Teksti: Rami mäkinen kuvat: Lehtikuva ja poliisin esitutkinta-aineisto
Suomalaisen muotialan suuri hahmo, Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen kuoli 3. marraskuuta 2021. Hän oli kuollessaan 92-vuotias ja jätti jälkeensä yli 30 miljoonan euron arvoisen omaisuuden.
Perintöriita oli joulun alla yhä vireillä, vaikka kuolemasta oli jo yli neljä vuotta. Perinnönjakoa ovat viivyttäneet Paakkasen testamenttiin tyytymättömän sukulaisen nostamat oikeusjutut ja rikostutkinta.
Paakkanen teki elinaikanaan vuonna 2015 testamentin ja 2020 testamentin täydennyksen. Hän testamenttasi omaisuutensa nimeään kantavalle säätiölle, jonka tarkoitus on taideteollisuuden ja taloustieteiden sekä suomalaisen muotoilun kehittäminen.
Paakkasen sisarentytär Regina Paanala ei niellyt testamenttia. Hänen mielestään oli ”yllättävää”, että Paakkanen halusi jättää omaisuutensa säätiölle. Ilman testamenttia omaisuus jaettaisiin perintökaaren mukaisille perillisille, joihin Paanala kuuluu.
Paanala nosti kuoleman jälkeen Espoon käräjäoikeudessa testamentin moitekanteen. Hän on vaatinut oikeusteitse myös pesänselvittäjän vaihtamista mieleisekseen.
Paanalan keskeinen väite asiassa on ollut, ettei Paakkasen testamentti vastaa hänen todellista viimeistä tahtoaan. Paanala on syyttänyt asiasta Paakkasen pitkäaikaista ystävää ja asiainhoitajaa Kari Miettistä.
Miettinen ei henkilökohtaisesti hyödy testamentista suoraan mitään. Hän on kuitenkin toiminut Paakkasen säätiön hallituksen puheenjohtajana. Paanala on tuomioistuimelle laatimissaan kirjelmissä esittänyt tältä pohjalta näkemyksen, että Miettinen ”hyötyy laaditusta testamentista ainakin testamentin saajana olevan säätiön hallituksen puheenjohtajan palkkion muodossa”.
Testamenttiriidan käsittely Espoon käräjäoikeudessa laitettiin hyllylle, koska Paanala oli tehnyt tutkintapyynnön poliisille. Hän epäili Paakkasen testamenttia väärennetyksi. Tutkintapyynnössään Paanala ilmoitti, ettei hän tiedä, kuka on väärennöksen tehnyt, mutta nimesi Miettisen ”testamenttiin liittyen erityisen aktiiviseksi” henkilöksi.
”Täyttä bullshittiä”
Tutkintapyyntönsä tueksi Paanala hankki grafologin lausunnon. Paanalan toimittaman lausunnon laati itseoppinut käsialatutkija Anna Hurmalainen, joka harjoittaa väärennysten ratkomisen lisäksi luonteenpiirteiden tulkitsemista käsialasta. Paanala kutsui Hurmalaista ”arvostetuksi grafologiksi”.
Poliisi alkoi tutkia juttua epäiltyinä törkeinä väärennyksinä ja törkeänä petoksena. Myöhemmin Paanala teki toisenkin tutkintapyynnön Miettisestä. Siinä epäiltiin törkeää kavallusta ja luottamusaseman väärinkäyttöä.
Jälkimmäisessä tutkintapyynnössä oli kysymys Paakkasen koruista, jotka Paanasen mielestä olivat kadonneet Paakkasen kuoleman jälkeen. Korut löytyivät tutkintapyynnön tekemisen jälkeen.
Miettinen kertoi kuulusteluissa aloittaneensa yhteistyön Paakkasen kanssa vuonna 1974. Tuolloin Paakkanen veti mainostoimisto Womenaa. Miettinen kertoi hoitaneensa Womenan myynnin amerikkalaisille vuonna 1988.
Marimekon Paakkanen osti vuonna 1991. Paakkasen johdolla Marimekko nousi talousvaikeuksista menestysyritykseksi.
”Sen jälkeen olin hallituksen jäsen 17 vuotta Marimekossa ja hänen kuolemaansa saakka uskottu hyvä ystävä. Meillä oli läheinen suhde”, Miettinen sanoi poliisille.
Hän kertoi hoitaneensa yritysasioiden lisäksi myös Paakkasen henkilökohtaista taloutta. Miettinen myönsi, että heidän välinen suhteensa piti sisällään myös kitkoja.
