Viimeinen toivomus

Vanha laihialainen jutteli aikamiespoikansa kanassa.
– Kun minusta aika jättää, niin voisitko tehdä minulle vielä viimeisen palveluksen?
– Totta kai, isä.
– Sain kerran lahjaksi pullon hienoa konjakkia ja olen säästänyt sitä jo yli kolmekymmentä vuotta. Se on tuolla kaapissa. Kun minut on haudattu, niin hae pullo täältä ja kaada se hautakummulleni.
–  Ilman muuta. Etkä kai siitä pahastu, jos lasken sen munuaisteni läpi?