Suomalainen liikennelentäjä oli ensimmäistä kertaa lähestymässä pienen Välimeren saaren lentokenttää jonka erittäin lyhyestä kiitoradasta hän oli kuullut kollegoiltaan varoittavia tarinoita.
– Siellä on päästävä maahan heti kiitoradan alussa ja tehtävä varsinainen paniikkijarrutus, olivat monet kertoneet.
Sääkin sattui pahaksi onneksi olemaan sumuinen, mutta rohkeasti pilotti veti koneen laskukiitoon. Kun kentästä näkyi pieni häivähdys, hän pudotti koneen maahan, veti siipien laipat alas, moottorit jarrutukselle ja kaikki pyörät lukkoon.
Kone pysähtyi aivan viimeisille senteille kiitoradan reunaan. Kapteeni pyyhki hikeä otsaltaan ja totesi:
– Huh-huh, onpa todella lyhin kiitorata, mille ikinä olen laskeutunut.
Perämies katseli sivulasista ja totesi:
– Joo, mutta onpa jumalattoman leveä.
Kommentit
Oma kommentti