”Meillä oli viha-rakkaussuhde. Mutta se oli kahden itsenäisen ihmisen. Kävimme kaikki asiat läpi, koskivat ne sitten yhtiötä, yksityisiä asioita, erilaisia talo-ostoksia eri puolilta ja kaikenlaista – jopa kuolemaakin käytiin läpi”, Miettinen kertoi.
Poliisi pyysi Miettistä täsmentämään, mitä hän tarkoitti ”viha-rakkaussuhteella”.
”Olin ainoa, jolle hän voi olla ilkeä, kun oli jotakin. Minä jouduin irtisanomaan ihmiset, ja hän oli edessäpäin kaikille hyvä.”
Poliisi kysyi Miettiseltä väitteistä, että Paakkanen olisi pelännyt Miettistä tai tuntenut itsensä tämän uhkaamaksi. Poliisi kysyi, oliko pelkoon syytä.
”No ei todellakaan. Täyttä bullshittiä.”
Poliisi teetti vertailun
Testamentin väitettyjen väärennysten selvittämiseksi Länsi-Uudenmaan poliisi pyysi uuden käsialatutkimuksen keskusrikospoliisin rikostekniseltä laboratoriolta.
Käsialavertailun teki virolainen alihankkija, EKEI (Eesti Kohtuekspertiisi Instituut). Vertailuaineistona käsialatutkimuksessa oli Paakkasen allekirjoituksia ajokorttihakemuksesta sekä erilaisista yhtiöiden virallisista asiakirjoista vuosilta 2011–2021.
Poliisin teettämät käsialavertailut ovat laadunvalvonnan alaisia ja mukana eurooppalaisissa laatujärjestelemissä. Tutkimuksen tekemiseen osallistuu aina kaksi tutkijaa, jotka tekevät toisistaan riippumattoman arvion.
Poliisin teettämässä käsialavertailussa päädyttiin päinvastaiseen arvioon kuin Hurmalaisen tekemässä. Arvion mukaan testamentin allekirjoittaja oli hyvin todennäköisesti sama kuin vertailunäytteiden laatija.
”Todennäköisyys, että kirjoittaja olisi joku toinen, on hyvin pieni. Kiistanalaisessa ja vertailuaineistossa on paljon yhtäläisyyksiä, eikä olennaisia eroja ole. Aineistosta johtuvia rajoitteita (esim. yksinkertainen allekirjoitus tai kirjoitustyyli, vertailuaineiston niukkuus tai sen ajallinen ero kiistanalaiseen aineistoon verrattuna) ei ole, tai niitä on hyvin vähän”, lausunnossa todetaan vuoden 2015 testamentista.
Testamentin aitoutta tuki myös se, että useat henkilöt kertoivat poliisille johdonmukaisesti testamentin allekirjoitustilaisuudesta.
Ei näyttöä rikoksista
Pitkään tutkittu väärennysväite eteni lopulta syyttäjän ratkaistavaksi. Marraskuussa 2025 syyttäjä Mikko Jalonen päätti, ettei hän nosta syytettä mistään Miettisen tekemäksi epäillystä rikoksesta.
Kaikkien epäilyjen kohdalla syyttäjän perustelu päätökselleen oli sama: epäillystä rikoksesta ei ollut näyttöä.
Näin siitä huolimatta, että joidenkin todistajien mukaan Paakkanen oli aivan viime vuosinaan suhtautunut Miettiseen myös pelokkaasti eikä aina tiennyt, miten tämä hänen raha-asioitaan hoiti.
Korkealla iällä on voinut olla vaikutusta asiaan. Asiakirjoista ilmenee, että Paakkasella oli Espoon Westendin kodissaan oma ammattilaishoitoryhmä: oma fysioterapeutti, oma lääkäri, oma sairaanhoitaja ja kotihoitajia. Viimeksi mainitut olivat paikalla 24 tuntia vuorokaudessa.
Joka tapauksessa syyttäjän päätöksestä seurasi, että varsinaisen testamenttiriidan käsittely Espoon käräjäoikeudessa pääsi viimein jatkumaan. Koska rikostutkinta kuivui kokoon, käräjäoikeus tiedusteli osapuolten halukkuutta sovintosopimukseen.
Säätiö kieltäytyi. Testamentin saajana sillä ei ole lähtökohtaisesti intressiä lähteä sovittelemaan asiaa.
Vastapuolena oleva Paanala puolestaan ei vastannut ensimmäiseen kyselyyn määräajassa.
Hymyn lähtiessä painoon moitekanne oli vielä vireillä. Mahdollista on, että Paanala luopuu kanteesta rikosjutun jäätyä syyttäjän pöydälle. Kanteen menestymisen mahdollisuudet heikkenivät syyttäjän päätöksellä, sillä kysymys testamentin aitoudesta on kanteen keskeinen perusta.
Kommentit
Oma kommentti