Hyppää satulaan!

Pyöräily sopii ylipainoisille ja nivelongelmaisillekin.

Kun hyppäät polkupyörän satulaan, teet palveluksen itsellesi. Pyöräillessäsi saat kestävyysliikunnan hyödyt, ja vieläpä hellävaraisesti. Kestävyysliikunnassa hengitys- ja verenkiertoelimistön suoritustaso paranee ja lihakset vahvistuvat. Pyöräillessä syke nousee ylämäissä, kun isot reisilihakset tekevät työtä. Pyöräily on siitä mukava tapa liikkua, että se sopii nivelongelmaisille ja ylipainoisillekin.

Liikuntatieteiden tohtori, pyöräilyvalmentaja Pekka Matomäki Turun Paavo Nurmi -keskuksesta on tutkinut pyöräilyä kestävyysurheiluna.

”Pyöräillessä iskutus on pientä, kun pyörä kannattelee kehoa. Laji on hellä nivelille, jos vertaa vaikkapa juoksuun, jossa kehonpainoa kannatellaan ihan eri tavalla. Pyöräily sopii hyvin myös niille, joilla on enemmän liikuteltavaa massaa,” Matomäki toteaa.

Hän on tutkinut pyöräilyä myös laboratorio-olosuhteissa. Hän mittasi aloittelijoiden kuormitusta kolmen tunnin matalan intensiteetin testissä.

”Testin teho valittiin siten, ettei pyöräilijä laboratorio-oloissa hengästynyt liikaa, eli hän pystyi juttelemaan pyöräillessään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aloittelijakin voi tehdä kolmen tunnin lenkkejä matalalla intensiteetillä.”

Matomäki on harrastanut itse myös kuntojuoksua, joten hänen on helppo verrata näitä kahta lajia. Hyviä kuntolajeja molemmat, mutta toki erojakin on. Pyöräillessä mukaan saa kätevästi ostoskorin tai repun selkään.

”Kun lähtee juoksulenkille, on se sinällään tietty suoritus. Pyöräillessä taas voi mennä vaikka kaverin tai sukulaisen luokse kylään, suorittaa ostoksia ja käydä asioilla. Näin pyöräilystä tulee liikuntakokemus ikään kuin sivutuotteena.”

Turvallista ja helppoa

Matomäki toteaa, että pyöräily on myös melko turvallinen liikuntamuoto, kunhan taidon ensin lapsena oppii. Tunnetusti sitä ei unohda, kun on kerran oppinut ajamaan. Toki taito voi ruostua, jos sitä ei elämän varrella lainkaan harjoita. Yleisesti ottaen ihmiset osaavat kyllä pyöräillä varsin hyvin.

”Polkupyörän ajaminen on teknisesti varsin helppoa. Jalka tekee siinä ennalta määrättyä rataa. Maasto taas vaikuttaa siihen, miten paljon pyöräily haastaa kehoa. Aloittelijoilla lihasvoimakin voi kasvaa, mutta toki kaikki eivät saa erityistä lihasvoiman kasvua pyöräillessäkään”, Matomäki toteaa.

Kuten kaikessa liikunnassa, myös pyöräilyssä kannattaa aloittaa lajin harrastaminen maltillisesti, omaa kuntoa kuunnellen. Pyöräilyssä ei tosin yleensä tule muuten kuntoliikuntaan usein liittyvää kovaa lihaskipua ensitreenien jälkeen. On jokaisen oma päätös, miten paljon haluaa itseään rasittaa pyöräillessään.

”Sykettä voi halutessaan nostaa, jos ei ole esimerkiksi sydänvikoja. Kuormittamisesta seuraa aina kuntohyötyä. Säännöllisesti pyöräillessä ensimmäisen parin kuukauden aikana kunto oletettavasti nousee, vaikka liikkuisi helpossa maastossa. Pyöräilijä hengästyy ylämäessä, ja alamäki on sitten palkinto. Tämä on samalla hyvää intervalliharjoittelua.”

Välineurheilua?

Moni innostuu ajamaan polkupyörällä työmatkat, jolloin voi saada ihan kunnollisen päivittäisen lenkin, kun laskee matkat yhteen. Aina ei tarvita edes työpaikalla suihkutiloja, jos työmatka pyörällä ei ole kovin haastava. Matomäki toteaa, että päivittäisen liikunnan voi hyvin tehdä myös osissa. Periaatteessa minuuttikin liikuntaa on plussaa.

”Pyöräilyssä kunnon nouseminen on kuitenkin vain yksi osa lajin hyödyistä. Jos pystyy pyöräilemään lähellä luontoa, on luontokokemus mukava lisä. Se kasvattaa tutkimusten mukaan harrastuksen miellyttävyyttä, kun on se vihreä elementti siinä mukana.”

Kun pyöräilystä innostuu, ei ole yhdentekevää millaisella ”munamankelilla” sotkee menemään. Matomäki sanoo suoraan, että pyöräily on välineurheilua. Pyörän hinta korreloi pitkälti laadun kanssa. Millainen sitten on hyvä pyörä?

”Hyvä pyörä on yksinkertaisesti miellyttävä polkea. Rattaat ja voimansiirto toimiuvat liukkaasti, ja pyörät pyörivät kitkatta. Tämän voi todeta alamäessä, jos vertaa omaa menoa vaikka kaverin vauhtiin. Ilmanvastus vaikuttaa luonnollisesti vauhtiin myös, ja tuuli koetaan usein ikäväksi. Jotkut tykkäävät ajaa sen takia ilman- vastusta vähentävässä kyyryssä, mutta moni kokee taas pystyasennon mukavammaksi.”

Apua sähköstä

Pyöräilystä saa halutessaan välineurheilulajin, mutta pakolliset tarvikkeet, kuten kypärä on pieni investointi. Pehmustettuja pyöräilyshortseja voi käyttää, ja suojata silmiä auringolta tai tuulelta lasein tai lippalakilla. Sähköpyörät ovat nykyään kovin suosittuja menopelejä. Siinä polkija saa apua moottorista, jos ylämäet ahdistavat. Matomäki pitää sähköpyöriä erinomaisen lisänä pyöräilykulttuuriin.

”Vaikka apua saa sähkömoottorista, haastaa sähköpyörällä ajaminen kuitenkin kehoa ja tuo liikuntahyötyjä. Sen avulla voi laajentaa pyöräily-ympäristöään.”

Innokkaimmat pyöräilijät eivät jätä lajia talvellakaan, ja pakkasella täytyy suojata erityisesti kasvot, jotka ovat alttiina viimalle. Hanskoihin voi laittaa erilaisia lämmittäviä elementtejä, joita on alan liikkeissä myytävänä. Jos pelkkä ajatuskin hytisyttää, voihan sitä mennä kuntosalille spinning-treeneihin tai muuten vain polkemaan kuntopyörää.

”Samalla voi katsoa vaikka televisiota tai kuunnella musiikkia. Mutta onhan se kuntopyörän polkeminen tavattoman tylsää! Matomäki myöntää.