Istuuko hirviö rinnan päällä?
Havahdut yöllä siihen, että aamutakki keinutuolin selkänojalla on muuttunut henkeä uhkaavaksi tunkeutujaksi. Tuttu peikonlehti on pelottava olio, joka on tullut murhaamaan sinut sänkyynsi. Jotain pahaa ja uhkaavaa leijuu näkökentän laitamilla. Hirviö on istahtanut rinnan päälle, ja luulet tukehtuvasi.
Kokemus on nukkujalle todentuntuinen, ja vieläpä erittäin epämiellyttävä. Näet ja koet vakavaa uhkaa, muttet voi liikuttaa kehoasi ja paeta. Oikeasti tila ei kuitenkaan ole vaarallinen, vaan kyse on unihalvauksesta.
”Et siis ole tullut hulluksi. Noin kolmella prosentilla esiintyy lyhytkestoista unihalvausta. Silloin ollaan unen ja valvetilan rajamailla, jolloin aivot ovat jo ikään kuin hereillä, mutta lihaksisto on yhä halvaustilassa, joten et pysty liikkumaan”, toteaa työterveyshuollon erikoislääkäri Toni Vänni Terveystalosta.
Välke- eli REM-unessa on tärkeää, että keho ei liiku. Luurankolihasten halvautuminen tuon unijakson aikana estää meitä liikkumasta ja satuttamasta itseämme. Vauhdikkaat unet voisivat aiheuttaa vaaratilanteita.
”Unet voivat olla niin villejä, etteivät siinä enää pysyisi paikallaan peitot eivätkä patjat. Siksi on tärkeää, että lihaksisto on lamaantunut, ja pysymme sängyssä paikoillamme”, Vänni huomauttaa.
Unihalvaukset ilmenevät yleensä juuri nukahtamisen tai heräämisen hetkellä. Kokemus on ahdistava, yleensä jopa todella pelottava, kun nukkuja ei pysty liikuttamaan kehoaan. Kyse on aivojen valvetilaa säätelevään mekanismiin tulleesta häiriöstä, jonka takia tietoisuus herää ennen REM-uneen liittyvän lihashalvauksen päättymistä.
”Silloin kroppa ei tule mukaan tietoisuuden lisääntyessä, eikä lihaksisto toimi. Se on kokijasta yleensä hyvin pelottavaa, mutta onneksi unihalvaukset kestävät yleensä vain joitakin sekunteja, maksimissaan muutaman minuutin”, Vänni toteaa.
Narkoleptikoilla yleisempää
Unihalvaus tunnettiin jo historiallisina aikoina eri kulttuureissa. Kammottavaa kokemusta on pohdittu paitsi tutkimuksissa, myös taiteessa. Muun muassa John Henry Fuselin teos Painajainen (1781) kuvaa tilannetta, jossa irvistelevä ja karvainen hirviö istuu sängyllä retkottavan naisen vatsan päällä. Ja ehkä suomen kielen sana painajainen viittaa juuri tilanteeseen, jossa unihalvauksesta kärsivät kokevat voimakkaan painon tunteen vatsan tai rinnan alueella. Nukkuja kokee tukehtuvansa tai pelkää halvaantuneensa loppuiäkseen.
”Selällään nukkuminen voi lisätä unihalvauksen riskiä, jos on taipumusta hengityskatkoksiin. Silloin kannattaa pyrkiä nukkumaan kyljellään vaikka unityynyn avulla”, Vänni neuvoo.
Selällään nukkuessa kieli saattaa valua alaspäin aiheuttaen hengityskatkoksen, mikä puolestaan voi selittää unihalvauksessa koetun painon tunteen sekä hengittämisen vaikeuden. Tästä syystä narkolepsiasta kärsivät saavat unihalvauksia huomattavasti enemmän kuin terveet.
”Silti ihan täysin terveetkin ihmiset kokevat unihalvauksia, vaikka eivät kuitenkaan kovin usein”, Vänni huomauttaa.
Unihalvauksenkin aikana ei-tahdonalaiset lihakset toimivat. Ne takaavat sydämen, silmien ja hengityksen toiminnan jatkuvuuden. Toisaalta näitä toimintoja tukevat myös tahdonalaiset apulihakset, jotka osallistuvat muun muassa hengityksen säätelyyn REM-unen aikana. Niiden lamaantuminen aiheuttaa ongelmia hengittämisessä, mikä tuo tukehtumisen tunteen.
”Vaikka tunne on todella epämiellyttävä, se ei oikeasti ole vaarallinen”, Vänni painottaa.
Vähenee iän myötä
Unihalvausta esiintyy tutkimusten mukaan yhtä paljon naisilla kuin miehillä, ja yleisin vaiva on teini-ikäisillä sekä nuorilla aikuisilla. Oletettavasti stressi, masennus ja ahdistuneisuus lisäävät unihalvauksen riskiä. Jo aiemmin mainitun selällään nukkumisen lisäksi unihalvausta voivat lisätä univaje, voimakas ruumiillinen rasitus, alkoholi ja kofeiini. Eli seikat, jotka vaikuttavat unen laatuun.
”Ehkä unihalvauksen suhteellinen yleisyys nuorilla selittyy myös sillä, että aivot ovat vielä kehittymässä. Iäkkäillä unihalvausta todetaan vähemmän”, Vänni sanoo.
Vaikka masennus ja ahdistuneisuus lisäävätkin unihalvauksen riskiä, kyseessä ei ole varsinainen mielenterveyshäiriö. Stressin vaikutus on yksi tärkeä tekijä, ja se voi selittää osaltaan unihalvauksen yleisyyttä nuorilla ja nuorilla aikuisilla.
”Silloin elämä voi olla murroksessa ja muutosvaiheessa. Monet asiat kuormittavat, ja ehkä uusi elämä on edessä. Siksi unihalvausta todetaan erityisen paljon opiskelijoilla. Nuoret saattavat myös valvoa liikaa, jolloin tulee univajetta kaiken muun lisäksi”, Vänni pohtii.
Elämäntilanteen tai -tapojen lisäksi unihalvaustaipumus on tutkitusti myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Kannattaa siis kysellä vanhemmilta ja isovanhemmilta, onko heidänkin makuuhuoneissaan vieraillut kammottavia olentoja tai ikkunoista tunkeutunut outoja olioita. Vänni huomauttaa, että on hyvin tärkeää ymmärtää unihalvauksen luonne, jotta pelkotilat vähenevät.
”Aina kannattaa kuitenkin puhua vaikka läheisille tai lääkärille. Jos unihalvauksiin löytyy syy-seuraus-suhde, asiaan voidaan vaikuttaa, vaikka varsinaista lääkitystä vaivaan ei olekaan.”
Unihalvaus voi ilmetä myös liikkeenä. Sänky heiluu, nousee tai putoaa. Joku voi kokea kehosta poistumisen. Näihin kokemuksiin tottuneelle tilanne saattaa olla jopa uteliaisuutta herättävä, ja vähemmän pelottava. Monet, jotka kärsivät jatkuvista unihalvauksista, osaavat jopa herättää itsensä kohtauksen aikana. Joku lyö kädellä seinään, toinen onnistuu huutamaan itsensä hereille.
”Tiedostaessaan tilanteen voi myös yrittää vaikka puristaa kättä nyrkkiin tai heiluttaa varpaitaan, jotta kehokin herää. Kanssanukkuja voi myös herättää unihalvauksen saaneen koskettamalla, jos hän vain havaitsee unihalvauskohtauksen”, Vänni neuvoo.
Kommentit
Oma kommentti