50-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Eeva Eloranta: ”MS-tauti vie minut hiljalleen pyörätuoliin”

Eeva Eloranta kuvattuna Kivennokan kesäteatterilla

Suomen tunnetuimpiin näyttelijöihin kuuluva Eeva Eloranta, 71, juhlii loppukesällä 50-vuotista näyttelijäuraansa Kivinokan kesäteatterissa Katariina ja Munkkiniemen kreivi -laulunäytelmän vanhana kreivittärenä. Kari Kinnaslammenohjaamassa näytelmässä rakastavaisina nähdään ex-tenavatähti ja Salatuista elämistä tuttu Konsta Hietanen ja Tytöt,tytöt,tytöt -elokuvassa esiintynyt Eleonoora Kauhanen. Kun ilmoille kajahtaa Sua vain yli kaiken mä rakastan -laulu, mieleen tulee vanha kotimainen, ikoninen Suomi-Filmi.

”Saan olla unelmaroolissa lavalla. Oikea suvun matriarkka, kaikkea hallitseva kreivitär silkkipuvuissa, jota puhutellaan Teidän Armonne -etuliittellä. Ohjaajamme on loistava roolittamaan”, Eeva nauraa.

Hän nauttii kesätyöstään. Pitkää uraansa Eeva juhlii 3.elokuuta juhlanäytöksellä.

”Se on erakon juhla, olen pohjimmiltani arjen ihminen, työteliäs puurtaja, mutta nyt juhlitaan”, kaksi Jussi-palkintoa urallaan voittanut ja kaksi valtionpalkintoa saanut näyttelijä sanoo.

Hänelle toi muutosta elämään yhdeksän vuotta sitten diagnosoitu, hitaasti etenevä neurologinen sairaus MS-tauti.

”Nyt olen ilman lääkitystä, mutta hitaasti menen toiminnallisesti alaspäin kohti pyörätuolia. Niin tauti etenee. Siihen ei ole keksitty vielä parannusta. Sain tanssia kenkäfriikkinä seitsemän sentin koroilla 60 vuotta. Olin 63, kun tautini sitten kaatumisten ja horjahtelujen jälkeen diagnosoitiin hermorata- ja magneettikuvausten jälkeen.

”Nyt lavalla tukenani on kreivittären keppi, arjessa käytän joskus myös rollaattoria enkä häpeä yhtään pyörätuoliakaan”, Eeva sanoo pontevasti.

Eeva Eloranta kuvattuna Kivennokan kesäteatterilla

Maalta kaupunkiin

Helsingissä syntynyt Eeva meni naimisiin 1996 yrittäjä ja autourheiluharrastaja Hannu Lappalaisen kanssa ja pari muutti Savoon pieneen Haapakosken kylään, missä perhe asui 25 vuotta. Aviopari tapasi toisensa 1993 parkkipaikalla sattumalta ja rakkaus roihahti. Perheeseen kuuluu myös kaksi lasta, Matias ja Essi, jolla on kaksi lasta. 31-vuotias Matias on kehitysvammainen autisti, joka on sekä ryhmäkoti- että kotihoidossa.

”Pari vuotta sitten muutimme takaisin maalta kaupunkiin, kauppakeskuksen viereen. Haapakoskella on varmaan nyt alle sata asukasta. Liikkuminen kerrostalossa ja kaduilla Helsingissä on helpomapaa kuin omakotitalossa Savossa”, stadin friidu Eeva kertoo.

Hänellä on kotikaksion lisäksi käytössä kerrostalon työhuone kirjoitustöitä varten.

”Olen aina ollut myös liikunnallinen ja aktiivinen. Nytkin käyn salilla ja joogaan, voimistelen ja yritän pitää fyysistä kuntoa yllä niin paljon kuin itse vain voin. MS -tauti jäykistää kehoa ja tuo rajoituksia elämään.Tuli nuorena oikein itseinho, jos olin laiska. Olin ahkerana ihmisenä ankara itselleni. Kai tämän sairauteni takana on paljon stressiä ja suorittamaista, kiirettä ja ylityötä. MS-tautiin kuuluu väsymys ja uupumus, olen sen hyväksynyt ja tarvitsen unta ja lepoa paljon enemmän kuin ennen. Sairastaminen on pitkä tie ja on opittava mukautumaan – ja luopumaan!”

”Kannan myös murhetta sisälläni, kuinka poikamme Matias sitten pärjää, kun voimani katoavat tai aikani täällä loppuu”, Eeva sanoo.

Puutarhan vesiletku

Monista rooleistaan näyttämöiltä, elokuvista ja tv:sta tuttu Eeva pääsi jo 17-votiaana iltakoululaisena teatterikouluun ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi. Muun muassa 1980-luvun kohuelokuva Riisuminen, Yö meren rannalla, Palava enkeli ja tv-sarja Blondi tuli taloon tekivät Eevasta koko kansan tunteman näyttelijän.

”Olin nuorena sellainen etsijä, herkkä runotyttö, mutta tämä ammatti kasvattaa”, Eeva kertoo ja sanoo näyttelijäihanteekseen vuonna 2017 kuolleen ranskalaisen näyttelijä-ohjaajan, laulajan Jeanne Moreaun, joka tähditti kulttielokuvia Hissillä mestauslavalle sekä Jules ja Jim.

”Näyttelijä on kuin puutarhan vesiletku, se kastelee, mutta kukaan ei oikein tiedä, mistä se vesi tulee. Mistä ihmisen lahjakkuus tulee on moninainen asia”, Eeva pohtii.

Minkä yksittäisen asian nostat pitkältä uraltasi?

”Ilman muuta roolini Jelena Andrejevnana Anton Tsehovin Vanja-enossa Suomen Kansallisteatterissa 1989. Näytelmässä olivat myös Matti Oravisto ja Irma Seikkula. Roolini työstäminen oli herätys, en ymmärtänyt siitä aluksi yhtään mitään. Tajusin omat rajani ja oli mahtava tunne jättäytyä ohjaaja Ritva Siikalan armoille ja ohjattavaksi. Se huippuhetki oli, kun itse tajusin, että en tajua”, Eeva analysoi.

Hän on tavannut ainakin kerran Munkkiniemen kreivinä elokuvassa pääosaa esittäneen Leif Wagerin ja mainitsee myös näyttelijälegenda Eeva-Kaarina Volasen opettaneen häntä teatterikoulussa.

”Kollegat ovat oikeita tietopankkeja, heiltä oppii aina”, Eeva painottaa. Hän tiivistää näyttelijän työn olevan myös energian siirtoa näyttämöltä yleisöön.

”Olen työskennellyt myös pitkään tuottajana, esityksen on oltava laadukas. Pääsylipuille on saatava katetta.”

Teksti:teksti: Juha-Veli Jokinen kuvat: Juri Rings
Avainsanat: Eeva Eloranta

Kommentit

Oma kommentti