Makumatka Latviaan - edullinen hintataso!

Makumatka Latviaan – edullinen hintataso!

Latvia pitää itseään juoma- ja ruokakulttuurin luvattuna maana.
Latviassa olutta onkin tehty niin kauan kuin ihmisen historia kantaa.
Mutta on Latvia muutakin: marjaviinejä, slow foodia sekä fine diningia.
Matkailija sitten päättää, onko Latvia sen väärtti. Kaikkine
turistihoukutuksineen.

Troffeja Riian keskustassa on tyypillinen ja epätyypillinen latvialainen
pienpanimoravintola, joka tarjoilee turisteille suomalaisesta
hyllytavarasta poikkevia oluita. Tarjolla on 350 erilaista makuelämystä.
Vastaavia pienpanimoita Latviassa on kymmenkunta.

– Olut on meidän kansallisjuomamme, olemme tehneet sitä satoja vuosia.
Sitä on helppo tehdä. Me kuitenkin kuljemme valtavirtaa vastaan ja
teemme erilaisia tuotteita, tuotekehittelijä Kristaps Daubars kertoo ja
osallistuu asiakkaiden kanssa makuelämysten nauttimiseen.

Ja sitten alkaa erilaisten makujen vyörytys pöytään: tulee
amerikkalaistyyppistä, ei filtteröityä olutta, englantilaistyyppistä,
4-6-volttista bitteriä, baltialaista portteria, jolla on yhteys Venäjän
hoviin sekä irlantilaistyyppistä stouttia.

Mitä siis tarjoilisit suomalaiselle turistille?

– Olen varma, että meille tuleva suomalainen turisti löytää
valikoimistamme ainakin yhden oluen, joka miellyttää, Daubars sanoo.

Riian ulkopuolella Siguldassa meno on vähemmän hiivaista ja maltaista,
kun Janis Mikans tarjoilee yhtiönsä Cremonin marjaviinejä. Tietenkin
tavalla, jossa turistin pitää yrittää arvata, mistä marjasta
kotipolttoinen on tehty.

Tarjolla on karpaloa, tyrniä, mustikkaa, kirsikkaa, lakkaa,
mustaherukkaa, pihlajanmarjaa, raparperia ja luumua. Muun muassa.
Kaikkein yllättävin makulähde on voikukka, josta maistaja voi
rehellisesti todeta, että se on myös positiivisin yllättäjä.

Kehut saavat Mikansin hymyilemään: rakennusinsinööri on onnistunut
harrastuksessaan:

– Voikukka hankitaan läheisen tilan niityiltä. Maanomistajan kanssa on
sopimus, että hän saa voikukista vastineeksi viiniä. Suomesta voisin
käyttää lakkaa, jos se olisi taloudellisesti kannattavaa.

Latvia ei ole aina ollut yhtä suopea alkoholille. Kotikutoisen viinin
tekeminen laillistettiin 2010. Vieläkään maassa ei ole enempää kuin 150
lupaa. Mikansin lupa tuli numerolla viisi. Hän tekee myös liköörejä.

Cremonin viihtyisissä tiloissa matkaaja voi viettää aikaa tuntejakin,
hyviä marjaviinejä maistellen. Ja kotiin saa mukaan pullon 10 eurolla
kappale.

Hyvien olueiden, viinien ja muiden juomien ohella suomalaista
matkailijaa Latviassa voi kiinnostaa myös ruoka. Tarjolla on ruokaa fine
diningista alkaen eri maiden erikoisuuksiin. Vallalla Latviassa on kaksi
trendiä: lähiruoka rules ja valmiseineksiä ei käytetä, edes kotona.

Hymy.fi tutustui kahteen erilaiseen ravintolaan Latviassa, Ligatnessa
sijaitsevaan Kokkien taloon (Pavaru maja) sekä Riiassa sijaitsevaan
Kolmen kokin ravintolaan (3 pavaru restorants).

