

Oma kommentti