Kokkien talo edustaa lähiruokaa, kun lähes kaikki ainekset annoksiin
hankitaan läheltä. Oli sitten kyseessä riista, kala tai vihannekset.
Menu vaihtuu vähintään kerran kuukaudessa ja paikka on auki vain
loppuviikosta.

Kokkien Eriks Dreibants ja Juris Dukalskisin mukaan asiakkaita tulee
Riiasta asti (reilu tunnin ajomatka) ja asiakastyytyväisyys on korkea.
Suomalaisen matkaajan osalta tulee tietysti kysyneeksi, kuka syrjäiseen
ravintolaan löytää vaikka saatava kokemus olisikin ainutlaatuinen?

Yksi Latvian tunnetuimmista kokeista Martins Sirmais edustaa Kolmen
kokin ravintolaa. Hänellä on jo kansainvälistäkin mainetta.

– Latvia on kansa, jolla ei ole pitkää itsenäisyyshistoriaa. Tämä näkyy
ruokakulttuurissa. Sillä ei ole voimakasta identiteettiä. Fine dining
kärsii juuri nyt Latviassa, esimerkiksi äidilläni ei ole varaa käydä
ravintolassa syömässä. Alalle on vaikea saada henkklökuntaa. Ja juuri
kun olet yhden kouluttanut, hän lähtee muualle, Sirmais kertoo alan
murheista.

Silti ravintolan Ystävän päivänä Riiassa tarjoama seitsemän ruokalajin
menu oli kokemisen arvoinen, visuaalinenkin elämys: harvoin sitä ruokaa
syödään veitsellä ja haarukalla pelkältä paperilta.

Latvia yrittää sitä, mitä kaikki muutkin Baltian ja Euroopan maat: myydä
itseään turistikohteena suomalaisille koronan jälkeen. Etuina Latvialla
ovat suhteellisen halvat hinnat (kuten bensa, ruoka ja juomat) sekä
paljon tarjoava historia ja kulttuuri. Miinuksina taas etäisyys Suomesta
(Viroon jää kuitenkin suurin osa) sekä tietynlainenb byrokraattisuus.

Ehkä Latvian suurin ongelma matkailun suhteen on kuitenkin, että
latvialaiset eivät ole osanneet muotoilla matkailuvalttejaan
houkutteleviksi. Monia suomalaisia kiinnostaisi neuvostoaikaisuus, kuten
Ligatnessa sijaitseva bunkkeri sekä Riiassa sijaitseva vanhojen
neuvostoautojen museo. Mutta jos niitä ei osata markkinoida, kuka niihin
kohteisiin osuu.

Kirkot ja museot ovat komeita, kylpylät houkuttelevia ja hotellit
hienoja, mutta ovatko ne ajanmukaisia matkailukohteita esimerkiksi
suomalaiselle urheiluturistille, joka vierailee Riiassa jääkiekon
MM-kisojen (tämän vuoden toukokuu) tai koripallon EM-kisojen (2025)
aikana?

TIETOLAATIKKO
Muuta Latvian matkailusta

Riian keskusta kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Keskustassa näkyy
myös suomalainen arkkitehtuuri, muun muassa Carl-Gustaf Lindgrenin käden
jälki.

Perinteisiä kohteita Riiassa ovat todella iso ja monipuolinen
kauppatori, Kolme veljestä -rakennukset, St Peters Church
panoraamanäköalalla sekä kansallisooppera.

Ligatnessa voi tutustua neuvostoaikaiseen bunkkeriin, joka rakennettiin
paikalliselle NKP-johdolle kriisejä varten.

Jurmala kylpylöineen ja ravintoloineen on suomalaisten suosima, etenkin
kesällä.

Latviassa on neljä golfkenttää.

Kansainvälinen kasinopelaaminen on Latviassa laillista ja kasinoita
onkin useita.

Lue myös: